Mercedes Bentso räppää Itä-Helsingissä rälläämisestä ja piriteinien itsetuhosta. Nimen ja tekstien takaa paljastuu Linda-Maria Roine, jonka kohtalon koura on kuljettanut steinerkoulusta Tallinnanaukiolle. Itsetuhosta täysraittiuteen. Enää hän ei pelkää edes kuolemaa.
Teksti Viljami Puustinen Kuvat Inka Soveri
Nuori nainen ilmoittaa tulleensa suoraan Haartmanin sairaalasta. 16-vuotiaana todettu ADHD vaatii yhä jatkotutkimuksia.
”ADHD:n lisäksi mussa todettiin jotain muutakin, joten ei ole voitu aloittaa mitään lääkekokeiluja. Olenhan mä hengissä selvinnyt, mutta kyllä mä jotkut lääkkeet haluaisin. Voisihan ne edes vähän helpottaa tätä elämää.”
Nainen on Linda-Maria Roine, 21, alias rap-artisti Mercedes Bentso. Kansan syvät rivit ovat saaneet seurata hänen fyysisiä kamppailujaan Fort Boyard -seikkailuohjelmassa, jossa hän oli Räppärit-joukkueen naiskilpailija. Joukkueeseen kuulunut, niin ikään suomiräppäri Pyhimys on ollut tekemässä Mercedes Bentson loppuvuodesta 2014 ilmestyvää esikoisalbumia. Roineella on kunnia tituleerata Pyhimystä ”löytäjäkseen”, mutta hän kieltää jyrkästi päässeensä studioon sohvan kautta.
”Olin aivan raivona, kun luin jostain keskustelupalstalta, että ’onko Bentso Pyhin hoito’. Koko oletus oli loukkaava. Mun biisit ovat olleet aina niin hyviä, ettei ole tarvinnut mennä reittä pitkin mihinkään. Nykyään mun keikoilla on 16-vuotiaita jätkiä, jotka pyytävät päästä meidän studiolle hengaamaan. Ne kertovat tekevänsä räppiä ja haluavansa piireihin. Siinä vasta onkin todellisia reittä pitkin kiipeilijöitä!”
Mercedes Bentso sai ”Yhteiskunnallisen tietoisuuden herättäjä 2013” -tunnustuksen, ja hän esiintyi europarlamenttivaalien alla Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin tukitapahtumissa. Roineen mielestä Vasemmistoliitto on Suomen maanläheisin puolue.
”Se tiedostaa parhaiten tavallisten ihmisten ja ennen kaikkea erityisryhmien ongelmat. Mä olen oikeasti ihan kommari. Saan aina vaalikoneista SKP:n ehdokkaat, mutta Vasemmistoliitto keskittyy minun tärkeäksi katsomiini asioihin, kuten rasismin vastustamiseen ja feminismiin. Kun tutkin tarkemmin SKP:n ohjelmaa, se tuntui turhan vanhoilliselta puolueelta. Koin, että pystyn paremmin vaikuttamaan Vasemmistoliiton kautta.”
Tiedostava suomiräp ja poliittinen herääminen
Keväällä 2015 koittavat eduskuntavaalit. Roine valmistuu pian sihteeriksi. Hän uskoo, että keskiasteen pätevyydestä on hyötyä, kun hän on mukana Vasemmiston vaalihommissa. Roine ei ole tiedostavasta perheestä, eikä hänen nuoruuden kaveripiiriinsä kuulunut aktivisteja. Poliittinen herääminen tapahtui neljä vuotta sitten suomiräppiä kuunnellen. Laukaisijana oli Palefacen tuore Helsinki–Shangri-La-albumi.
”Halleluijah hei, Suomen päihdepolitiikka / pamit, pervitiini, Subutex ja sunnuntai. Mä tiesin, mistä Paleface puhui. Se oli täysin mun silloista elämää. Palea selvästi kiinnosti, kuinka munlaisilla ihmisillä voisi mennä paremmin. Kuuntelin paljon myös Steen1:stä. Sillä oli paljon utooppisia illuminati-juttuja, mutta vähitellen sain poimittua sen teksteistä mua koskettavia asioita. Kun näin jossain lehdessä, että Palefacen levy valittiin vuoden vasemmistolaiseksi kulttuuriteoksi, ajattelin, että vasemmistopuolueen on oltava hyvä juttu.”
Tiedostavan suomiräpin innoittamana Roine alkoi myös kirjoittaa tekstejä. Aiheet tulivat suoraan sielun lommoista, Itäkeskuksessa sekoilemisesta, lasten ja naisten huonosta kohtelusta. Sanomisen halu oli lopulta niin kova, että Roine hakeutui Nuorisoasiainkeskuksen Bass Camp -kouluun. Kannustavan palautteen myötä hän uppoutui syvemmälle räppäämiseen ja loi Mercedes Bentson.
