Kaikki suomalaiset tietävät Heikki Paasosen, koska olemme katselleet häntä tv-ruudusta jo toistakymmentä vuotta. Harva kuitenkaan tietää, että Paasonen on hyvin yksityinen ihminen, joka ei innostu esimerkiksi sosiaalisesta mediasta.
Heikki Paasonen on juontanut Suomen katsotuimpia ohjelmia, kuten The Voice of Finlandia, Idolsia ja Putousta. Viime vuonna hän saavutti tavoitteen, joka on jokaisen televisiojuontajan unelma: Paasonen sai omaa nimeään kantavan talk show´n.
Kysyy keneltä tahansa, niin kaikki ovat sitä mieltä, että Paasonen on kiva ihminen. Kysy vaikka äidiltäsi tai lapseltasi. ”Vaikuttaa hyvältä tyypiltä.” ”Ai se! Se on kiva.”
Luulemme tuntevamme tämän kivan ihmisen, mutta joudumme pettymään etsiessämme Paasosesta kirjoitettuja haastatteluja tai elämäkertoja, jotka valottaisivat hänen tietään tähtiin. Sellaisia ei juurikaan ole.
”En oikeastaan anna haastatteluja. Jos voin välttää haastattelun antamisen, niin teen sen. Koen olevani riittävästi esillä ihmisten televisioissa. Olen aika yksityinen ihminen”, Paasonen sanoo.
Miksi sitten tämä haastattelu, miksi juuri Iso Numero?
”Arvostan ajatusta Iso Numeron taustalla. Kerjäämisen sijaan ihmisille annetaan mahdollisuus myydä lehteä. Maailmassa on liian vähän asioita, jotka nostavat ihmisiä ylöspäin ja pitävät aktiivisina. Ison Numeron myyjien ei tarvitse olla riippuvaisia jostain mafiasta, joka pakottaisi kadulle kerjäämään ja keräisi rahat”, Paasonen perustelee syitä siihen, että suostui välittömästi pyydettäessä mukaan Ison Numeron tekemiseen.
Tätä asiaa hän haluaa tukea, ja nykyään hänellä on jo varaa valita missä hän haluaa olla mukana.
Maailmassa on liian vähän asioita, jotka nostavat ihmisiä ylöspäin ja pitävät aktiivisina.
”Ainoa este kaupanteossa voi olla nykyään se, ettei kukaan enää pidä käteistä mukana. Myyjillä pitäisi olla joku maksupääte mukana”, Paasonen pahoittelee. Hän vietti aikoinaan aikaa New Yorkissa ja tutustui siellä paikalliseen katulehteen.
Toimituksessa käteisen katoamiseen ollaan havahduttu, mutta vielä ei ole löytynyt Suomessa toimivaa ratkaisua.
”Iso Numero tuli tutuksi, kun entisen kotini nurkilla Helsingissä värjötteli Ison Numeron myyjä säässä kuin säässä. Omat henkiset lahjani eivät riittäisi siihen. Olin usein huolissani siitä, oliko hän pukeutunut tarpeeksi lämpimästi”, Paasonen sanoo.
Siitä yksityisyydestä ja julkisuudesta vielä. Eikö olisi helpompiakin tapoja säilyttää yksityisyytensä kuin valita julkisin mahdollinen ammatti viihde- bisneksessä?
”Olen tehnyt niin kauan julkista työtä, etten tiedä muusta. Helsingin kaduilla en kiinnosta ketään. Joskus baarissa joku ehkä tulee repimään hihasta ja se voi olla hankalaa niille, jotka elävät kanssani.”
Paasonen sanoo, että esimerkiksi hänen tyttöystävälleen ei välttämättä ole ollut helppoa, kun vieraat naiset tulevat baarissa juttelemaan.
”Yleensä saan Helsingissä olla rauhassa. Jos pyörii joka päivä Helsingin keskustassa, niin minut näkee väkisin koko ajan”, Paasonen sanoo ja lisää virnistäen: ”Ainakin jos stalkkaa mua.”
Somekohujen ja iltapäivälehtien huomiohakuisten lööppien maailmassa julkisuudessa puolet elämästään eläneen ihmisen on varmaan joskus kuitenkin hiukan varottava sanomisiaan ja rajoitettava tekemisiään?
”Totta kai julkisuus rajoittaa. Olen oppinut valitsemaan paikat, joissa voin painia kännissä, esimerkiksi jossain kaverin mökillä”, Paasonen hymyilee.
”Olen aina tiennyt, mihin olen lähtemässä valitessani tv-työn. Minulla kesti aika kauan edetä uralla, joten sain kasvaa rauhassa julkisuuteen.”
Paasonen oli vasta 17-vuotias Kallion ilmaisutaidon lukion oppilas, kun hänet valittiin Ylelle juontamaan nuortenohjelmia Summeri ja Tiikeri. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Paasonen päätti pitää välivuoden ja tehdä televisiotöitä, mutta se välivuosi on venynyt tähän päivään asti.
”Lykkäsin inttiä joka vuosi kymmenen vuoden ajan, kun pelkäsin, että jos olen puoli vuotta pois duuneista, minut unohdetaan ja aikaa ajaa ohitseni. Lopulta sain vapautuksen armeijasta. Jos sota syttyy, niin ehkä keitän muille soppaa.”
