Kultaakin kalliimpi

Paperittoman lapsen arkea varjostaa perheen huoli kohtalostaan. Vaikka paperittomat perheet eivät tiedä, saavatko jäädä Suomeen, monet heistä haluavat kuitenkin pitää lapsensa koulussa. Heillä on siihen myös oikeus.

Kaikkein tärkein asia on, että lapset pääsevät kouluun”, sanoo kolmen lapsen äiti Irakista. Eteläsuomalaisessa kaupungissa asuvan perheen 10- ja 12-vuotiaat tyttäret käyvät peruskoulua. Vaikka tytöillä on koulureput, läksyt ja lukujärjestys, he eivät ole aivan tavallisia koululaisia. Perhe on paperiton.

Verhot on vedetty kodin ikkunan eteen ja postilaatikossa on jonkun toisen perheen sukunimi. Äiti tyttärineen on asunut vapaaehtoisten vuokraamassa kerrostalokodissa viime kesästä asti. Perhe joutui muuttamaan pois vastaanottokeskuksesta saatuaan päätöksen maasta poistamisesta. Kahden viikon välein äiti hakee kunnalta toimeentulotukea välttämättömiin hankintoihin kuten ruokamenoihin. Mosulissa asuneen perheen isä on edelleen Irakissa.

Äiti on tehnyt jo toisen turvapaikkahakemuksen Suomessa, mutta siitä ei ole ollut apua. Maahanmuuttoviraston päätös on täytäntöönpanokelpoinen ja se tarkoittaa, että poliisi voi koska tahansa tulla hakemaan äidin tyttärineen säilöön ja sitten pakkopalauttaa Irakiin. Äiti on kuitenkin päättänyt pitää lapsensa koulussa, vaikka kiinnioton pelko väijyy joka päivä mielessä. Koulu on yksi arvokkaimmista asioista mitä heillä Suomessa nyt on.

     ”Kaikkia oppilaita kohdellaan samalla tavalla”, kuvaa äiti paikkakunnan koulua. Oppitunneilla pitää käydä ja läksyt hoitaa vaikka opettajat eivät tiedä kuinka kauan lapsi voi jatkaa koulunkäyntiä Suomessa.

”Lapseni ajattelevat olevansa aivan kuin muut lapset koulussa.”

41-vuotias äiti on koulutukseltaan englannin opettaja ja pystyy näin helposti keskustelemaan koulun opettajien kanssa. Tyttärien koulunkäyntiä hän seuraa Wilmasta.

On iltapäivä ja tytöt tulevat koulusta kotiin. Sujuvaa suomen kieltä puhuvat koululaiset esittelevät innoissaan YouTubeen tekemiään videoita.

”Toi on meidän kuvaaja”, sanoo nuorempi tytär videolla ja osoittaa isosiskoaan kameran takana. Kuvauksen, editoinnin ja julkaisun tytöt ovat opetelleet tekemään itse – aivan kuten suomalaiset kaverinsa. Vaikka kavereita on, lapset osaavat myös erotella joukosta poikkeavat.

”Kaverit voivat sanoa, että meillä on oleskelulupa ja teillä ei.”

     ”Me otamme kaikki lapset kouluun. Emme katso taustaa tai millä statuksella lapsi on vaan kaikki lapset voivat käydä peruskoulua”, sanoo Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen.

Paperittomalla, oppivelvollisuusikäisellä lapsella on Suomen perustuslain takaama oikeus perusopetukseen. Paperittomilla lapsilla on perusopetuksen myötä itse asiassa enemmän palveluita käytettävissään kuin vanhemmillaan. Nimittäin koulussa lapset saavat opetuksen lisäksi lämpimän aterian ja pääsevät kouluterveydenhuoltoon. Paperittomille koululaisille kuuluvat myös koulun kuraattorin ja koulupsykologin palvelut.

Suomessa peruskoulua käyvien paperittomien lasten määrää ei kuitenkaan tiedä kukaan. Kuntaliitto ei tilastoi eikä arvioi oppivelvollisuusikäisten paperittomien lasten määrää kunnissa.

”Ehkä parikymmentä on Helsingin kouluissa tällä hetkellä”, arvioi Pohjolainen pääkaupungin paperittomien koululaisten määrää. Mittakaavaa antaa se, että Helsingissä on kaikkiaan noin 38 000 oppilasta perusopetuksessa tänä vuonna ja vieraskielisiä on Pohjolaisen mukaan kaikista oppilaista noin viidennes.