Suulaan tylystä Bentsosta tuli hetkessä median ja politiikan ihannetyttö.
Mulla ei ole mitään tabuja. Päätin, että kerron lehdille heti kaiken, ettei kellekään jää mitään jymypaljastuksia. Mua ei hävetä mikään, mitä olen tehnyt ja mitä on tapahtunut.
Roineella on rikas sukutausta, hänessä virtaa niin romanin, Kosovon muslimin kuin evakkokarjalaisen verta. ”Koen olevani maailmankansalainen. Kaveripiirini on monikulttuurinen. Seksuaalisesti olen moninainen. Kaikki tämä yhdessä tekee minut.”
Koettelemukset alkoivat lasten musiikkiteatterikerhossa, jossa miesopettaja käytti Linda-Mariaa hyväkseen, kun hän oli 4-vuotias. Parempaa tulevaisuutta tyttärelleen ajatellut yksinhuoltajaäiti sai tytön vähävaraisten kiintiössä Helsingin steinerkouluun. Tyttö ei kuitenkaan peitellyt erilaisuuttaan, ja häntä kiusattiin. Kun hän pääsi vaihtamaan Espoon steinerkouluun, kiusaaminen yltyi. Luokkatoverit olivat Espoon hienostoperheiden jälkikasvua ja nöyryyttivät tulokasta kirpputorivaatteista ja Itäkeskuksessa asumisesta. Tilannetta ei helpottanut, että äiti oli yksinhuoltaja eikä isän olinpaikasta ollut tietoa.
”Olen lapsesta asti ollut taiteellinen ja luova. Opin lukemaan 4-vuotiaana. Mieluiten olisin käynyt tavallista koulua Itiksessä, mutta äiti tykkäsi steinerkoulun pedagogiikasta, siitä että siellä keskitytään luovuuteen. Ehkä ADHD:n takia en koskaan tykännyt tehdä normikoulutehtäviä.”
Steinerkoulun opetussuunnitelmassa pyritään puhuttelemaan oppilasta kokemuksen ja tunteen kautta. ”Kasvatuksen tehtävä on auttaa ihmistä tulemaan omaksi itsekseen”, steinerkoulu ilmoittaa sivuillaan. Roine allekirjoittaa steinerilaisen opetusmallin. Eräs sen ihanteista on, ettei oppilaiden välille luoda kilpailua. Tämä ei toteutunut Espoossa.
”Joka perjantai jaettiin tähti viikon parhaalle oppilaalle. Olen joutunut pienestä asti näkemään, että elämme eriarvoisessa yhteiskunnassa.”
Linda-Mariaa koetettiin nujertaa eväämällä tältä pääsy koulun bändeihin. Tovereiden perustelu oli, ettei Linda-Maria osannut laulaa. Uskallus laulaa palasi vasta 18-vuotiaana. Kännissä, karaokessa. Pahimpia hänen kohtaamiaan vääryyksiä oli se, että steineropettajat hyväksyivät kiusaajien toiminnan.
”He kannustivat siihen omalla esimerkillään, useimmat vain vaikenemalla.”
Oppivelvollisuuden suoritettuaan Roine kirjoittautui Vuosaaren lukioon. Vaikka esiintymistahto oli kova, arvosanat eivät olleet riittäneet Kallion ilmaisutaidon lukioon. Vuosaaren koulu jäi kesken, kun Tallinnanaukiolla avautui uusi jännä maailma. Esittelijänä oli Linda-Mariaa 10 vuotta vanhempi tumma mieskomistus.
”Kävelin Tallinnanaukiolla, kun eräs poika kysyi, mitä noin kaunis nainen täällä tekee. Koulussa kaikki pojat olivat inhonneet minua, ja olin tietenkin onnessani huomiosta. Ihastukseni oli juuri päässyt linnasta, mutta kertoi lopettaneensa aineiden käytön. Ajattelin, että onpa siisti tyyppi. Sitten me dokailtiin, polteltiin pilveä. Oli kivaa. Tunsin, että sain vihdoinkin olla vapaa. Yhtäkkiä ei tarvinnutkaan välittää oikeanlaisista vaatteista. Se oli niin eri maailma kuin eliittikoulussa.”
Yksi tekstari muutti elämän
Poikaystävän narkkijengistä tuli Roineen perhe. Romaninaisten lailla hän käytti hametta sekä piipahteli helluntaiseuroissa. Tuhon merkit olivat ilmassa, kun hän näki poikaystävänsä piikittämässä itseään kaulaan. Pojan selitys oli, että hän kasvattaa lihaksia eli käyttää kasvuhormoneja. Pian Roinekin oli sekakäyttäjä.
