98 x poliisi & vartijat

23 Romanian ja Bulgarian kansalaista kertoi tutkijoille kohtaamisistaan poliisin ja vartijoiden kanssa. Kertomukset antavat lohduttoman kuvan kaduilla elävien ulkomaalaisten oikeuksista Helsingissä.

Kesäkuun alun aamuyönä Helsingissä sataa rankasti.

”Poliisi tuli neljän, viiden aikaan aamuyöstä, kun sade oli pahimmillaan”, 26-vuotias Maria kertoo.

Hän on pienehkö, pitkähiuksinen, eloisa nainen. Maria on käynyt useita kertoja Suomessa pari vuotta nuoremman miehensä Dimiterin kanssa ja elättää itsensä kerjäämällä ja keräämällä tölkkejä. Pariskunnalla on kaksi pientä lasta kotona Bulgariassa.

”Nukuimme pienessä metsikössä keskustan ulkopuolella toisen pariskunnan kanssa. Meillä ei ollut telttaa, vain pressu. Poliisit vaikuttivat hermostuneilta ja huusivat. Koitimme ottaa vain äkkiä tavaramme ja lähdimme, mutta osa tavaroista jäi. Kastuimme, kun satoi kovasti. Kun ei ole vaihtovaatteita, jouduimme koko seuraavan päivän kulkemaan märissä vaatteissa.”

Maria kertoo poliisin häätäneen lukuisia kertoja, myös viime talven pakkasten aikaan.

Helsingissä oleskelevat itäeurooppalaiset katutyöläiset ovat jatkuvien häätöjen sekä poliisin ja järjestyksenvalvojien toimenpiteiden kohteena.

Turun yliopiston alainen etnistä profilointia tutkiva Pysäytetyt-hanke haastatteli kesäkuussa 23 Helsingissä oleskelevaa Romanian ja Bulgarian kansalaista, jotka saavat elantonsa kadulta: keräämällä pulloja, myymällä Iso Numero -lehteä, kortteja ja kukkia, jotkut kerjäämällä. Osa tekee satunnaisesti keikkatöitä. Heistä suuri osa identifioi itsensä romaneiksi.

Haastatteluissa kysyttiin erityisesti poliisin tekemistä pysäytyksistä, mutta aineistosta nousi esiin paljon muutakin. Haastateltavat kertoivat yhteensä 66 yksittäistä tapausta ja 32 kertomusta toistuvista tapauksista. Lähes kaikki kokemukset ovat erittäin negatiivisia.

”Tuntuu siltä, että meitä ei hyväksytä Suomessa. Me olemme EU-kansalaisia, meillä on oikeus täällä. Tässä yritetään löytää keinoa häiriköidä meitä niin, että lähtisimme pois”, bulgarialainen Kolja pohtii.

Etnistä profilointia on, jos yksilön kohtelu perustuu hänen oletetusta etnisestä taustastaan tehtyihin yleistyksiin. Jos esimerkiksi poliisi kohdistaa toimiaan yksilöön pelkästään tai ratkaisevasti tämän etnisyyden tai uskonnon vuoksi, kyse on laittomasta syrjinnästä.

Syrjivän profiloinnin ja sallitun toiminnan välillä on harmaa alue, johon monet haastatteluissa kerrotuista tapauksista vaikuttavat sijoittuvan. Osassa poliisi tai järjestyksenvalvojat vaikuttavat ylittäneen toimivaltuutensa.

Koska tapaukset ovat usean vuoden varrelta, niille ei ole tarkkaa ajankohtaa ja niiden kertojille on luvattu anonymiteetti, yksittäisiä kertomuksia ei voi vahvistaa.

Niiden julkistamista perustelee kuitenkin kertomusten määrä ja samantyyppisten kokemuksien toistuminen yli kielirajojen. Seitsemän tapausta kerrottiin kahdessakin haastattelussa. Kertomuksissa on paikkansa pitäviä yksityiskohtia järjestyksenvalvojien ja poliisien työstä sekä poliisiputkista.

