Kulttuuri ei selitä seksuaalirikoksia

Uskomus siitä, että ulkomaalaiset miehet syyllistyvät seksuaalirikoksiin kulttuuritaustansa takia, on yleinen mutta väärä. Asiantuntijoiden mukaan syitä tekojen taustalta on etsittävä yksilöpsykologiasta. Suomalaisia ja ulkomaalaisia seksuaalirikoksia yhdistävät samanlaiset ajatusvääristymät.

”Aikalisä, jos menee hermot.”

”Väkivalta ei ole sallittua.”

”Jos naurattaa – poistu hetkeksi.”

Riihimäen vankilan seinälle teipattu ohjelappu kuntoutukseen osallistuville seksuaalirikollisille on paljastava.

Tunteet pienessä ryhmähuoneessa kuumenevat usein, kun vangit opettelevat kahdeksan kuukautta kestävässä Stop-ohjelmassa tiedostamaan seksuaalirikokseensa johtaneita, vääristyneitä ajatus- ja toimintamallejaan ja ymmärtämään tekonsa vaikutuksia. Epävarmuutta ja häpeää peitellään usein naurulla, mutta välillä itketäänkin: esimerkiksi rooliharjoitukset, joissa tekijä joutuu asettumaan uhrinsa asemaan, vetävät useimmat seksuaalirikolliset vakaviksi.

Nyt ryhmähuonetta kiertävä tuolien rivistö on kuitenkin tyhjä. Vangeilla on vapaata, ja 20-paikkaisella seksuaalirikollisten osastolla käy kuhina. Käytävän lattialla istuu kolme verkkareihin ja reisitaskuhousuihin pukeutunutta lapsenkasvoista miestä juttelemassa keskenään. Selleissä haisee tupakka, ovet käyvät, iäkäs vanhus seisoskelee käytävällä likainen tukka sekaisin. Lehtihyllyssä on Aku Ankkoja, kirjahyllystä löytyy muun muassa Tony Halmeen Testamentti.

* * *

Kaikki osastolla olevat miehet ovat seksuaalirikollisia, joilla on korkea tai keskitasoinen rikoksen uusimisriski. Ulkomaalaisia on kaksi, mutta nyt heistä ei näy vilaustakaan.

”He ovat menneet selleihinsä piiloon. Seksuaalirikollisilla on usein hirveä pelko siitä, että heidät tunnistetaan. He pelkäävät, etteivät he pääse enää kouluun eivätkä töihin, sillä stigma rikoksesta on niin suuri”, selittää vankilan psykologi Mikko Ylipekka.

Molemmat ulkomaalaiset miehet ovat jo etukäteen kieltäytyneet ehdottomasti haastattelusta, ja sama seinä on noussut vastaan muissakin Suomen vankiloissa, joissa ulkomaalaiset seksuaalirikolliset suorittavat tuomiotaan. He haluavat pitää matalaa profiilia, eikä ihme, ovathan seksuaalirikolliset vankilan hierarkian pahnanpohjimmaisia – ja heistä ulkomaalaiset kaikkein hyljeksityimpiä.

Stereotypiat siitä, että ulkomaalaiset miehet syyllistyvät seksuaalirikoksiin kulttuuritaustansa takia, elävät niin netin keskustelupalstoilla kuin vankilassakin. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yliopettajan Nina Nurmisen mukaan ”kulttuuri” ei kuitenkaan selitä seksuaalirikoksia niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkaan kohdalla, vaan syitä tekojen taustalta on etsittävä yksilöpsykologiasta.

”Mitään seksuaalirikollisen prototyyppiä ei ole olemassa. Tekijäjoukko on hirveän heterogeeninen, ja kaikki tapaukset omanlaisiaan. En ole tähän päivään mennessä löytänyt yhtä muottia, johon kaikki seksuaalirikolliset sopisivat”, Nurminen kertoo. Hän on työskennellyt alalla 17 vuotta ja valmistelee väitöskirjaa seksuaalirikosten uusimisesta.

* * *

Nurmisen mukaan seksuaalirikollisuus on hyvin demokraattinen rikosmuoto. Tekijöiden sosioekonominen tausta vaihtelee matalasti koulutetuista työttömistä korkeakoulutettuihin insinööreihin ja ikä eläkeläisistä vasta täysi-ikäistyneisiin nuorukaisiin. Kaikkia yhdistää kuitenkin yksi seikka: vastuun vierittäminen uhrille.

”Eivät seksuaalirikolliset selitä tekoaan itsensä kautta. Seksin väitetään lähes aina tapahtuneen yhteisymmärryksessä ja naisen olleen aktiivinen. Tekijä voi sanoa kyseessä olleen vain hyvä seksi siinäkin tapauksessa, että uhri on lähes tukehtunut”, Nurminen kertoo.

