Vaeltajista valistajiksi

Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin vetämä Docventures-dokumenttielokuvasarja pyörii jälleen televisiossa nyt syksyllä 2018. Tässä syksyllä 2017 tehdyssä haastattelussa Riku ja Tunna kertovat, miten heistä tuli Madventures-duo, joka on tarjonnut alusta lähtien yleisölle uusia ajattelutapoja ja näkökulmia elämään ja elämiseen.

Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat kiireisiä miehiä. Uusi kirja ilmestyy syksyllä ja televisiossa on pyörähtänyt käyntiin uusi tuotantokausi Docventures-dokumenttielokuvien sarjaa. Saapuessaan Katajanokalle pieneen valokuvastudioon Rantala harmittelee heti kättelyssä, että tänään on kiire. Aikaa kuvauksiin ja haastatteluun onkin alun perin sovitun kahden tunnin sijaan vain tunti.

”Mitä luulet, riittääkö?” Rantala kysyy. Katson kuvaajaan ja totean: ”Laitetaan riittämään.”

Nopean kuvaussession jälkeen siirrymme studion viereiseen taukotilaan.

Vuonna 2002 ensimmäisen kautensa nähnyt matkailusarja Madventures kertoi omalla ennakkoluulottomalla tavalla maailmasta. Sen myötä erityisesti nuorille aikuisille Milonoffista ja Rantalasta tuli esikuvia, joiden sanoihin ja tekoihin kiinnitetään huomiota. Kaksikko on muokannut monen maailmankuvaa laittamalla nuorison ajattelemaan.

”Tämä on aina mahtavin asia kuulla”, Milonoff innostuu.

Milonoff ja Rantala tulevat siihen johtopäätökseen, että päällimmäinen syy heidän suosioonsa on rehellisyys. He tekevät omaa juttuaan intohimoisesti ja he ovat kiinnostuneita monesta eri aihepiiristä. Ketään ei pyritä miellyttämään. Tähän nuoremmilla on mahdollisuus samaistua ja sitä nuoret arvostavat.

”Media-alalla on harvinaista, että ei yritetä myydä mitään, vaan tehdään jotakin pelkästään omasta intohimosta. Ja se näkyy”, Rantala tuumaa.

”Totta kai mekin myydään, esimerkiksi meidän tekemiä kirjoja. Mutta me todella teemme asioita ja ohjelmia vain sellaisista aiheista, jotka meitä itseä kiinnostaa”, Milonoff lisää.

 

Kaksikon mielestä heillä on tietynlainen valistuksellinen rooli. He ovat tiedonetsijöitä, ja matka näyttää olevan päättymätön. Mitään absoluuttista totuutta elämästä ei ole löytynyt, mutta uutta tietoa sekä uusia näkökulmia on tullut vastaan.

”Tiedon etsimisen tie on vienyt meidät niin kiinnostaviin paikkoihin ja tilanteisiin, että olemme ajatelleet, että ne kokemukset ovat arvokkaita ja ne pitää jakaa muillekin”, Rantala sanoo.

”Alusta asti olemme yrittäneet etsiä toisia näkökulmia tapaan elää tai menestyä. Ei ole yhtä totuutta, tai ainakin totuudessa on useampia sävyjä ja kulmia.”

”Eri tavat elää ja olla mahtuvat tänne maailmaan. Ehkä se on se, mikä on meidän sanomamme tai valistus”, Rantala summaa.

 

Reissaamisen lisäksi miehet tunnetaan Docventures-sarjasta, josta alkaa syksyllä 2017 viides tuotantokausi. Uuden kauden teema on murros. Kaikki sarjan dokumenttielokuvat kertovat jollain tapaa yhteiskunnallisesta murroksesta, jonka aiheuttajiin kuuluu suurena osana internet. Internet mahdollistaa monia hienoja asioita, mutta tuo mukanaan myös lieveilmiöitä, kuten epävarmuutta ja epäilyksiä tulevaisuuden suhteen.

”Me olemme tällä hetkellä niin kovassa transformaation taifuunin ytimessä, että ihmiset ovat ihan pihalla. Enää ei ole suuria ideologioita, joihin uskoa. Aika paljon ilmenee kulttuuripessimismiä sen takia, että kaikki on niin järjesttömän hahmotonta. Harva ymmärtää, mistä se hämmennys johtuu”, Milonoff huomauttaa.