* * *

Yhteisön parissa töitä tekevien mukaan suomalaiselta poliisilta ja erityisesti järjestyksenvalvojilta saatu kohtelu on kestoaihe: siitä valitetaan jatkuvasti. Tämän on huomannut muun muassa EU:n perusoikeusviraston ulkomaisille romaneille suunnatun hankkeen koordinaattori Maria Dorofte.

“Olin kuullut osan tapauksista aiemminkin. Olin silti yllättynyt, kuinka monella näitä kokemuksia oli.”

Tutkimuksessa haastatelluista lähes kaikki nukkuvat Helsingissä ulkona. He kertovat tulleensa häädetyksi keskellä yötä sekä puistoista, metsiköistä, autoistaan parkkipaikoilta että tyhjillään olevista rakennuksista. Joskus poliisi on vaatinut teltoissa nukkuvia heittämään telttansa roskiin.

Komisario Reijo Maukonen Helsingin poliisin hälytys- ja valvontayksiköstä sanoo, että poliisi kehottaa häätäessään menemään Rastilan leirintäalueelle. Siellä kahden aikuisen telttapaikka maksaa lähes 30 euroa yöltä.

“Tarkoitus on tietysti se, että majoituttaisiin leirintäalueelle. Vaikea sanoa, onko se kaikille mahdollista vai ei. Ei varmaan kaikissa tilanteissa ole, mutta siihen pyritään”, Maukonen sanoo.

* * *

Häädöt ovat kyseenalaisia, sillä jokamiehenoikeudet takaavat oikeuden nukkua ulkona tilapäisesti myös taajamassa aiheuttamatta haittaa. Ympäristöoikeuden professori Kai Kokko Helsingin yliopistosta sanoo, että oikeus olisi yöpyä kaksi yötä.Ympäristöministeriön ylitarkastaja Markku Tarasti sanoo, ettei haitattoman leirinnän kestolle ole säädetty rajaa.

“Silloin kun jokamiehenoikeuden puitteissa liikutaan, telttailua ei voi kieltää ennalta”, Kokko sanoo.

Helsingin kaupunginhallitus on kuitenkin vuonna 2011 valtuuttanut luvattomien leirien välittömän purun linjauksella, jonka otsikko on Linjaukset kerjäläisongelman käsittelemiseksi Helsingissä.

“Kun Helsingin kaupunki on maanomistajana kieltänyt leiriytymisen, se on 24-tuntisesti kielletty. Usein kun majoituspaikka pystytetään, ulkopuoliset soittavat siitä hätäkeskukseen. Soittoja voi tulla mihin aikaan tahansa. Poliisipartio menee paikan päälle, ja tekee siellä ratkaisun”, Maukonen kuvailee.

Ristiriitaisesti Helsingissä on kuitenkin voimassa myös jokamiehenoikeuksiin perustuva ohje, jonka mukaan kaupungissa saa edelleen telttailla vapaasti, mutta riittävän kaukana asutuksesta.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ei ehdi antaa haastattelua.Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri vahivstaa, että “kerjäläisten” nukkumiseen ei sallivampi telttailuohje päde.

“Kerjäläisongelmaan liittyvä leiriytyminen vaikuttaa luonteensa puolesta ulkoilulain tarkoittamalta tilapäinen leirintäalue -tyyppiseltä leiriytymiseltä. Tämänkaltainen leiriytyminen ei kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin.”
Tulkinta on erikoinen.

“Ulkoilulain sanamuodon mukaan pitäisi olla yli sata leiriytyjää, jotta kyseessä olisi tilapäinen leirintäalue. Yhtä telttaa ei voi tietenkään sen perusteella poistaa”, Kokko sanoo.

Juuri leirintäkiellolla Sauri kuitenkin perusteli kesällä Ilta-Sanomille Sompasaaressa yöpyneen katutaiteilija Sam Wilsonin yksittäisen teltan tuhoamista. Wilsonin mukaan telttaa oli luultu romanien teltaksi.

