Rakkaus suurennuslasin alla

Oleskelulupalainsäädäntö pakottaa Euroopan ulkopuolelta tulevat ja heidän suomalaiset kumppaninsa usein naimisiin liian aikaisessa seurustelun vaiheessa. Luvan hakemisen prosessissa pariskuntien on todisteltava rakkautensa aitoutta.

Kirsi Vento (39) ja Ali Saleem (38) pussailevat, halailevat ja nauravat kaikelle yhdessä kotonaan Rääkkylän Oravisalossa.

He nauravat sillekin, miten surullisia ja vakavia suomalaiset usein ovat. ”Vaikka täällä on kaikki niin hyvin”, Ali ihmettelee. ”Minun perheeni on täällä. Miksi murehtisin?” Ali sanoo. Irakissa hän on menettänyt suurimman osan perheestään.

Todellisuudessa myös Vento-Saleemin perheen tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Ali sai kesällä 2016 kielteisen turvapaikkapäätöksen, josta hän on valittanut. Hän on hakenut oleskelulupaa myös avioliiton perusteella.

Ilonpidon tarkoituksena on kuitenkin näyttää, ettei pariskunta halua elää minkään suuren draaman keskellä, vaan keskittyä omaan arkeen ja siihen, mikä tuntuu nyt hyvältä.

Kirsi ja Ali rakastuivat toisiinsa Kiteen vastaanottokeskuksessa syksyllä 2015. Kirsi oli aluksi varovainen, mutta puolitoista vuotta myöhemmin he ovat naimisissa ja asuvat yhdessä.

”Haaveilin aina, että menisin naimisiin mun 40-vuotispäivänä tänä kesänä, mutta se toteutuikin jo viime syksynä”, Kirsi sanoo.

* * *

Irakilaisten ja suomalaisten välisten avioliittojen määrä on nyt kasvussa: Vuonna 2016 yhteensä 180 irakilaista haki oleskelulupaa Suomesta Suomen kansalaisen puolisona. Määrä on kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna. Irakilaisten osuus on noussut vuodessa 10. sijalta kolmanneksi. Ainakin osa hakemuksista on turvapaikanhakijoiden tekemiä.

Haastattelimme tätä kirjoitusta varten useita avioliittoa harkitsevia suomalais-irakilaisia pariskuntia, sekä muita jo oleskelulupaa avioliiton perusteella hakeneita ulkomaalaisia ja heidän suomalaisia puolisoitaan.

Lähes kaikki kertoivat, että avioliittoaikeet ovat aikaistuneet, jotta puoliso saisi oleskeluluvan. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, he sanovat.

”Totta kai rakkaudesta, mutta kun siinä on se pelko, että toinen joutuu karkotetuksi ja tapettavaksi, niin ei vaan voi ottaa sitä riskiä, että niin kävisi”, eräs nimettömänä haastattelun antanut nainen sanoo.

Viranomaisille suhteen lyhyt historia tai turvapaikanhakijatausta ovat kuitenkin ongelma: jos turvapaikanhakijana Suomeen tullut menee naimisiin viranomaisen tulkinnan mukaan liian pian kielteisen päätöksen jälkeen, pariskuntaa epäillään maahantulosäännösten kiertämisestä eli lumeavioliitosta.

* * *

EU:n ulkopuolelta kotoisin oleva aviopuoliso voi tulla Suomeen viisumilla ja hakea oleskelulupaa Suomessa. Lähetystöt usein kuitenkin suosittelevat hakijoille, ettei vierailuviisumia haettaisi, vaan sen sijaan haettaisiin saman tien oleskelulupaa ja odotettaisiin sitä lähtömaassa. Viisumin ideana on vierailu ja lähetystön tehtävänä on varmistaa, ettei hakijalla ole aikomusta jäädä maahan. Käytännön voi tulkita myös niin, että sillä pidetään ulkomaalaiset, myös aviopuolisot, mahdollisimman pitkään Schengen-rajojen ulkopuolella.

Viisumikäytäntö on viime vuosina kiristynyt ja yhtenä syynä on lumeavioliittojen torjuminen.