     Vuonna 2015 tulleista turvapaikanhakijoista osa on jäänyt paperittomiksi turvapaikkaprosessin kielteisten päätösten tultua lainvoimaisiksi, tai kun perheestä on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös maasta poistamiseksi. Jos lapsi on alunperin tullut Suomeen turvapaikanhakijana, hän voi käydä edelleen samaa koulua johon hänet on aikoinaan vastaanottokeskuksesta ohjattu.

Koulujen rekisteriin merkitään, onko lapsella sosiaaliturvatunnusta. Paperittomalla lapsella sosiaaliturvatunnusta ei ole. Mutta sosiaaliturvatunnus voi puuttua myös lapselta jolla on vielä turvapaikkaprosessi kesken. Siksi paperittomien koululaisten määrää on vaikea tilastoida.

Jos perusopetusta saavalla oppilaalla ei ole kotikuntaa, valtio maksaa opetuksen järjestäjälle kotikuntakorvauksen.

”Periaate on se, että lapsi tulee aina lähikouluun. On tietysti hyvä kysymys, että missä paperiton lapsi asuu. Ajatus on, että mahdollisimman lähelle asuinpaikkaa lapselle osoitetaan lähikoulupaikka”, sanoo Pohjolainen.

Mutta käyvätkö kaikki paperittomat lapset koulua? Sitä ei tiedetä Kuntaliitossa, eikä myöskään kunnissa.

”Meillä on velvollisuus myös valvoa oppivelvollisuuden toteutumista. Toki voimme valvoa niiden osalta, joilla on sosiaaliturvatunnus. Jos sitä ei ole, on valvonta tosi hankalaa. Ei sitä voi tehdäkään koska emme välttämättä tiedä missä nämä perheet ovat tai lapset ovat.”

Entä jos paperiton lapsi ei enää ilmestykään kouluun?

”Perusopetuksesta lapsi ei voi vaan hävitä. Silloin ollaan yhteydessä vanhempiin ja perusopetuksessa toimii oppilashuolto. Jos joku oppilas on paljon pois niin siihen on puututtava”, sanoo Liisa Pohjolainen.

     Kun paperittomien palvelut kunnissa nousivat uutisotsikoihin, alkoi aihe puhuttaa opettajia Karjaalla sijaitsevan Kiilan koulussa. Vuonna 2015 koulussa aloitti lähes 40 turvapaikanhakijana Suomeen saapunutta oppilasta. Äidinkielenään oppilaat puhuvat noin viittätoista eri kieltä.

”Miten lapsille sitten käy”, kertoo rehtori Antti Jyrkkänen Kiilan koulun henkilökunnan kysyneen, kun puhe tuli paperittomiksi jäävistä oppilaista.

Jyrkkänen vastasi, että jos lapset asuvat Karjaalla, koulu jatkuu kuten ennenkin. Jyrkkänen vertaa tilannetta esimerkiksi vanhempien avioeroon. Vanhempien ero ei kuulu koululle, kuten ei myöskään se, onko joku lapsi paperiton.

Monet opettajat kuitenkin tietävät, mikä on perheen tilanne turvapaikkaprosessissa, sillä lapset tai vanhemmat kertovat sen opettajille itse.

”Olemme just saaneet toisen negatiivin. Eniten maailmassa haluaisin saada positiivin”, sanoi yksi oppilas valmistavan luokan opettajalle Tuula Eloselle.

     Karjaan koulusta on jo lähtenyt turvapaikanhakijoina tulleita oppilaita muihin Euroopan maihin niin kutsuttuina Dublin-palautuksina. Jos perhe
on jättänyt sormenjälkensä ja hakenut turvapaikkaa toisesta Euroopan unionin maasta, heidät voidaan siirtää sinne. Jos lapsi joutuu pitkään odottamaan siirtoa toiseen maahan, voi hänen olla vaikea motivoitua suomen opiskeluun.

”Ei yhtään haittaa vaikka oppii kirjaimet, koska samat kirjaimet ovat myös toisessa Euroopan maassa”, sanoo luokanopettaja Kaisa Kukkonen.

Opettajalle tutuksi tulleen oppilaan lähtö voi olla kova paikka.

”Juuri oli päästy alkuun. Se oli turhauttavaa”, sanoo Kukkonen lähteneistä oppilaista.

