Järjestöt tavoittavat monet sellaisetkin ihmiset, jotka jäävät julkisten palveluiden ulkopuolelle. Nyt ne pelkäävät, että apua tarvitsevat jäävät yksin, kun rahoitusta leikataan.
Kuka tarjoaa ihmiselle tukea silloin, kun hän sairastuu vakavasti, pelkää itsensä tai läheisensä puolesta tai putoaa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle?
Vastaus on periaatteessa sosiaaliviranomainen, mutta käytännössä usein sosiaali- ja terveysjärjestö.
Suomessa elää huomattava joukko ihmisiä, jotka hyötyvät tai jotka ovat jopa riippuvaisia erilaisten järjestöjen toiminnasta. Ne tarjoavat vertaistukea lapsettomuudesta kärsiville, järjestävät koulutuksia ja kursseja kuulovammaisille ja kertovat omaishoitajille, miten haetaan vapaapäiviä.
Ne ulkoiluttavat yksinäisiä vanhuksia, auttavat ihmiskaupan uhreja pääsemään kiinni työelämään ja kohtaavat kadulla aikaansa viettäviä päihdesairaita ja mielenterveysongelmaisia.
”Järjestöt tekevät hyvin monenlaista auttamistyötä ja tavoittavat myös heidät, joita julkiset palvelut eivät tavoita”, painottaa Sosten erityisasiantuntija Miia Nahkuri.
Soste on sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu yli 250 järjestöä.
Järjestökenttä on siis valtavan laaja. Sitä kuitenkin yhdistää moni asia. Yksi tuoreimmista yhdistävistä asioista on valtava huoli siitä, mitä paitsi järjestöille myös heidän auttamilleen ihmisille tapahtuu tulevaisuudessa.
Petteri Orpon (kok.) hallitus on nimittäin päättänyt leikata huomattavia summia järjestöille suunnatusta rahoituksesta.
Miia Nahkuri on vakuuttunut siitä, että rahoituksen leikkaaminen tulee väistämättä heikentämään monien ihmisten elämänlaatua. Kipeimmin leikkaukset osuvat hänen mukaansa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Jotkut heistä voivat niin huonosti tai ovat niin syrjäytyneitä, että muiden kuin järjestöjen on vaikea ellei mahdoton tavoittaa heitä.
”Minulla on suuri huoli siitä, miten heidän käy. Heidän pitäisi siirtyä julkisten palveluiden pariin, mutta eivät he todennäköisesti siirry.”
Kyse ei ole vain siitä, että hallitus leikkaa järjestöille tarkoitetusta potista. Heikoimmassa asemassa olevilta leikataan samaan aikaan monesta muustakin suunnasta, koska myös sosiaaliturvaa ja sosiaalipalveluita on heikennetty.
Samaan aikaan hinnat nousevat ja esimerkiksi ruoka, asuminen ja lääkkeet maksavat aikaisempaa enemmän. Työttömyys kasvaa, ja myös työssä käyvien köyhyys lisääntyy.
”Monet ihmiset putoavat pois kaiken avun piiristä. Kuka heitä tukee, jos eivät järjestöt? Ei kukaan.”
Nahkuria huolestuttaa sekin, että mikään taho ei ole arvioinut, mitä tämä kaikki merkitsee apua tarvitseville ihmisille.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi syksyllä 2024 yhteisarvioinnin leikkausten vaikutuksista, mutta siinä ei huomioitu järjestöihin kohdistuvia leikkauksia. Kaiken lisäksi arvioinnin mukaan ”muutosten yhteisvaikutukset tuloeroihin ja pienituloisuuteen ovat vähäiset”.
Muotoilua voi pitää kaunisteltuna, koska monet tutkijat ja asiantuntijat ovat nimenomaan sitä mieltä, että leikkaukset ajavat pienituloisia entistä ahtaammalle.
”Leikkaukset kohdistuvat samoihin ihmisiin. Se heikentää heidän asemaansa entisestään”, Nahkuri sanoo.