Myrskyisäksi yltynyt suhde päättyi, kun mies oli suutuspäissään uhannut tappaa Roineen. Pahoinpitelystä toipuessaan Roine sai tekstiviestin: räpartisti Pyhimys halusi tavata hänet äänitysten merkeissä. Pyhimys oli kuullut Roineen Bass Campissa tekemän biisin, jonka nimi oli Puotila. Biisi kertoo – ei niin yllättäen – Itäkeskuksen pahoista pojista.
”Tilanne oli aivan uskomaton. Mut oli yritetty tappaa. Olin täysin pohjalla, ja yhtäkkiä yksi tekstari muutti elämäni. Silloin päätin, että minä haluan elää, koska saisin toteuttaa unelmani eli tehdä räppiä.”
Kamanveto loppui siihen. Samalla katosi lapsuudesta asti vaivannut kuolemanpelko.
Kävin niin lähellä loppua, että tajusin, että kuolemassakaan ei ollut enää mitään pelättävää.
Kun Roine oli ollut kuivilla vuoden, hän meni AA-kerhoon.
”Lopetin huumeet, mutten lopettanut juomista. Kun en pystynyt kohtuukäyttöön, piti tehdä jotain. Kävin myös narkkarien NA:ssa. Keikkailun lisääntyessä en ehtinyt enää kokouksiin, mutta koin olevani niin vahva, ettei minulla ollut vaaraa repsahtaa.”
Tänä kesänä hän lopetti tupakoinnin. Vieroitusoireiden kourissa Roine pakeni maalle mummon mökille.
”Itkin aurinkotuolissa, että elämä on niin kauheaa. Lopulta mietin, että sekö tässä on niin kauheaa, etten saa polttaa. Sanotaan, että sosiaalinen riippuvuus, ei nikotiini, laittaa polttamaan. Ei, minä olen aina ollut riippuvainen aineista.”
Käytön suhteen Roine on ehdoton: kun käytetään, käytetään kunnolla tai ei ollenkaan.
”Poltin niin paljon, etten saanut keikalla enää happea. Hengästyin bussille juostessa, ja keuhkoon sattui. Toisaalta halusin puhdistaa kehoni viimeisestäkin riippuvuudesta.”
Roine kokee, että pohjalla käymiselle oli tarkoitus. Hän ei päässyt ylös omin voimin.
”Olen ihan lapsesta uskonut Jumalaan. Uskon kaiken Luojaan. Mitkään asiat eivät tapahdu turhaan. Huonotkaan asiat eivät ole Saatanasta.”
Kuten poliittisen tietoisuuden, myös uskonsa Roine on itse löytänyt.
”Äiti kasvatti, että ihmiset uskovat eri tavoin eri asioihin, mutta minä sain valita.”
Jo rippikoulussa Roine kohtasi kokemuksistaan poikkeavan Jumalan.
”Kristittyjen Jumalaan on pakko uskoa, ja ne väittävät, että alussa oli Aatami ja Eeva. Minun Jumala laittoi kyllä kaiken alulle, mutta ihmisen kehitys on tapahtunut tieteen todistamalla tavalla.”
Ennen Tallinnanaukio-vuosiaan Roine oli lukenut Koraanin ja Mormonin kirjan. Helluntaitilaisuuksissa käydessään hän luki Raamatun.
”Helluntailaiset vain kyttäävät toisiaan. Siellä ihmiset päättävät, kuka pääsee taivaaseen. Mielestäni se on sairasta. Kaikki uskovaiset eivät ole kuitenkaan hihhuleita. Perehtymällä uskonnoista löytää hyvää. Kirjoista Koraani vaikuttaa minusta yhä loogisimmalta.”
Yliluonnollisen hyvän lailla Roine uskoo yliluonnolliseen pahaan. Hän kertoo kokeneensa ja nähneensä lähipiirissä sellaista, jota vain ei voi muuten käsittää.
”Äärimmäistä, tunteetonta pahuutta. Lapsen hyväksikäyttöä ja raakoja murhia. Minun on vaikea käsittää, että nämä teot olisivat lähtöisin hyvänä syntyneestä ihmisestä. Pahalle on kuitenkin aina joku tarkoitus. Kun mua oltiin tappamassa, asiat johtivat kuitenkin hyvään. Hyvä on aina vahvempi.”
Mikä pakottaa nuoren ihmisen räppäämään huumeista ja väkivallasta? Eivätkö ilo, juhliminen ja toista kunnioittava seksi ole aina parempia aiheita?
”Mä käyn läpi mun elämääni. Mulle biisinteko on terapiaa. Haluan esittää rankkoja aiheita, koska olen itse saanut vertaistukea rankoista biiseistä. Cheek antaa jo tarpeeksi vertaistukea niille, jotka bilettävät ja juovat skumppaa silikonimimmien kanssa.”