”Mutta luopumista elämä on muutenkin.”

Opettajan näkökulmasta lasten siirtely maasta toiseen myös näyttäytyy resurssien heittämisenä hukkaan.

”On lapsia, joista Suomen tukijärjestelmän avulla voisi tulla jotain. On myös huippulapsia. Jos Suomi pitäisi heistä kiinni, voisi jostakusta heistä tulla vaikka uusi nobelisti. Mutta sen sijaan heidät heitetään maahan, jossa todennäköisemmin he saavat luodin päähän”, sanoo Elonen.

     ”Tässä työssä todella tuntee olevansa tärkeä. Joskus ei edes autosta ehdi ulos kun joku lapsista on jo selittämässä jotain”, sanoo Satu Helisjoki-Paloniemi. Hän on valmistavan luokan opettaja Kristiinankaupungissa. Haastatteluhetkellä koulun oppilaiden joukossa ei ole paperittomia lapsia. Mutta tilanne voi muuttua nopeasti, sillä koulussa on useita oppilaita, joiden perheet odottavat hallinto-oikeuden päätöstä. Jos päätös on kielteinen, voi perheestä tulla paperiton.

Muutama Helisjoki-Paloniemen oppilas on jo joutunut lähtemään kotimaahansa perheen valittua vapaaehtoisen paluun turvapaikkahakemukseensa saamiensa kielteisten päätösten jälkeen.

”Jotkut lapset ovat alakuloisia ja kertovat, että jos pitää palata kotimaahan, niin isän kaula katkaistaan.”

Helisjoki-Paloniemi kuitenkin uskoo, että parasta lasten mielenterveyden kannalta on koulunkäynti. Opettaja on lapsille myös tärkeä kiintopiste arjessa ja opettajan huomiosta myös kilpaillaan. Yksi valmistavan luokan oppilaista nousi pulpetille seisomaan vain saadakseen opettajan huomion.

”Oonko mä hyvä”, lapset usein kysyvät opettajalta.

Perheiden vaikea elämäntilanne näkyy koulussa myös levottomuutena.

”Kotona voi olla ankara kuri. Koulussa opettajaa kunnioitetaan mutta keskenään lapsilla voi olla riitoja.” Vanhemmille ja myös lapsille voi olla yllätys, että suomalaisessa koulussa lasta ei lyödä tai laiteta nurkkaan seisomaan.

”Tsetseenipoika sanoi kerran, että arabi tappelee ja tsetseeni tappelee. Mutta Suomessa vaan rakastetaan”, sanoo Helisjoki-Paloniemi. ”Vapautta voidaan sitten käyttää hyväksikin.”

     Kristiinankaupungissa turvapaikkapäätöstä odottavat perheet asuvat lähellä koulua kaupungin vuokraasunnoissa. Pääsääntöisesti yhteistyö perheiden kanssa sujuu.

”Jos lapsen kanssa on ongelmia koulussa, laitan viestin puhelimella kotiin.”

Usein viestin saatuaan tulee lasten äiti käymään koululla ja sitten keskustellaan. Koululla on tärkeä merkitys lapselle ja koko perheelle.

”Kun elämä on ankeaa ja toivotonta, voi koulussa unohtaa kodin ahdistavan ilmapiirin. Koulu tekee elämästä normaalimpaa ja tuo päivärytmin”, sanoo Helisjoki-Paloniemi.

”Koulussa koitetaan pitää lapsen puolta. Koulussa oppii myös arjen taitoja. Nekin, jotka joutuvat lähtemään, lämmöllä varmaan ajattelevat monia hetkiä koulussa.”

Helisjoki-Paloniemi kertoo, että lapset pelkäävät poliisia. Kun hän poikkesi käymään poliisiasemalla järjestääkseen koululaisvierailun, olivat lapset kauhuissaan.

”Pelkästään se, että menin käymään poliisiasemalla aiheutti lapsissa kauhean pelon. Yksi pelkäsi, että koska hän on käyttäytynyt huonosti, saa perhe negatiivisen päätöksen. Yksi itki hillittömästi.”

Lasten pelko poliisia kohtaan on ymmärrettävää. Paperittomia lapsia on haettu koulusta kesken koulupäivän, kun poliisi on päättänyt poistaa perheen maasta.

Opettajilla on kuitenkin salassapitovelvollisuus myös paperittomia lapsia koskevista asioista. Entä jos viranomainen kysyisi tietoja jostakusta koulun oppilaasta?