Jos olisi olemassa arvio vaikutuksista, tulevia leikkauksia voitaisiin yrittää kohdentaa niin, etteivät ne taas osu samaan kohderyhmään.
Nyt heikossa asemassa olevien ääni uhkaa hiipua. Kuka pitää heidän asioistaan ääntä, jos eivät sotejärjestöt?
Yksi Miia Nahkurin huolista liittyy siihen, mitä vaikutuksia leikkauksilla on yhteiskunnalle.
Suomessa on totuttu ajattelemaan, että vahva järjestökenttä kuuluu demokratiaan. Järjestöt pitävät heikkojen ääntä esillä silloinkin, kun he eivät itse siihen pysty.
”Nyt heikossa asemassa olevien ääni uhkaa hiipua. Kuka pitää heidän asioistaan ääntä, jos eivät sotejärjestöt?”
Leikkaukset siis kaventavat julkista keskustelua ja sitä kautta demokratiaa.
Se taas on myös turvallisuuskysymys. Kun yhteiskunta kohtelee ihmisiä kaltoin ja jättää heidät ilman tukea ja turvaa, he alkavat kokea itsensä ulkopuoliseksi. Katkeroituneet ihmiset voivat ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin.
”Pahimmassa tapauksessa he voivat alkaa hakea tukea rikollisjärjestöiltä, jotka kyllä aavistavat tilanteen. Sillä taas on omat seurauksensa.”
Maailma myrskyää, ja siksi turvallisuutta ja solidaarisuutta tarvitaan Nahkurin mielestä jopa aikaisempaa enemmän.
”Solidaarisuudella on iso merkitys yhteiskunnan eheyden ja turvallisuuden kannalta.”
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt saavat valtion avustuksia Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta STEA:lta. Se toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.
Järjestöt voivat hakea avustusta sekä niin sanottuun yleistoimintaan että erilaisiin määräaikaisiin hankkeisiin. Hankerahoituksella on tehty monenlaista työtä, esimerkiksi tarjottu matalan kynnyksen palveluita.
Matalan kynnyksen palveluiksi sanotaan palveluita, joita kenen tahansa on helppo saada tai joihin kenen tahansa on helppo tulla ilman lähetettä: erilaista neuvontaa, chat-ryhmiä, kohtaamispaikkoja ja niin edelleen.
Muun muassa Diakonissalaitos tarjoaa paljon erilaista matalan kynnyksen toimintaa. Diakonissalaitos tekee työtä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten, kaduilla elävien ihmisten, paperittomien ja sotatraumatisoituneiden kanssa.
”Kaikki matalan kynnyksen toiminta, joka mahdollistaa ihmisten kohtaamisen, lisää osallisuutta ja vähentää yksinäisyyttä. Tällainen toiminta on äärimmäisen tärkeää esimerkiksi ikääntyneille ja haavoittuvassa asemassa eläville. Samalla se vahvistaa Suomea yhteiskuntana”, sanoo osallisuutta vahvistavan hanketoiminnan johtaja Terhi Laine.
Hallitus on kuitenkin linjannut, että säästötalkoiden nimissä myös STEA:n myöntämiä avustuksia vähennetään merkittävästi.
Vuonna 2025 leikkaukset ovat kohdistuneet lähinnä uusiin hankkeisiin ja toimintoihin. STEA:n mukaan uusia hankeavustuksia on myönnetty vuonna 2025 vain noin 20 miljoonaa euroa, kun summa vuotta aikaisemmin 2024 oli 72 miljoonaa euroa.
Kokonaisuudessaan sote-järjestöjen avustuksista leikataan tällä vaalikaudella 140 miljoonaa euroa. Se on yli kolmannes kaikista sote-järjestöille myönnetyistä valtionavustuksista.
Käynnissä olevat hankkeet voivat jatkua siihen asti, kun niille on myönnetty rahoitusta. Uusille hankkeille rahoitusta myönnetään huomattavasti aikaisempaa harvemmin.