Hämmästyttävää on avoimuus, jolla Helsingin kaupunki on laatinut romaneille eri leirintäsäännöt kuin muille. Kerjäläisongelmalinjauksessa leirintäkielto ilmaistaan yleisenä, mutta romanit mainitaan linjauksessa yksitoista kertaa.

“Jokamiehenoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti kaikille, perustuslain mukaan mitään ryhmää ei voi syrjiä”, Kokko kommentoi. Siihen hän ei ota kantaa, onko Helsingin leirintäkielto välillisesti syrjivä.

Pekka Sauri ei osaa kommentoida asiaa.

* * *

Poliisi ei lähesty vain yöllä.

23-vuotias Damian arvioi tulleensa poliisin pysäyttämäksi 20-30 kertaa niiden seitsemän vuoden aikana, joina on viettänyt Suomessa kuukauden tai kaksi.

”Poliisi käskee ottamaan kädet pois taskuista, sitten pitää näyttää puhelimet ja dokumentit. Poliisi ei ole perustellut pysäytyksiä”, hän kertoo.

”Kerran viime vuonna minut pysäytettiin Kampin lähellä sen tarkastamiseksi, onko pyöräni varastettu. Olen saanut sen lahjaksi suomalaismieheltä, jota autoin remontissa, minulla on siihen avaimet ja kaikki, mutta silti he tarkistivat. He veivät minut Pasilan asemalle, missä minua pidettiin kaksi tuntia, päästivät sitten. Tulkkia ei tarjottu. Poliisi kohtelee todella törkeästi ja kylmästi, kuin rikollista.”

Tilanteet ahdistavat.

”Minulla ei ole sanoja kuvailla, miltä tämä tuntuu. Kuin olisin koira, poljetaan päälle”, Damian sanoo.

”Ympärillä olevat suomalaiset alkavat ajatella meistä pahaa, kun meidät pysäytetään.”

23:sta haastatellusta kaksikymmentä kertoo, että heidät on poliisi pysäyttänyt julkisella paikalla Suomessa. Usein pysäytyksiä on seurannut henkilöllisyyspapereiden katsominen, joskus laukun tai pyörän tarkastaminen. Monia on pysäytetty useasti.

Sattumanvaraisia ihmisiä ei saa pysäyttää, mutta esimerkiksi kadulla kerjääminen on peruste puhuttaa, rikosylikomisario Kari Niinimäki Helsingin poliisista kertoo. Kadulla kerjääviltä henkilöiltä papereita kysytään hyvin usein.

”Kerjäävät osoittavat käyttäytymisellään, etteivät kykene huolehtimaan itsestänsä. Silloin on perusteltua selvittää, että heillä on asiat riittävän hyvin.”

Papereista voi selvittää, ovatko ihmiset kertomansa mukaisesti sukulaisia – ja toisaalta papereiden puuttuminen voi indikoida sitä, että muu henkilö kontrolloi kerjääjiä. Samalla katsotaan hakuja, Niinimäki kertoo.

Osa poliisin pysäytyksistä on haastateltavien mukaan johtanut putkaöihin.

”Minut pysäytettiin yöllä rautatieaseman edustalla, pyydettiin passia ja näytettiin, että maijaan”, kolmekymppinen Florin kertoo.

”Yritin kysyä miksi minua viedään, mutta en saanut vastausta. Vietin koko yön Pasilan poliisiputkassa. Ne sellit ovat helvetti maan päällä, voit huutaa mutta kukaan ei reagoi. Aamulla he päästivät menemään ilman mitään selityksiä. Koko yön ja seuraavan päivän mietin, että mitä olen tehnyt, miksi minua kohdellaan näin, miksi minun piti kokea tämä?”

Haastatteluissa tulee esiin kymmenen kiinniottoa, joissa ihmiset on kertomansa mukaan viety selliin ja päästetty samana tai seuraavana päivänä menemään. Vain kolme heistä kertoo saaneensa tulkin – putkayön jälkeen, kuulusteluissa. Kukaan ei ole saanut mahdollisuutta tiedottaa omaisilleen olinpaikastaan. Osalle on jäänyt täysin epäselväksi, miksi heidät on otettu kiinni.