Nurminen lisää, että lasten hyväksikäyttäjätkin kertovat lapsen itse halunneen seksiä, koska tämä on tullut syliin tai keikistellyt, tai koska tämä ei ole huutanut.

”Jokainen tuomittu vähättelee uhrilleen koituneita seurauksia, vaikka yleisesti ottaen ja muiden kohdalla tuomitseekin seksuaalirikokset. Tällaiset ajatusvääristymät ovat aivan samanlaisia suomalaisilla ja ulkomaalaisilla”, Nurminen sanoo.

* * *

Mikko Ylipekan mukaan rikoksen kieltäminen on psykologisesti ymmärrettävä selviytymiskeino tilanteessa, joka usein horjuttaa identiteetin perusteita. Yhtäkkiä ihminen muuttuu entisestä itsestään yhteiskunnan halveksituimmaksi jäseneksi.

”Yleensä tekijät eivät ole mitään tunnekylmiä hirviöitä, mutta jostain syystä heidän empatiansa on kadonnut rikostilanteessa hetkellisesti”, Ylipekka sanoo.

Hän muistuttaa myös, että useimmat seksuaalirikolliset eivät enää koskaan saa uutta tuomiota seksuaalirikoksesta.

Rikoksen laukaisevia sisäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi seksuaalinen virittäytyneisyys, puutteelliset sosiaaliset taidot tasavertaisten ihmissuhteiden muodostamiseen, impulsiivisuus, kyvyttömyys käsitellä torjutuksi tulemista, pettymykset ja stressi. Toisaalta riskiä tekoihin nostavat myös seksuaalista väkivaltaa oikeuttavat asenteet.

”Se voi ilmetä esimerkiksi ajatteluna, että jos nainen saa miehen kiihottumaan, hänen pitää myös vastata seurauksista. Naisten voidaan ajatella myös olevan petollisia, ja heidän uskotaan haluavan aiheuttaa vahinkoa miehille”, Nina Nurminen sanoo. Tällaiset asenteet eivät hänen mukaansa ole kuitenkaan erityisesti maahanmuuttajille ominaisia, vaan niitä löytyy yhtä lailla suomalaisilta seksuaalirikollisilta.

* * *

Sisäisten tekijöiden lisäksi myös ulkoiset tekijät kuten uhrin saatavuus vaikkapa tämän sammuttua nostavat riskiä rikokseen.

”Tekijä saattaa virheellisesti ajatella, että sammunut uhri ei tiedä mitä tapahtuu, ja siksi sukupuoliyhteys on hyväksyttävä”, Nina Nurminen sanoo. Erityisesti raiskaukset ovat yleensä tällaisia impulsiivisia rikoksia toisin kuin esimerkiksi suunnitelmallisemmat lasten hyväksikäyttörikokset.

Myös uhrin ja tekijän päihtymys nostavat seksuaalirikoksen riskiä, mutta ulkomaalaiset ovat suomalaisia harvemmin päihtyneitä tekonsa aikana.

Uhreista tiedetään se, että useimmiten he tuntevat tekijän, ja että riskiryhmiin kuuluvat erityisesti huostaanotetut tytöt ja vähemmissä määrin myös kehitysvammaiset.

Seksuaalirikollisten parissa työskentelevien ammattilaisten kokemuksen mukaan osalla tekijöistä on myös traumakokemuksia. Suomalaisista seksuaalirikollisista osa on itse hyväksikäytön uhreja tai he ovat joutuneet lapsena seuraamaan sivustakatsojina vanhempien välistä väkivaltaa, mutta epävakailta alueilta Suomeen tulleilla turvapaikanhakijoilla traumat saattavat olla peräisin myös sotatilanteesta.

Tutkimusta aiheesta ei ole Suomessa tehty, mutta Helsingin Yhdyskuntaseuraamustoimiston rikosseuraamustyöntekijä ja seksuaalineuvoja Paula Kukkanen arvioi jopa kolmannen ulkomaalaisasiakkaistaan kärsivän traumoista.

”Aika usein ulkomaiset seksuaalirikolliset ovat hyvin traumatisoituneita henkilöitä, jotka ovat nähneet hirvittäviäkin tekoja: omien sukulaisten teloittamisen tai raiskaamisen, kidutusta, sotaa ja pommeja. Moni heistä on yrittänyt päästä Suomessa terapiaan mutta turhaan.”

* * *

Ulkomaalaiset seksuaalirikolliset jäävät usein vaille kuntoutusta

Seksuaalirikollisia voidaan auttaa elämään rikoksetonta elämää kuntoutuksella. Korkea- tai keskiriskisille seksuaalirikollisille tarkoitetun Stop-ohjelman käyneet uusivat rikoksensa huomattavasti harvemmin kuin ilman kuntoutusta jääneet. Ohjelman käymisen edellytyksenä on teon myöntäminen.

