Aitoa plastiikkia

Muovi valloittaa maailmaa, mutta miten käy ihmisen? Löytyisikö kierrätystavarasta ratkaisu?

teksti Johanna Suopanki kuvitus Elisa Bestetti

”Katso, aitoa plastiikkia”, esittelee täti vanhoja ja värikkäitä hippikorujaan siskontyttärelleen espanjalaisen ohjaajan Pedro Almodovarin elokuvassa. Katsojaa huvittaa kommentti, mutta samalla muistaa, miten omassa kodissakin on säilötty ja aarteena pidetty muun muassa mummin ensimmäistä vaaleanvihreää, ohueksi kulahtanutta aitoa Tupperwarea. Se säilyy.

Muovia on levitetty maailmassa jopa niin kattavasti ja tehokkaasti, että uutisten mukaan sitä pian ui ja kelluu merissä enemmän kuin kaloja. Me ihmiset olemme tiettävästi jo kauan syöneet sitä lautasellamme. Alamme muutenkin olla itse muovisia, hammaspaikat ja uudet nivelet ovat kevyttä ja kestävää muovia. Mitä seuraavaksi? Emme pärjää enää ilman aitoa plastiikkia.

Me ihmiset olemme jo kauan syöneet muovia lautasellamme. Alamme itsekin olla muovisia, hammaspaikat ja uudet nivelet ovat kevyttä ja kestävää muovia.

Muutama kesä sitten sain muovinkeräysherätyksen kodissamme ja keräsin kaiken muovin talteen jätesäkkeihin. Sitä riitti ja himo kerätä kaikki pienimmätkin muovipalat talteen kasvoi. Yllätin lähimmäisiä itse teossa ja kaivoin roskiksesta välittömästi makkarapaketin kuoret, leipäpussin ja maitopurkin korkkeja. Tuntui, että muovisilmä alkoi vaivata ja hiertää aika lailla jo kodin ulkopuolellakin.

”Tuore leipä on erinomaista, mutta siirrän sen paperipussista muoviin, että se kestäisi huomiseen”, kertoi työkaveri, kun juttelimme siitä, miten hänkin yrittää välttää muovin käyttöä, mutta miten hankalaa se käytännössä on. Miten itse kuljettaisin suurta ja vahvaa hirvikoiraa aamukävelyllä, jos näppärä fleksi ei toisi ja veisi koiraa pissille ojan yli? Hamppuköyden nokassa koiralla olisi ehkä lysti riekkua, mutta minä en jaksaisi sitä rullata ja kantaa.

kulttikamaa_leimasin_250

Uusi jätelakiuudistus lajittelee muovijätteen vain kahteen: joko poltettavaan muoviin ja kärrättävään. Se ei tunnu samalta maailmanparannushenkisestä tosikosta. Olenko siis luovuttanut ja suunnannut huolenpidon enempi lasi- ja metallipuolelle? Suurten muovisäkkien raahaaminen hyötyjäteasemalle oli jotenkin juhlallista. Tietoisuus muovin kierrättämiseen osallistumisesta oli huojentavaa.

Kierrätysmuovista valmistettuja tuotteita on saatavilla yhä enemmän, jopa pitkospuiden korvikkeita kokeillaan pitkille erämaisemareiteille tai jänkätaipaleille. Muovikomposiittielementit kestävät kosteutta ja kulutusta, ovat muokattavissa kuten puumateriaali ja ovat tietysti keveitä siirtää minne tahansa. Tässäkö ratkaisu?

Rakennetaan ympäristöä ja tarve-esineitä kierrätysmuovista ja sittenkö se ei päädy enää maailman meriin äärettömän suuriksi jätelautoiksi. Rakennetaanko niistä nykyisin kelluvista lautoista matkakohteita: vietä lomasi Tyynellä valtamerellä, värikkäällä ihanalla saarella, ilman varjostavia puita ja hiekkaa varpaissa? Voit osallistua myös elävien kalojen etsimisleikkiin. Tyynellämerellä vaiko Inarijärvellä? Ei vielä.

Julkaistu Jänkä-lehdessä 1/2006