Rikosylikomisario Niinmäen mukaan näin ei pitäisi käydä. Lain mukaan kiinniotetulla on oikeus saada ymmärtämällään kielellä heti tiedot oikeuksistaan sekä kiinnioton syystä ja saattaa kiinniotto omaisten tietoon.

Poliisihaastattelujen perusteella lain toteutumiseen on matkaa. Kiinniotetun oikeuksista pitäisi antaa putkassa omankielinen teksti, mutta tiedottamista lukutaidottomille ei ole mietitty. Kiinnioton syystä kertomaan tarvitaan puhelintulkki, mutta he harvoin ovat yöaikaan käytettävissä. Poliisissa ei ole myöskään mietitty sitä, miten kielitaidoton voisi pyytää lain mukaisesti ilmoittamaan olinpaikastaan läheisilleen, Maukonen ja Niinimäki sanovat.

Systemaattisten ongelmien lisäksi useat haastateltavat kertovat tulleensa kohdelluiksi asiattomasti ja jopa aggressiivisesti. 19-vuotias Elisabeta kertoo poliisin solvanneen kiinniottaessaan rikolliseksi, fuck you, you criminal.

Kukaan ei kyseenalaista, että Helsingissä oleskelee rikoksia tekeviä romanialaisia ja bulgarialaisia. Syyskuussa Helsingin Sanomat uutisoi poliisin ottaneen rautatieasemalla ja Sörnäisissä kiinni kahdeksan lääketabletteja myynyttä Romanian romania.

Haastateltaviin rikolliset ovat vaikuttaneet negatiivisesti. Pillerimyyjät ovat saaneet tavalliset ihmiset pelkäämään, ja riippuvaiset kyselevät jatkuvasti lääkkeitä, he kertovat. Olemme kaikki romaneita, eivät ihmiset osaa erottaa meitä heistä, yksi miehistä sanoo.

Jos haastateltavat haluaisivat, voisivatko he käräyttää rikolliset joutumatta myös itse pysäytetyiksi, kiinniotetuiksi, epäillyiksi ja kuulustelluiksi, kun pillerinmyyjiä etsitään?

Keskeinen etnisen profiloinnin aiheuttama yhteiskunnallinen ongelma on, että perusteetta poliisin huomion kohteeksi päätyneet menettävät luottamuksensa poliisiin eivätkä raportoi havaitsemiaan rikoksia.

* * *

Elisabetan puoliso Petru haluaa valittaa kohtelusta.

”Poliisin pitäisi ajaa kaikkien kansalaisten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Meidän ei pitäisi pelätä heitä. Haluan oikeutta itse oikeuden vuoksi”, hän sanoo.

Tie on hankala. Osa haastatteluissa kerrotuista tapauksista on niin rankkoja, että ne voivat täyttää rikoksen tunnusmerkit, jos ne ovat totta. Tapauksia ei tuoda tässä artikkelissa esille väitteiden vakavuuden ja todisteiden puuttumisen vuoksi. Pelkkä kertomus rikoksen tapahtumisesta ei riitä myöskään esitutkinnan aloittamiseen.

Joissakin tapauksissa poliisi tai järjestyksenvalvojat ovat voineet rikkoa lakia, jos kertomukset pitävät paikkansa. Poliisin toimista voi kannella jopa viiden vaihtoehtoisen valitusmekanismin kautta muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehelle ja yhdenvertaisuusvaltuutetulle.

Suomen ja kotimaidensa välillä sukkuloiville kanteluprosessit ovat kuitenkin hankalia, hitaita ja vääränkielisiä. Tapausten selvittäminen vaatii tunnistautumista, mitä moni pelkää, koska henkilötiedot välitetään myös taholle, jonka toimintaa tutkitaan. Haastateltavat pelkäävät erityisesti järjestyksenvalvojien kostoa.