Milonoff painottaa, että ihmisten olisikin saatava enemmän tietoa, mistä muutos johtuu.

”Tieto helpottaisi tosi paljon, eikä muutos olisi täysin hahmotonta. Mutta ymmärrän niitä lieveilmiöitä, koska ihmiset pelkäävät ja taistelevat resursseista. Resursseista taistellaan, koska nekin ovat murroksessa tällä hetkellä.”

”Jos ajattelee Docventuresia ja nyt pyörivää kautta, niin me nimenomaan pyrimme luomaan toivoa sillä, että me saamme ihmiset ymmärtämään, mistä heidän hätänsä tällä hetkellä johtuu.”

Kaikesta huolimatta Rantala haluaa muistuttaa, kuinka hyvin meillä asiat loppujen lopuksi ovat Suomessa.

”On hyvä välillä ottaa perspektiivi siihen, minkälaisessa hyvinvoinnissa meistä heikoimmatkin tässä yhteiskunnassa on. Ei välttämättä ole kovin järkevää olla liian pessimistinen. Moni asia on muuttunut positiiviseen suuntaan, köyhyys ja ihmisten huonovointisuus on monella tavalla vähentynyt”, Rantala painottaa.

”Tuskinpa yhtä moni joutuu kärsimään niin selkeistä voimakkaista puutteista kuin vaikka 50 vuotta sitten. 1960-luvun Suomessa, jos olit esimerkiksi asunnoton alkoholisti niin olot olivat varmasti huonommat kuin nyt. Siitä huolimatta täällä on edelleen ihmisiä, joita pitäisi auttaa”, Rantala sanoo.

Kuitenkin juuri vähäosaiset ovat usein ensimmäisiä uhreja yhteiskunnan rakennemuutoksessa, hän lisää. Kun talouspuhe alkaa ja leikkaukset ottavat ylivallan, niin silloin usein halutaan heikoimmilta ottaa pois, eikä antaa enemmän. Katsotaan, että he ovat itse syyllisiä siihen elämäntilanteeseen, vaikka ne ongelmat ovat voineet tulla muualta, Rantala kuvaa.

 

Miehet ovat sitä mieltä, että positiivista muutosta on usein vaikea hahmottaa, mutta eteenpäin kuuluisi mennä. On helppo ajatella, että ennen oli paremmin, mutta tosi asiassa niin ei aina ole. Yhteiskuntaan löytyy uusia perspektiivejä matkustamalla.

”Usein meiltä kysytään, mikä on silmät avaavin kokemus reissatessa. Se on aina tulla takaisin Suomeen ja huomata, miten käsittämätön yhteiskunta tänne on pystytty rakentamaan. Yhteiskunta, jossa heikoistakin pidetään huolta”, Milonoff kertoo.

”Ei meidänkään yhteiskunta ole ongelmaton, totta kai sitä pitää jatkuvasti kehittää. Mutta ei tällaista yhteiskuntaa ole ainakaan siellä, missä me olemme reissanneet.”

”Sitten jos ajatellaan rakennemuutoksen jälkeistä maailmaa, niin juuri suomalaisen kaltaisia yhteiskuntia toivoisi olevan enemmän. Eikä niin päin, että tämän tyyppiset yhteiskunnat lakkaisivat olemasta siksi, koska niillä ei ole jotain olemassaolon edellytyksiä”, Rantala summaa.

Milonoffille toivoa tuo ihmisten tietoisuuden valtava kasvu. Ihmiset ajattelevat ja ilmaisevat mielipiteitään enemmän kuin muutama vuosi sitten. Milonoff pitää tärkeänä sitä, että ihmiset eivät jumitu omiin mielipiteisiinsä, vaan ovat valmiita muuttamaan niitä uuden tiedon ilmetessä. Isot tapahtumat herättävät reaktioita.

”Jin ja jang -ajattelu antaa minulle voimaa. Mitä enemmän paskaa tapahtuu, sitä enemmän tapahtuu myös vastavoimaa”, Milonoff summaa.