Ulkomaalaiset seksuaalirikolliset jäävät kuitenkin usein vaille kuntoutusta puutteellisen kielitaitonsa takia. Stop-ohjelmassa osallistujilta vaaditaan suomen kielen osaamista, sillä se toteutetaan ryhmätyöskentelynä. Matalariskisille rikollisille tarkoitettu Uusi suunta -ohjelma voidaan vetää myös englanniksi tai tulkin välityksellä, mutta käytännössä tulkkeja käytetään vain harvoin. Varsinkin monet Lähi-idän maista tulevat seksuaalirikolliset jäävät resurssien puutteessa ilman kuntoutusta.

”Vankiloihin tarvittaisiinkin monikulttuurista ja kielitaitoista väkeä töihin”, Keravan vankilan Uusi suunta -ohjaaja Heidi Kajander sanoo.

Kielitaito ei kuitenkaan ole ainoa haaste ulkomaisten vankien kuntoutuksessa. Kajanderin mukaan kuntoutuksessa käsitellään hyvin intiimejä asioita, kuten seksuaalisia taipumuksia, fantasioita, seksuaalista käyttäytymistä ja itsetyydytystä.

”Joissain kulttuureista tällaisista asioista ei ole suotavaa puhua julkisesti”, hän sanoo.

Myös ulkomaalaisten seksuaalirikollisten epäluottamus viranomaisiin vaikeuttaa työskentelyä. Heillä on usein suuri kynnys puhua haavoittuvuuksistaan vankilan henkilökunnalle.

Suurin osa törkeistä seksuaalirikoksista tuomituista kuitenkin saa kuntoutusta. Ehdollisen tuomion saaneet rikolliset jäävät sitä vaille huomattavasti useammin, mutta toisaalta heidän uusimisriskinsäkin on hyvin pieni.

Isoin haaste rikoksentorjunnassa on Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yliopettajan Nina Nurmisen mukaan tavoittaa ne henkilöt, jotka vasta suunnittelevat rikosta, ovat huolissaan seksuaalirikosmyönteisestä ajattelustaan tai eivät ole jääneet teosta kiinni. Heitä on paljon, sillä suurin osa seksuaalirikollisuudesta on pimentoon jäävää piilorikollisuutta.

”Ilmoitusta ei yleensä tehdä, koska tekijä on useimmiten uhrille tuttu ja uhri kokee rikoksen hyvin häpeälliseksi. Varmimmin ilmoitus tehdään, kun tekijä on tuntematon”, Nurminen sanoo.

Viime vuonna poliisin tietoon tuli noin 3400 seksuaalirikosta. ”On arvioitu, että se on noin 10-15 prosenttia toteutuneista rikoksista.”

* * *

Eniten lasten seksuaalista hyväksikäyttöä

Vuonna 2016 poliisin tietoon tuli 1172 raiskausta, joka on noin kymmenen prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli poliisin tietoon 1260, joka on 1,9 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Lisäksi ilmoitettiin 933 muuta seksuaalirikosta, joista 533 oli seksuaalista ahdistelua. Poliisin tietoon tulleiden ahdistelujen määrä on kasvanut lähes puolella verrattuna vuoteen 2015, jolloin siitä tehtiin 283 ilmoitusta. Lukujen kasvu voi olla osittain seurausta seksuaalirikoksista käydystä aktiivisesta julkisesta keskustelusta ja poliisin kehotuksesta ilmoittaa kaikista ahdisteluista.

Teksti Venla Pystynen
Kuvat Katja Tähjä

 

* * *

Perheettömien miesten joukot ovat paha

”Yleisesti ottaen ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset eivät juuri eroa suomalaisten teoista”, rikosoikeuden professori Terttu Utriainen kirjoittaa.

Suomi on joutunut 2010-luvulla aivan uudenlaisen tilanteen eteen, kun ulkomaalaisia on alkanut tulla aiempaa suuremmassa määrin Suomeen. Näihin päiviin saakka väestö on ollut alkuperältään varsin homogeenistä. Ruotsinkieliset, saamelaiset, romanit, tataarit ja juutalaiset ovat vanhoja vähemmistöjä, joista useimmat ovat hyvin pieniä. Venäjän vallankumouksen jälkeen maahan tuli runsaat 30 000 emigranttia, mutta muutoin Suomesta on aina lähdetty paremman elämän toivossa esimerkiksi Amerikkaan ja Ruotsiin.

Maahanmuutto Suomeen on myönteistä, sillä muiden Euroopan maiden tapaan Suomen väestö vanhenee. Vuonna 2016 Suomessa kuoli enemmän ihmisiä kuin syntyi, mutta maahanmuuton seurauksena väkiluku kuitenkin kasvoi.