”Meitä pelottaa, mitä meille käy, kun tämä tieto tulee ulos. Palaamme taas heidän käsittelyynsä”, romanialainen Valeriu tunnustaa.

Suorat hyödytkin ovat usein vähäisiä: muissa kuin rikostapauksissa ei makseta korvauksia. Oikeusasiamiehen ja yhdenvertaisuusvaltuutetun kantelupäätöksiä lukemalla selviää, että laillisuusvalvoja ei yleensä ota kantaa silloin kun tapauksessa on sana sanaa vastaan. Esimerkiksi rautatieasemalla turvakameranauhoja säilytetään pääsääntöisesti joitakin viikkoja, joten vanhojen tapausten kaiveleminen on hankalaa.

* * *

Entä olisiko Helsingin leiriytymiskiellosta kantelemisesta iloa? Tuskin, jokamiehenoikeuksiin erikoistuneet tuumivat.

Jos kantelun seurauksena kielto kumottaisiin, vain liian lähellä asutusta nukkuvat tai haittaa aiheuttavat voisi häätää.

Kai Kokon mukaan jo yli kahden yön telttailuun voitaisiin silti perustellusti puuttua. Kodittomat taas nukkuvat ulkona yleensä kuukauden tai pari. Päiväkeskus Hirundossa kodittomia neuvotaan huolehtimaan siistiydestä ja jaetaan roskasäkkejä. Silti roskaa ja ulosteita voi kertyä. Myös tulenteon kiellon uhmaaminen voi olla peruste häädölle.

“Urbaanissa ympäristössä haittaa voi syntyä hyvinkin nopeasti”, Markus Tarasti painottaa.

Sillä saattaa olla merkitystä, että syyskuun lopulla tärkeimmät ihmisoikeusauktoriteetit kirjelmöivät eurooppalaisvaltioille romaneiden häädöistä. Kirjeessä painotetaan, että häädetyille ihmisille on tarjottava vaihtoehtoista majoitusta. Tätä ei Helsingissä tehdä.

Siksi häädöt eivät poista kodittomien mahdollisesti aiheuttamaa haittaakaan: kaikki nukkumapaikoiltaan häädetyt kertovat palanneensa poliisin lähdettyä paikoilleen – tai siirryttyään hieman johonkin suuntaan. Niin myös Maria ja Dimiter.

Ehkä eduskunnan oikeusasiamiehellä on asiaan sanottavaa. Oikeusasiamies on jäsenenä eurooppalaisverkostossa, joka on yksi kirjelmän allekirjoittajista.

Ainakin Pysäytetyt-hankkeen henkilökunta tulee pyytämään oikeusasiamiestä selvittämään kodittomien häätöjä sekä kielitaidottomien kiinniotettujen kohtelua. Vastaus saataneen noin vuodessa.

Tutkimuksessa haastateltujen nimet on muutettu. 

* * *

Go, go

Romanialainen Valeriu ei osaa englantia, mutta nämä sanat hän on Suomessa oppinut.

”Emme saa mennä sisään rautatieasemalle. Jos vain kävelee aseman läpi, vartijat tulevat perään, että hei go, ulos. Meidät heitetään sateeseen, emme saa olla edes lipan alla”, Ison Numeron myyjä kuvailee.

”Talvella ulos ajaminen oli jatkuvaa, sai olla viisi minuuttia sisällä ennen kuin häädettiin pois”, bulgarialainen Mariana kertoo Kampin kauppakeskuksesta.

”Vartijat käyttäytyvät aggressiivisesti. Meidät ajetaan ulos vaikka olisi kova sade. Meitä kohdellaan kuin esineitä tai roskaa, ei ihmisiä.”

Jotta ihminen voidaan lain mukaan poistaa rautatieaseman tai Kampin keskuksen kaltaisesta yleisestä tilasta, hänen on käyttäydyttävä uhkaavasti, meluttava tai selkeästi häirittävä muita.

Kampin kauppakeskukseen lämpimään, vessaan, puhelinten lataamiseksi ja kauppaan pyrkivät bulgarialaiset puhuvat häätöjen lisäksi solvaamisesta, puhelinten takavarikoinnista sekä vessojen avaamisesta, kun ihmiset ovat tarpeillaan.