 

Kaksikon kirjoja ei suunnitella vuosia etukäteen, vaan ne syntyvät siitä, mikä milloinkin tuntuu heille tärkeältä ja intohimoiselta aiheelta. Käytännönläheisyys on heille myös tärkeää oppaita tehdessä. Kirjat pyritään saamaan laaja-alaisiksi sekä pohtiviksi, ja ne ajavat samaa valistuksellista tarkoitusta kuin kaksikon muut projektit. Uuden Mad Spirit -kirjan alaotsikko on Täydellisen juhlimisen opas.

”Maailman vaarallisin paikka on nakkikioskin jono Suomessa kello neljä yöllä. Se johtuu siitä, että täällä ei osata juhlia. Täällä juodaan, mutta ei syödä ja seuraavana päivänä on hirveä kankkunen”, Milonoff kertoo.

Kirjalla duo yrittää saada suomalaisia juhlimaan järkevämmin sekä syömään juodessa. Oppaasta löytyy käytännön neuvoja niin treffeille kuin festareille, mutta mikään drinkkiopas ei kuitenkaan kyseessä.

”Suomessa ei voida oikein keskustella alkoholista ottamatta huomioon ongelmakäyttöä. Se on mielenkiintoista, mutta se kertoo tavallaan jotain kaunista Suomesta. Se, että täällä pyritään ottamaan huomioon myös ne heikoimmat”, toteaa Rantala.

Uudella kirjalla pyritään jälleen herättämään keskustelua sekä tuomaan edelleen uusia näkökulmia asioiden tarkastelemiseen. Jälleen kerran esiin on noussut miesten rooli kansakunnan valistajina.

 

Vaikka miehistä on vuosien saatossa kuoriutunut vakavasti otettavia asiasisällön tuottajia, tunnettiin heidät alkuun enemmänkin viihdyttäjinä. Rantalan ja Milonoffin mielestä hieman tylsistäkin asioista pystyy keskustelemaan, kun ne paketoidaan hieman hauskempaan käärepaperiin.

”Viihteellisyyden kautta me saatiin asioita läpi sellaisillekin ihmisille, jotka eivät välttämättä olisi kiinnostunut sellaisista asioista. Tiedonvälittäminen on ollut meille alusta asti keskeistä. Tiedon jakaminen oli tärkeämpää kuin itse reissaaminen. Siksi olikin todella mahtavaa saada tiedonjulkistamisen valtionpalkinto nimenomaan siitä, että olimme pystyneet tuomaan tietoa erityisesti nuorille”, toteaa Milonoff.

Miehet on myös tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ohella palkittu muun muassa Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla sekä lukuisilla Kultainen Venla -palkinnoilla. Heitä on kiitelty siitä, että yleisön sijaan he ovat luoneet etenkin Docventuresin ympärille yhteisön.

Tuleva vuosi tulee olemaan oiva esimerkki kaksikon tavasta viihteellistää informaatiota. Docventures esittää pitkiä dokumenttielokuvia sekä syvällisiä keskusteluita kovan luokan asiantuntijoiden kera. Samaan aikaan toisaalla Mad Cook Show esittää tiukkaa asiaa ruuasta rehellisen viihteellisellä kärjellä. Luvassa on jotain, mitä muut ruokaohjelmat eivät käsittele.

”Me digataan edelleen naurattaa ja perseillä. Eikä pidä olla liian vakava, vaikka vakavista aiheista puhuttaisiin”, Rantala naurahtaa.

Hyvä summaus tyylistä, jolla on noustu reppureissaajista palkituiksi kansanvalistajiksi.

 

Tuomas ”Tunna” Milonoff
tuottaja, kirjailija, luova johtaja
Syntynyt Helsingissä 1974, kasvanut Katajanokalla

Riku Rantala
toimittaja, kirjailija, tuottaja
Syntynyt Haminassa
1974, kasvanut Helsingin Kruununhaassa ja Puistolassa

Omistavat Gimmeyawallet Productions Oy -tuotantoyhtiön yhdessä vastaavan tuottajan Elise Pietarilan kanssa.

Palkittu muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla ”maantieteen ja maailman tuntemuksen edistämisestä erityisesti nuorisoa kiinnostavalla tavalla”, Suomen Kuvalehden Journalistipalkinnolla, Formaatti-Finlandialla ja kymmenellä Kultaisella Venlalla.

 

Teksti: Ville Riste
Kuvat: Laura Oja

 

Tämä juttu on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Juttu on alun perin julkaistu Isossa Numerossa #20 syksy 2017.

Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.