Toisenlainen, rakentavampi, journalismi on mahdollista, kirjoittaa päätoimittaja Veera Vehkasalo.
Yksi tämän lehden ideoinnin pohjateemoista on ollut sopu. Kansihaastattelussa on näyttelijä Miiko Toiviainen, joka aikanaan kommentoi mieleen painuneen rakentavasti sitä, kun Kansallisteatteri valitsi miehen esittämään transnaisen roolia. Se tuntui hyvältä keskustelulta, häntä kuunneltiin ja suuri yleisökin luultavasti ymmärsi asiasta lisää. Lisäksi haastattelin lehteen sovittelun ammattilaista Miriam Attiasta.
Hetken oli toiveikas mieli. Sopu ja ymmärrys ovat mahdollisia! Ihmiset voivat kuunnella ja kunnioittaa toisiaan. Sitten avasin somen. Siellä oli lautapelikohu, boomerikohu ja kai joku rokotesota. Hyvätkin pointit hävisivät kilpahuudon ja ilkkumisen keskelle, joka ei varmaan saanut ketään muuttamaan mieltään, vaan ajoi ihmisiä entistä enemmän poteroihin.
No mutta, ajattelin – kaikki tietävät että some on menetetty peli. Ehkä me ymmärtäisimme toisiamme paremmin, jos keskustelisimme enemmän kasvokkain. Empatia on silloin helpompaa ja tahallinen loukkaaminen vaikeampaa. Johtaisiko se positiiviseen muutokseen? Sitten katsoin Ylen keskusteluohjelman, jossa kaksi ihmistä oli laitettu kiistelemään intersektionaalisesta feminismistä ahdistavassa, valmiiksi selvässä asetelmassa. Lopputuloksena oli vain lisää vihapuhetta – ja taas ihmiset enemmän poteroissaan.
Tuo Marja Sannikan ohjelma sai miettimään Attiaksen neuvoja keskustelusta ja konfliktinratkaisusta. Kuuntele. Keskity toisen kokemukseen ja tunteisiin. Muista arvostus ja kunnioitus. Anna toisen tulla tunnustetuksi sellaisena kuin hän on.
Kyseisessä pätkässä menivät lähes kaikki kohdat pieleen, eikä toki ensimmäistä kertaa. Ja tässä toimittajien pitäisi mennä itseensä. Jos journalismin tavoite on lisätä tietoa ja ymmärrystä, ei riitä että laitamme kenet tahansa mihin tahansa asetelmaan ”keskustelemaan”. Media tekee itse itsestään tarpeettoman, jos se on vain loukkausten ja heittojen kaikukoppa.
Toisenlainen, rakentavampi, journalismi on mahdollista. Ja tarpeen.
Toisenlainen, rakentavampi, journalismi on mahdollista – ja tarpeen. Vinkkejä voi hakea vaikka Sovittelujournalismin käsikirjasta. Se käyttää Attiaksenkin mainitsemia sovittelun menetelmiä journalismin tekemiseen. Vastakkainasettelun ja konfliktien ruokkimisen sijaan sovittelujournalismi keskittyy ”luomaan tilaa rakentavalle erimielisyydelle”. Tämä vaatii muun muassa huolellista taustoitusta, konfliktien taustasyiden selvää avaamista yleisölle, luottamuksen ylläpitoa, osapuolten aitoa kuuntelua ja valta-asemien huomioimista. Ja keskittymistä myös hiljaisiin sivustakatsojiin.
Tätä tarvitaan. Sillä demokratiassa on oltava alusta asialliselle, kunnioittavalle ja turvalliselle kiistelylle.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu joulukuun 2021 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