”Suomi torjuu oleskelulupaprosessin väärinkäytöksiä pääasiassa ennen ulkomaalaisen maahantuloa”, Maahanmuuttovirasto tiedotti vuonna 2012.

”Paine luvallisten maahantulokeinojen väärinkäyttöön on kasvanut koko Schengen-alueella. Sen arvioidaan johtuvat osaltaan siitä, ettei alueella ole enää saatavissa opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikkojen määrä ei ole kasvanut vastaavassa suhteessa kuin kasvava opiskelu- ja työikäisten nuorten määrä lähtömaissa. Niinpä myös lumeavioliittoja on yritetty käyttää alueelle saapumiseen ja jäämiseen”, sanoo vastuuvirkamies Timo Täyrynen UM:n kansalaisuuspalveluyksiköstä.

Tukijoiden mukaan on kuitenkin tärkeää tiedostaa, että työ- ja opiskelulupien tiukat edellytykset tekevät Suomeen tulon näillä luvilla usein mahdottomaksi, vaikka paikan onnistuisi hankkimaankin.

Kiristynyt käytäntö näkyy tilastoista. Esimerkiksi koko Länsi-Afrikkaa palvelevassa Suomen Abujan-edustustossa Nigeriassa tehdyistä viisumipäätöksistä jo suurin osa (lähes 60 prosenttia vuonna 2015) on kielteisiä. Osa näistä päätöksistä koskee perhevierailua Suomessa.

Kielteisiä viisumipäätöksiä tehdään erittäin usein myös Aasian maista tuleville.

Tiukentuneesta käytännöstä kertonee, ettei haastattelemamme suomalaisnaisen Keski-Aasiasta kotoisin olevalla puolisolla ollut 2000-luvun alussa mitään vaikeuksia tulla Suomeen viisumilla, vaikka mies oli silloin nuori, työtön ja vailla koulutusta.

* * *

Kiristyneen viisumipolitiikan seurauksena suuri osa oleskelulupatutkinnastakin tehdään nykyään lähetystöissä. Asiasta ei kuitenkaan ole tilastoja.

Oleskelulupapäätöksen tekee Maahanmuuttovirasto, mutta lähetystö hoitaa sormenjäljet, haastattelut ja lisäselvityspyynnöt. Suomessa hakeva jättää sormenjälkensä Migrissä.

Tilastot osoittavat, kuinka sukupuoli ja lähtömaa vaikuttavat lupien hakemiseen ja myöntämiseen.

Hakijoista suurin osa on naisia, thaimaalaisia tai venäläisiä, jotka lähes aina myös saavat oleskeluluvan. Joukosta erottuvat kuitenkin vietnamilaiset, joista lähes joka toinen saa kielteisen oleskelulupapäätöksen. Maahanmuuttovirastosta ei osata edes arvailla, mikä tähän on syynä.

Sen sijaan nimettömänä haastattelun antanut ulkoministeriön virkamies sanoo, että syynä voi olla lumeavioliittoepäily. ”Niin kauan kuin maahantulolupia on ollut olemassa, avioliittoa on käytetty yhtenä laittoman maahantulon keinona. Liitoista maksetaan isoja summia maissa, joista pyritään paremman elannon toivossa pois”, virkamies sanoo.

Joskus rahaa on voitu myös maksaa myötäjäisinä. Asiasta ei kuitenkaan ole kunnon tutkimustietoa.

* * *

Miehiä tulee Suomeen avioliiton perusteella eniten Turkista ja toiseksi eniten Yhdysvalloista.

Japanista tai Yhdysvalloista kotoisin olevien aviomiesten oleskelulupia ei hylätä juuri koskaan, mutta esimerkiksi Turkista, arabimaista, Somaliasta tai Nigeriasta tulevat jäävät erittäin usein ilman lupaa.

”Taloudelliset kysymykset voivat olla taustalla tai yleinen järjestys, lähinnä rikollisuus”, Maahanmuuttoviraston tulosaluejohtaja Arja Kallakivi sanoo ja siteeraa ulkomaalaislain 36 pykälää mahdollisiksi laissa mainittaviksi syiksi kielteisille lupapäätöksille. Sen tarkempaa analyysiä viraston tilastoista ei hänen mukaansa saa.