”En voi alkaa piilottamaan ketään. Mutta en ole vakuuttunut, että kaikki lapset lähtevät suosiolla. En antaisi tietoja. Yrittäisin suojella lasta mahdollisimman pitkään.”

Teksti Sanna Leskinen
Kuvat Katja Tähjä

***

Oikeus opetukseen turvataan perustuslaissa

Paperittomat ihmiset ovat monin eri tavoin haavoittuvaisessa asemassa. Oppilaiden kohdalla on hyvä muistaa, että koko koulun henkilökuntaa sitoo vaitiolovelvollisuus.

Paperittomien haavoittuvaisen aseman vuoksi tarkkaa lukumäärää Suomessa asuvista paperittomista lapsista on vaikea saada tai jopa mahdotonta tietää. Tällä hetkellä arviot paperittomien määrästä ovat 3000–4000 välillä (Paperittomat Suomessa 2017 -tutkimus). Näihin arvioihin lasketaan mukaan myös niin sanottujen uuspaperittomien ryhmä, joka koostuu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista ihmisistä, joita viranomaiset eivät voi palauttaa kotimaahan. Viime vuonna Ylen Maahanmuuttovirastolta selvittämien tietojen ja arvioiden mukaan Suomessa asui vähintään 21 paperitonta lapsiperhettä mukaan lukien 52 lasta. Sittemmin määrä on oletettavasti noussut kielteisten päätösten yleistyessä.

Paperittomaksi määritellään usein henkilö, jolta puuttuu syystä tai toisesta maassa oloon liittyvät asianmukaiset asiakirjat. Määritelmät kuitenkin vaihtelevat. Paperittomaksi ajaudutaan eri syistä. Paperittomalla tarkoitetaan useimmiten henkilöä, joka on maassa ilman oleskelulupaa tai EU:n, ETA:n tai Sveitsin ulkopuolelta saapunutta henkilöä, jonka oleskelulupa on umpeutunut. Suomessa on myös paperittomien asemaan rinnastettavia ihmisiä. Heillä saattaa olla asianmukainen henkilöllisyystodistus ja passi, mutta puuttua oikeus esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuitenkaan passin ja henkilöllisyystodistuksen puuttuminen ei vielä tee ihmisestä paperitonta.

Paperittomat ihmiset ovat monin eri tavoin hyvin haavoittuvaisessa asemassa ja he ovat myös alttiita hyväksikäytölle ja kaltoinkohtelulle. Paperittomien elinoloja kaventaa muun muassa sairaudet, köyhyys, puutteelliset peruspalvelut ja asuinolosuhteet. Paperittomien perusoikeuksien takaamisessa ollaan Suomessa vasta alkutekijöissä. Jotkin kunnat ovat päättäneet huolehtia esimerkiksi välttämättömien terveyspalveluiden tarjoamisesta paperittomille.

Jokaisella Suomessa asuvalla lapsella on oikeus perusopetukseen. Oikeus perusopetukseen on turvattu perustuslaissa, Suomen solmimissa ihmisoikeussopimuksissa ja Euroopan neuvoston sosiaalisessa peruskirjassa. Tästä huolimatta monet tahot, viranomaiset mukaan lukien, eivät ole aina tietoisia, että myös paperittomilla lapsilla on oikeus perusopetukseen. Paperittomien lasten oikeus perusopetukseen vaatii siten erityisiä toimia, jotta oikeus toteutuu myös käytännössä. Tämä edellyttää opettajien täydennyskoulutusta muun muassa maahanmuuttoon, lainsäädäntöön ja lasten oikeuksiin liittyvissä asioissa. Koko koulun henkilökuntaa sitoo vaitiolovelvollisuus paperittomiin lapsiin liittyen. Tämä tarkoittaa, etteivät he saa luovuttaa tietoa paperittoman lapsen oleskelulupaan tai asuinpaikkaan liittyvistä yksityiskohdista liittyvästä tilanteesta poliisille ja muille ulkopuolisille.

Lue lisää www.paperittomat.fi

Teksti Veronika Honkasalo

Nämä jutut ovat osa juttusarjaa, jossa tutkijat ja toimittajat pureutuvat suomalaisen eriarvoitumisen teemoihin uudella otteella. Juttusarjan toteutusta rahoittaa Koneen Säätiö.

Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjät pitää itsellään puolet kansihinnasta.