Ulkomaalaisten osuudet poliisin tietoon tulleista rikoksista ovat kasvaneet 2010-luvulla samalla kuin ulkomaalaisen väestön määräkin. Kehitys on tapahtunut paljon myöhemmin kuin useissa muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi ruotsalaisissa vankiloissa oli jo 1970-luvulla suomalaisille vangeille omia osastojaan suomalaisine vanginvartijoineen ja sosiaalityöntekijöineen.

Ulkomaalaisia on Suomessa noin 230 000. Vuonna 2015 poliisi tietoon tulleista muista kuin liikennerikoksista ulkomaalaisten osuus oli 13 prosenttia. Suomessa asuvat ulkomaalaiset ovat väestöosuuteensa nähden siten useammin rikoksesta epäiltyinä kuin suomalaiset. Osuus on 1,5-kertainen suomalaisiin nähden. Toisaalta maahanmuuttajaryhmien edustajat joutuvat myös väkivaltarikosten uhreiksi suomalaisväestöä useammin. Riski suomalaisiin verrattuna on 2,5-kertainen.

Osa suomalaisten ja maahanmuuttajien välisistä eroista rikos- ja uhritasossa selittyy maahanmuuttajaryhmien nuorella ikä- ja sukupuolirakenteella. Toisin sanoen he ovat nuoria miehiä.

Ulkomaalaisten vankien osuus on kymmenessä vuodessa kasvanut yli puolella. Heidän osuutensa vuonna 2015 oli 16 prosenttia ollen päivittäin keskimäärin 477. Entisistä Euroopan sosialistisista maista tulleita on lähes puolet. Suurimman ryhmän muodostavat virolaiset ja venäläiset. Irakilaiset ovat myös suurena yksittäisenä ryhmänä, samoin kuin muutamista Afrikan maista tulleet.

Suurin ulkomaalaisten osuus eri rikoksista epäillyistä oli poliisitilastoissa vuonna 2015 seksuaalirikoksissa (18,5 prosenttia). Raiskausrikoksissa se oli korkeampi (27,6 prosenttia).

Tilanne vaihtelee eri osissa maata ja pääkaupunkiseudun luvut eroavat muusta maasta. Helsingin poliisilaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2016 kaikista 512:sta seksuaalirikoksesta ulkomaalaisten epäiltyjen osuus oli 45,6 prosenttia. Raiskauksia tuli poliisin tietoon 213, joissa 35,4 prosentissa epäilty oli ulkomaalainen. Ulkomaalaisia asianomistajia oli 4,5 prosenttia uhreista.

Raiskauksista lähes puolet (46 prosenttia) tuomitaan ehdottomaan vankeuteen keskirangaistuksen ollessa noin kaksi vuotta. Ehdollisten tuomioiden keskipituus oli 17 kuukautta. Törkeästä raiskauksesta saatujen tuomioiden keskipituus oli noin 4 vuotta.

Seksuaalirikollisten osuus kaikista vangeista ei ole kovin suuri. Vuosien 2005 ja 2015 välillä se on vaihdellut 3–6 prosentin välillä.

Ulkomaalaiset ovat syyllistyneet muutamiin joukkoraiskauksiin, jotka Suomessa ovat olleet lähes tuntemattomia. Muutoin tuntemattomiin kohdistuvat yllätykselliset puskaraiskaukset ovat harvinaisia. Sen sijaan yöllä kyytiä tarjoavia autoilijoita on syytä varoa. Yleisesti ottaen ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset eivät juuri eroa suomalaisten teoista.

Mitä tilanteelle sitten pitäisi tehdä?

Nuorten miesten työtä ja perhettä vailla liikkuvat joukot on koettu vaarallisiksi jo Rooman ajoista alkaen. Provinsseissa joutilaina olevat sotilaat pantiin rakentamaan kaupunkeja, ja suuren laman aikana Amerikassa paikasta toiseen työttöminä vaeltaville nuorille miehille tarjoutui mahdollisuus liittyä luonnonsuojelualueita rakentaviin ryhmiin, jotka tarjosivat säännöllisen päivärytmin, palkan ja mielekkään työn. Tarkoitukseton joutilaisuus ei ole nuorille ihmisille hyväksi, olivatpa he sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia.

Ulkomaalaisilla on omia yhdistyksiään, jotka omalta osaltaan voivat selostaa tulokkaille sitä, miten vakavia seurauksia maastakarkoituksineen rikoksen tekijöille itselleen saattaa tulla. On hyvä muistuttaa myös siitä, että kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset suojelevat paitsi heitä itseään myös rikoksen uhreja.

Teksti Terttu Utriainen