Tilastojen mukaan miesten on vaikeampi saada oleskelulupaa avioliiton perusteella Suomeen kuin naisten. Aihetta tutkineiden Saara Pellanderin ja Johanna Leinosen mukaan miesten epäillään naisia useammin käyttävän avioliittoa keinona päästä maahan.

Toisinaan epäillään niin sanottua ”yksipuolista lumeliittoa”, joka mainitaan myös Maahanmuuttoviraston sisäisessä ohjeistuksessa. Siinä ulkomaalaisen ajatellaan menevän naimisiin pelkän oleskeluluvan takia ja suomalaisten rakkaudesta. Myös nimettömänä haastatellut virkamiehet ottivat asian esille.

* * *

Oleskeluluvan saamista vaikeuttavat monet hallinnolliset seikat. Esimerkiksi länsiafrikkalaisten dokumentteja pidetään niin epäluotettavina, että Suomi on ottanut käyttöön legalisointijärjestelmän, jossa hakijan on maksettava avioliittotodistuksen varmentamisesta lähes 600 euroa.

Lisäksi hakijan pitää itse hankkia ja maksaa tulkki, jos hän ei puhu englantia. Esimerkiksi useita ranskankielisiä maita palvelevassa Abujan-lähetystössä palvellaan vain englanniksi.

2010-luvulla Suomeen tulleiden nepalilaisten puolisoiden kokemuksia pro gradu -tutkimuksessaan selvittänyt sosiologi Martta Myllylä myös havaitsi, että oleskelulupaprosessissa menestyvät ne pariskunnat, joilla on varoja ja valmiuksia toimia omaksi parhaakseen, ja jotka tuntevat ”systeemin”. Haastatteluihin valmistautuminen on tärkeää, ja myös suhteeseen liittyvää todistusmateriaalia tarvitaan.

Osa nepalilaisista kertoi, että haastattelussa vallitsi heidän mukaansa jo lähtökohtaisesti epäilyksen ilmapiiri.

”Pitää osata kertoa sitä suhteen tarinaa viranomaisten odottamalla tavalla ja esittää, valokuvia, hotellikuitteja ja lentolippuja todisteeksi”, Myllylä sanoo.

Myllylän tätä kirjoitusta varten haastattelema guinealaisen miehen kanssa vuonna 2013 avioitunut Heidi Auvinen kertoo samaa: Mies onnistui tulemaan Suomeen viisumilla sen jälkeen kun pari oli avioitunut Guineassa, vaikka lähetystöstä suositeltiin, että oleskelulupaa odotettaisiin miehen kotimaassa. Heidin mukaan syynä oli heidän taitonsa hakea ”oikein”.

”Kerättiin paljon valokuvia, niitä oltiin jo kerätty aikaisemmin, pusukuvia ja tulosteltiin puhelinhistoriat. Kauhee pinkka todisteita.”

Auvinen kertoo olevansa aktiivinen siirtolais- ja maahanmuuttoasioissa, ja siksi hän osasi valmentaa miestään viisumihaastatteluun. Tärkeää oli esimerkiksi osoittaa, että pariskunnalla on syy palata Guineaan.

”Mutta sitten tilanne muuttui ja jäimmekin tänne, mikä on myös ihan oikeutettua”, Heidi Auvinen kertoo.

* * *

Oleskelulupaprosessissa pyritään selvittämään, onko avioliitto ”aito”. Oleskeluluvan edellytys ei ole rakkaus tai intiimi parisuhde vaan ”tosiasiallinen perhe-elämä”.

Moni kuitenkin kokee, että avioliiton aitouden tutkinta tulee liian lähelle heidän yksityisyyttään. Myllylän tutkimuksessa ilmeni, että yksityisyyden rikkoontuminen oli monille lupaa hakeneille ja heidän puolisoilleen kiusallista.

Osa tavoittamistamme ihmisistä kieltäytyi haastattelusta, koska he eivät enää jaksaneet selittää suhteensa yksityiskohtia tuntemattomille ihmisille: Missä tapasitte ja milloin? Milloin ja missä menitte kihloihin? Kauanko olette asuneet yhdessä? Millainen keittiönpöytä teillä on? Miksi teillä ei ollut tyypillisiä nepalilaisia/irakilaisia/nigerialaisia häitä?