Naisräppäreitä on Suomessa toistaiseksi vain muutama. Julkisuus aiheuttaa kateutta ja närää kanssasisarissa ja bileräpin kuuntelijoissa. Roine on saanut jo yhden tappouhkauksen. Debyyttilevyn erään yhteistyökumppanin ex-vaimo ilmoitti, että Bentso kuolee, jos mies jatkaa levyntekoa. Exä rauhoittui parissa päivässä, mutta Roine säikähti.
”En mä pelännyt sitä naista, mutta pelotti, että multa riistetään se hyvä mitä olen saanut. Että joku tuhoaa unelmani.”
Bentson julkisuus vetää puoleensa pyrkyreitä, mutta hän saa myös Facebook-viestejä epätoivoisilta ja vaikeuksien keskellä olevilta ihmisiltä.
”Yhteydenottoja tulee jo niin paljon, etten enää ehdi vastata kaikkeen. ’Tulin katkolta, mitä mun pitäisi tehdä?’ Vastailu on usein ahdistavaa, mutta sitten ajattelen, että ne hakevat tukea Mercedes Bentsolta, eivät Linda-Marialta.”
Kun ensimmäiset isot lehtijutut julkaistiin, soitti Roineelle vuosia poissa ollut isä. Keskustelussa ei ollut jälleenkohtaamisen riemua.
”Tuli täysi torjumisreaktio. Olin, että älä soita enää. Hän ei ollut saanut mua tähän pisteeseen. Hän ei ollut paikalla, kun olisin tarvinnut isää. Minulla ei ole mitään syytä tavata häntä. Olen äidin tyttö. Toinen tärkeimmistä ihmisistäni on mummo. Hän on hoitanut monia juttuja, mihin olisin kaivannut isää.”
Kevään 2015 Mercedes Bentso kiertää Suomea esittelemässä esikoislevyään. Artisti tietää, että tämän päivän levymyynnit eivät liiku miljoonissa. Oleellisinta onkin saada ulos kaikki vanhat biisit ja tehdä tilaa uusille.
Levyllä esiintyy Mercedes Bentso -nimen alla neljä hahmoa: Pami-Pamela on itsetuhoisa nisti, Viola Violencia tappaja ja Maria Magdalena syvällinen herkkis. Neljäs hahmo on Anastacia Eutanasia.
”Levyn vanhimmat biisit, kuten Puistola, olen kirjoittanut jo siis teininä. Viimeisimmät biisit ovat tulleet tänä keväänä. Ilman Viola Violenciaa en olisi voinut kirjoittaa esimerkiksi Huoranteloituslaulua. Linda-Maria ei voisi räpätä kylkiluiden irrottamisesta sorkkaraudalla, mutta Viola pystyy. Hänen kauttaan saan purkaa kaikki aggressioni.”
Tekstien takana tositapahtumat
Mercedes Bentso on kutsuttu feministisen F-klubin avajaisesiintyjäksi. Hämeentien Allotria-ravintola on syyskuisena iltana täynnä silmälasipäisiä naisia, kun Bentso aloittaa settinsä Personal Raineri -biisillä. YouTubessa yli 100 000 kertaa katsotun biisin taustat ja biitit soivat illan dj:n läppäriltä, johon artisti on tökännyt muistitikkunsa.
Ennen lavalle menoa Linda-Maria Roine on joutunut kokoamaan itsensä, sillä edellisviikolla kuolleen ystävän muisto painaa mieltä. Ystävä ei ollut Tallinnanaukion jengiä, vaan Kallion räpkollega Pete K.
”Täällä ei ole mitään bäkkäriä, missä voisin rauhoittua. Mua itkettää koko ajan. Kavereitakaan ei ole tulossa katsomaan tänne. Onneksi mulla on mutsi messissä.”
Roine esittelee äitinsä, joka kertoo auttavansa tytärtään keikkasäädöissä ennen kuin virallinen ohjelmatoimisto astuu kehiin.
Biisien välissä Mercedes Bentso heittää letkeää läppää spottien paahtaessa kasvoja. Hiki valuu, mutta musta Bentso-paita pysyy päällä. Välispiikit luovat kontrastin kappaleille, joiden hyökkäävyys on hämmentävän voimallista.
Yleisö rakastaa Bentsoa. Kaikki tietävät, että tekstien hakkaaminen ja murhaaminen perustuvat tositapahtumiin. Artistin itse kokemana. Mercedes Bentso ei ole feikki. Hän on leikkinyt tulella, mutta osaa jo käyttää sitä.
Linda-Maria Roine, taiteilijanimeltään Mercedes Bentso, on vuonna 1993 syntynyt rap-artisti, joka työstää parhaillaan esikoislevyään.
