• Etusivu
  • Tule myyjäksi
  • Mikä Iso Numero?
    • Meistä
    • Myyjistä
    • Kumppaneista
  • Artikkelit
  • Tue meitä
    • Tue joukkorahoitusta
    • Osta
    • Tilaa
    • Levitä sanaa
    • Lahjoita
  • Mainosta
    • Mediakortti
    • Sponsoritilaus
  • Ota yhteyttä
  • Suomi
    • Suomi
    • English
    • Română

Iso Numero

Muuttaa ihmisten elämää

Pääjuttu, Poiminnat hyvinvointivaltio, Omaishoitajuus

Monta kitkerää pilleriä

30.4.2025

Luukas Kyntäjä äitinsä ja omaishoitajansa Dorota Kyntäjän sylissä.

Omaishoitajuus, perhe ja työelämä on yhdistelmä, josta ei noin vain selvitä. Se voi ajaa jopa köyhyyteen. Tämä on ote artikkelista, joka löytyy toukokuun 2025 Isosta Numerosta.

Luukas Kyntäjä istuu pyörätuolissa huoneessaan. Hänen äitinsä Dorota Kyntäjä syöttää hänelle aamupuuroa suojaava maski kasvoillaan.

Yöllä Dorota tunsi pientä kutinaa kurkussaan. Hän ei ota riskiä, että Luukas sairastuisi.

”Luukas voi saada pienestäkin nuhasta kuumeen. Hän on todella herkkä saamaan tauteja”, Dorota kertoo.

Puuron seassa Dorota antaa Luukakselle vitamiinit, kalsiumin, vatsalääkkeen ja epilepsialääkkeet.

”On tässä hirveän monta pilleriä”, Dorota naurahtaa.


Vajaat 19 vuotta sitten Kyntäjän perheen elämä muuttui. Esikoinen Luukas syntyi terveenä, mutta sai seitsemän päivän ikäisenä streptokokkibakteerista aivokalvontulehduksen. Tulehdus tuhosi aivot lähes kokonaan. Terveestä pojasta tuli vaikeasti kehitysvammainen.

Puolalaissyntyisestä Dorotasta tuli Luukaksen omaishoitaja. Ennen naimisiin menoa miehensä Juhon kanssa hän oli työskennellyt taloustieteen maisterina puolalaisessa kustantamossa. Muuttaessaan Suomeen vuotta ennen Luukaksen syntymää Dorota ei juurikaan osannut suomea.

”Ensimmäiset vuodet Luukaksen kanssa olivat erityisen raskaita. Minulla oli vain yksi suomalainen ystävä, joka kuunteli ja auttoi.”

Nykyisin Dorota puhuu suomea sujuvasti, mutta Luukas kommunikoi vain ääntelemällä. Hänen näkökykynsä on hyvin heikko.

Luukaksella todettiin yksivuotiaana epilepsia. Sairaus iski toden teolla, kun hän oli 2,5-vuotias. Hän saa yhä päivittäin kymmeniä, lyhyitä epilepsiakohtauksia, jotka haittaavat aivojen toimintaa ja kehitystä.

Dorota kertoo, että ennen sairastumistaan epilepsiaan Luukas kehittyi tasaisemmin. Hän yritti ottaa katsekontaktia ja otti leluja käteen. Hän osasi istua tuen kanssa ja pitää päänsä pystyssä ilman tukea.

Enää mikään näistä ei Luukakselta onnistu. Hän ei pysty liikkumaan tai nostamaan päätään. Vuoro­vaikutukseen muiden kanssa Luukas pystyy vain harvoin ja hetkellisesti.


Dorota sai Luukaksen hoitoon monen vuoden ajan alinta omaishoidon tukea, noin 472 euroa kuukaudessa.

Vuosia jatkunut omaishoidon ja työnteon yhdistäminen on ollut vaikeaa. Dorota on tuntenut elävänsä voimiensa rajoilla jo pitkään.

Omaishoitajaliiton mukaan omais­hoitajat säästävät yhteiskunnan hoivakuluja miljardien edestä. Noin 80 prosenttia yhteiskunnan hoivakokonaisuudesta on Omaishoitajaliiton Etelä-Suomen aluevastaava Matti Mäkelän mukaan omaisten ja läheisten vastuulla.

”Ilman omaisten apua pelkästään iäkkäiden hoitoon kuluisi vuosittain 3,1 miljardia euroa enemmän.”

Yhteiskunnan tarjoama tuki omaishoitajille on kuitenkin vähäistä. Moni alimman palkkioluokan omaishoitaja kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että vaativasta työstä saatu korvaus on niin pieni.

Dorota Kyntäjä on laskenut, että Vantaan kaupunki ja VAKEn hyvinvointialue ovat kolmentoista vuoden aikana säästäneet hänen omaishoidollaan ainakin 400 000 euroa. Luukaksen hoito ja opiskelut vievät Dorotalta aikaa noin 400 tuntia kuukaudessa.

Lisäksi vuosia jatkunut asioiden selvittely ensin kaupungin ja sitten hyvinvointialueen palvelujen kanssa on aiheuttanut hänelle paljon stressiä.

”Olen tehnyt pienimmällä omais­hoidontuella työn, josta ulkopuoliselle hoitajalle olisi maksettu paljon enemmän. Työlläni olen säästänyt melkein puoli miljoonaa yhteiskunnan rahoja, mutta minulle ei kerry siitä ansiota yli kansaneläkkeen.”

Dorota on tuntenut pelkoa, vihaa, ärtymystä ja surua. Joskus häntä ahdistaa, joskus hän panikoi. Joskus hän kokee, että häntä on rangaistu lapsensa hoitamisesta.

”Tunnen, että minua käytetään hyväksi äidinrakkauden takia.”

Teksti Elina Salin 
Kuvat Katja Tähjä


Tämä on ote jutusta, jonka voi lukea kokonaisuudessaan toukokuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.

Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.

Iso Numero #103

Liity Ison Numeron ystäviin

Haluatko kuulla meistä enemmän? Ryhdy Ison Numeron ystäväksi tilaamalla uutiskirje. Lähetämme noin kerran kuussa viestin, jossa kerromme kuulumisia toimistolta ja pääkaupunkiseudun kaduilta.

* pakollinen kenttä

Yhteystiedot

Iso Numero
Käenkuja 4, LH 3
00500 Helsinki
toimitus (at) isonumero.fi

Y-tunnus 2934513-3

Rekisteriseloste

Toimitus / Editorial Contacts

Päätoimittaja / Editor-in-Chief
Veera Vehkasalo
044 491 8115
veera.vehkasalo (at) isonumero.fi

Palautetta myyjistä / Haluatko myyjäksi?

044 970 4665
info (at) isonumero.fi