Viime marraskuussa korkein hallinto-oikeus antoi vuosikirjapäätöksen, jossa se palautti miehen oleskelulupahakemuksen Migriin uudelleen käsiteltäväksi. Taustalla oli vuosia jatkunut lumeavioliittoepäily, absurdi näytelmä, jossa oikeuden eteen marssitettiin naisen sisko, miehen isä sekä verhojen raosta kurkkineet naapurit kertomaan, kuinka parin avioliiton aitous ilmenee:

“Valittajat laittavat yhdessä ruokaa ja osoittavat todistajan mukaan kiusaantuneisuuteen asti läheisyyttä toisilleen”, yksi todistaja kertoi, ja toinen jatkoi: “(He) tekevät asioita yhdessä ja käyvät yhdessä eri paikoissa, kuten rannalla, Korkeasaaressa tai A:n jalkapallo-otteluissa. He siivoavat yhdessä ja A laittaa kotona usein ruokaa. — Todistajan mukaan — rakkaus näkyy heidän läheisyydessään sekä siinä, että he suukottelevat toisiaan ja kulkevat käsikädessä.”

Vaikka viranomaiset näkevät uhkia, ei lumeavioliittoepäilyjen määrä ole hakijamäärien kasvusta huolimatta viime vuosina kasvanut. Myös ajan kuluminen vaikuttaa niin, että moni viranomaisen ja joskus myös puolisoiden itsensäkin mielestä ”liian nopeasti” solmittu avioliitto jatkuu ja samalla viranomaisten edellyttämää todistusaineistoa kertyy riittävästi. Vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan jopa 40 prosenttia valitusvaiheeseen asti edenneistä liitoista osoittautuu kuitenkin ”aidoksi”.

Senegalilainen Moustapha Ndiaye meni naimisiin suomalaisen Saran kanssa vuonna 2013, mutta oleskelulupa heltisi maahanmuuttoviranomaisen virheen vuoksi vasta kaksi vuotta myöhemmin. Odottaminen epätietoisuudessa oli fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa.

”Minulla oli tuolloin kovia pääsärkyjä, ja muita oireita”, Moustapha kertoo.

Kun hän kävi poliisilaitoksella kyselemässä oleskelulupapäätöksensä perään, poliisi muisti kysyä, että vieläkö olette naimisissa.

”Tuntui kuin hän olisi ajatellut, että olen joku lapsi, enkä tiedä mitä teen ja kuka olen. Olen naimisissa rakastamani ihmisen kanssa, ja avioliitto on minulle vakava asia”.

* * *

Oleskeluluvan sitominen parisuhteeseen on ongelmallista, koska se voi luoda liittoihin epäterveitä riippuvuussuhteita ja jopa altistaa väkivallalle. Ja muun muassa siksi Suomeen tulevan puolison varoja tutkitaan lupaprosessissa, nimettömänä puhunut virkamies sanoo.

Ulkomaalainen voidaan myös käännyttää Suomesta, jos hänen oleskelulupansa peruste eli avioliitto lakkaa olemasta. Kuinka usein näin tapahtuu, ei selviä tilastoista.

Helsinkiläinen ”Elina” on tosiasiallisesti eronnut oleskeluluvalla maassa olevasta miehestään, mutta ei kuitenkaan uskalla erota virallisesti, koska pelkää miehensä joutuvan käännytetyksi.

Molemmilla on nykyään uusi suhde, mutta Elina ei näe vaihtoehtoja.

”Postit tulee mun luokse, mä kuskaan ne sellaseen paikkaan, mistä hän käy hakemassa.”

Kun mies saa pysyvän luvan, pari aikoo erota.

”Hän saa jatkaa omaa elämäänsä ja mä voin jatkaa omaani.”

teksti Kristiina Markkanen
kuvat Katja Tähjä

Tämä juttu on kuudes osa Piilosta näkyväksi -juttusarjaa, jossa tutkijat ja toimittajat pureutuvat suomalaisen eriarvoistumisen teemoihin uudella otteella. Juttusarjan toteutusta rahoittaa Koneen Säätiö.