Ensimmäisen suuren juontotyönsä Paasonen sai 20-vuotiaana Idolsista. Hän kertoo olevansa vähän huolissaan kaikkien niiden nuorten suhteen, joille iso julkisuus tulee nopeasti ja varoittamatta.
”Mikä heitä suojaa? Jollain nuorilla tytöillä on jotain satojatuhansia läähättäjiä jossain foorumeilla. Luin juuri TikTokin superjulkkisesta, joka on joku ihan tavallinen 17-vuotias kruunupyyläinen tyttö. Hänellä on 2,7 miljoonaa seuraajaa!” Paasonen sanoo.
”En edes ollut kuullut mistään TikTokista aikaisemmin, ja tämä lukiolaistyttö on nyt kaikkien aikojen seuratuin suomalainen somessa, kanavassa, josta en tiedä mitään. Hänellä on faniryhmiä ympäri maailmaa!”
Heikki Paasonen hiljenee hetkeksi ja tekee tunnustuksen: ”Alan olla niillä rajoilla, etten ehkä ymmärrä nuoria. Ajattelen, että nuoriso on some. Joka viikko on joku uusi someappi, joka pitäisi hallita. Sinnehän meidän viihteentekijöiden pitää tehdä sisältöä, missä jengi on, mutta pitäisi tietää, mitkä kanavat jäävät edes viideksi vuodeksi”, Paasonen sanoo.
”En viihdy somessa. Tv-kameroiden edessä oleminen riittää minulle. Tv-kanavat tietenkin toivovat, että olisin aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja olen yrittänyt muistaa laittaa aina välillä jotain Instagramiin.”
Playstationia Paasonen pelaa mielellään yhä, mutta ei enää muiden kuin itsensä kanssa.
”Lopetin netissä pelaamisen, kun ne 8-vuotiaat puhuivat niin järkyttävää kieltä ja en saanut enää mitään onnistumisen tunteita, kun ne olivat niin ylivoimaisia pelaajiakin”, Paasonen sanoo.
”Siinä määrin traumatisoiduin, että ostin pelin, jossa voi pelata yksinään satoja tunteja. Itse asiassa vietin syksyllä unelmieni loman jalkaleikkauksen jälkeen. Makasin sohvalla särkylääkesumussa ja pelasin monta viikkoa”, Paasonen innostuu.
Playstation-aiheista ohjelmaa Paasonen ei ole vielä tehnyt televisioon, mutta muuten hän on saanut toteuttaa työssä monia unelmiaan.
”Tällä hetkellä olen niin syvällä tv-maailmassa, etten ajattele juuri mitään muuta. Olen osakkaana Solar Republic -tuotantoyhtiössä ja nautin myös siitä, etten ole itse ruudussa. Tarjoamme miljoonaa ideaa kanavalle ja ne ottavat niistä pienen osan”, Paasonen kertoo.
Poliittinen keskustelu on ala-arvoista. En kestä sitä. Ehkä tämä on joku välivaihe.
Itse hän ei katso televisio-ohjelmia lainkaan televisiosta. ”Katsoin juuri HBO:sta Brexit: The Uncivil War -elokuvan, jossa Benedict Cumberbatch näyttelee miestä Brexit-kampanjan takana. Leffa kuvaa kampanjatyötä, jossa poliitikot palkkasivat algoritmitiimin tutkimaan ihmisten pelkoja ja vaikuttamaan heidän ajatuksiinsa. He löysivät somestrategiallaan miljoonia uusia äänestäjiä”, Paasonen kuvailee. Hän ei itse siedä tapaa, jolla politiikka nykyisin toimii.
”Poliittinen keskustelu on ala-arvoista. En kestä sitä. Olen ajatellut, että ehkä tämä on joku välivaihe, joka tarvitaan ihmiskunnan kehityksessä. Välillä on vaan vaikea kestää sitä, että ajankohtaisohjelmiinkin otetaan ’tasavertaisina asiantuntijoina’ joku pohjoisen vastarintaliikkeen jäbä ja tutkija, joka koittaa selittää, että ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia. Ja Facebookissa jokainen ajattelee olevansa suuri asiantuntija. En pysty seuraamaan niitä keskusteluja.”
Paasonen tahtoo kuitenkin olla toiveikas. Hän uskoo, että populismin ja teennäisten vastakkainasettelujen aika on tulevaisuudessa ohi ja ihmiset oppivat taas kohtelemaan toisiaan kunnioittavasti. Ehkä silloin uskaltaa taas antaa Playstationissakin nettipeleille mahdollisuuden. ”Ehkä somekin on samalla tavalla mullistava keksintö kuin auto. Me ei ihmiskuntana osata vielä ihan käyttää sitä, mutta opimme. Autotkin ovat kehittyneet aika paljon sen jälkeen, kun ne keksittiin.”
Heikki Paasonen
• Juontaja ja näyttelijä.
• Asuu Helsingissä tyttöystävänsä kanssa
• Juontanut katsotuimpia tv-ohjelmia, kuten Idols, Putous ja The Voice of Finland.
Teksti Laura Rantanen
Kuvat Laura Oja
Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu, joka on julkaistu alunperin helmikuussa 2019. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjät pitää itsellään puolet kansihinnasta