Romanien parissa väitöskirjaansa tekevä Helsingin yliopiston tutkija Lidia Gripenberg järjesti kesällä 2015 Kampin keskuksen, turvayhtiö Securitaksen ja bulgarialaisporukan kesken kokouksen. Bulgarialaiset kertoivat naisten poistoista vessoista –  kerran ilman housuja  – sekä vanhemman miehen raa’asta kiinniotosta.

Kampin kauppakeskuspäällikkö Heli Vainio ei ollut tapaamisessa. Hän sanoo, että bulgarialaisia poistetaan kauppakeskuksesta vain syystä: jos he kerjäävät tai sotkevat etsiessään roskiksista pulloja. Jos poistettu henkilö pyrkii heti uudestaan sisään, hänet poistetaan taas. Jos suuri porukka valtaa lounge-alueen tai ruokailee lattialla, heitä pyydetään nousemaan.

Yksi puhelintapaus on selvitetty. Solvaamiselle on Vainion mukaan nollatoleranssi. Kodittomat peseytyvät vessoissa kaatamalla pullosta vettä päälleen ja sotkevat paikkoja, hän kertoo, mutta kieltää ehdottomasti, että järjestyksenvalvojat avaisivat vessakoppien ovia.

Rautatieaseman lähellä lehtiä myyvät romanialaiset kertovat aseman järjestyksenvalvojien toistuvasti poistaneen tilasta, olleen päästämättä alueelle, solvanneen, tönineen kovaa, ottaneen pari kertaa kiinni ilman syytä. Nelikymppisen Sorinan mukaan järjestyksenvalvojat olisivat pari vuotta sitten kiinnioton jälkeen pahoinpidelleet hänen veljensä. Hankekoordinaattori Maria Dorofte kertoo Sorinan soittaneen tilanteessa ja yrittäneensä onnistumatta selvittää, mitä tapahtuu.

VR:n turvallisuuspäällikkö Pekka Aholan mukaan romanialaisten poistoihin aseman tiloista johtavat kerjääminen tai lehtien myyminen, kulkuväylien tukkiminen sekä nukkuminen. Voimankäytöstä muuten kuin poistamistilanteessa vastarintaa tekevää kohtaan kannattaa tehdä rikosilmoitus.

Tarkkailukäynnin perusteella vaikuttaa siltä, että kerjäläisiksi tai kaupustelijoiksi leimatut häädetään tiloista silloinkin, kun he eivät häiritse järjestystä. Kahtena eri päivänä järjestyksenvalvojat käskevät kierroksellaan heti pois ulkomaisilta romaneilta vaikuttavan, seisoksivan porukan. Muita alueella oleskelevia ei lähestytä. Ahola ei vastaa kommenttipyyntöön siitä, miksi henkilöt on häädetty.

* * *

”Järkyttäviä kertomuksia”

Tutkimushaastatteluiden yhteenvetoon tutustunut erityisasiantuntija Robin Harms yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolta kuvailee kertomuksia järkyttäviksi.

”Kun toimijat, joiden tehtävä on taata kaikkien oikeus turvallisuuteen eivät kunnioita ihmisten oikeuksia, asia on vakava. Kertomusten perusteella on selvää, että on useita toimijoita, joiden tulisi analysoida toimintatapojaan. Erityisesti vartijointiliikkeiden, mutta myös järjestyksenvalvontaa valvovan poliisin. Mitä tulee väitettyihin poliisin laiminlyönteihin, tulisi poliisihallitusta myöten miettiä, olisiko omia toimintatapoja syytä ryhtyä selvittämään tarkemmin.”

Harms lupaa yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston selvittävän tapausten viemistä eteenpäin.

Teksti: Kati Pietarinen
Kuvat: Laura Böök


Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Iso Numero on kadulla myytävä kulttuurilehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehden myyjät saavat jokaisesta lehdestä kolme euroa.