Jatkossa hankkeiden rahoitus keskittyy tiettyjen teemojen ympärille. Vuonna 2026 STEA rahoittaa pääasiassa hankkeita, jotka ehkäisevät nuorten huumekuolemia, ja lisäksi EU:n rakennerahastosta rahoitettavien hankkeiden omavastuuosuuksia.
Sosten Miia Nahkuri pitää nuorten huumekuolemia ehkäisevää painotusta tärkeänä, mutta muistuttaa silti, että samalla moni muu tärkeä kohderyhmä jää ilman.
Hän sanoo, että leikkaukset alkavat vaikuttaa kunnolla järjestöihin vuonna 2026.
”Ministeriöllä on paine leikata, mutta säästökohteita ei enää ole. On siis paine alkaa leikata lisää yleisavustuksista.”
Se tarkoittaisi sitä, että moni järjestö joutuisi vähintään supistamaan mutta todennäköisesti myös vähentämään palveluitaan ja irtisanomaan työntekijöitään.
Kaikki matalan kynnyksen toiminta, joka mahdollistaa ihmisten kohtaamisen, lisää osallisuutta ja vähentää yksinäisyyttä.
Vaikka leikkausten suurimmat vaikutukset alkavat tuntua vasta myöhemmin, osa järjestöistä on jo nyt joutunut supistamaan toimintaansa.
Soste teki helmikuussa 2025 kyselyn kaikille järjestöille, joille on myönnetty tälle vuodelle STEA:n avustusta. Kyselyyn vastasi 266 järjestöä eli 37 prosenttia kaikista sotealan STEA-avustuksia saaneista järjestöistä.
Vastanneista 24 prosenttia kertoi, että heidän järjestönsä on joutunut irtisanomaan työntekijöitä. 13 prosenttia oli joutunut lomauttamaan työntekijöitä, ja 27 prosenttia oli joutunut lopettamaan määräaikaisia työsuhteita.
26 prosenttia oli joutunut lopettamaan joitain toimintoja, kuten leiri- ja lomatoimintaa, chat- ja kriisipuhelinpalveluita ja vertaistoimintaa.
”Vertaistoiminta on tärkeä osa monen järjestön toimintaa. Sotejärjestöissä tehdään paljon vaativaa vapaaehtoistyötä, ja siihen tarvitaan ammattilaisia kouluttamaan vapaaehtoisia esimerkiksi vertaisiksi”, Miia Nahkuri sanoo.
Diakonissalaitoksen Terhi Laine on samaa mieltä.
”Kun ihminen saa tukea, hän on myös valmis auttamaan muita. Esimerkiksi Diakonissalaitoksen D-asemilla ajatus on, että ihminen ensin käy asemalla ja saa tukea. Sen jälkeen voi itse siirtyä vertaiseksi auttamaan muita.”
D-asemat ovat kohtaamispaikkoja, joissa vapaaehtoiset vertaiset ohjaavat esimerkiksi taidepajoja tai järjestävät tietokilpailuita.
Vertaisuus on tärkeää myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Laine muistuttaa, että joka kymmenes nuori on vaarassa syrjäytyä, ja vielä useampi hyötyisi intensiivisestä valmennuksesta, joka auttaa pääsemään kiinni koulutukseen ja työelämään.
”Se lisää verotuloja ja vähentää sotemenoja. Tämän ei tosin pitäisi olla järjestöjen varassa, vaan myös kaupunkien ja hyvinvointialueiden pitäisi tarttua ongelmaan.”
Myös hyvinvointialueiden perustaminen on vaikuttanut järjestöjen toimintaan.
Ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuului kunnille ja järjestöt saivat rahaa sekä kunnilta että valtiolta.
Nykyään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuuluu hyvinvointialueiden vastuulle, mutta kunnille kuuluu hyvinvoinnin edistäminen.
Rajanveto on kaikkea muuta kuin selkeä. Ja siksi kaikkea muuta kuin selkeää on sekin, mikä taho rahoittaa mitäkin. STEA on ilmoittanut, ettei se ei tue sellaista toimintaa, joka kuuluu hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle.
Ennen hyvinvointialueiden aloittamista osa järjestöistä pelkäsi, että niistä tulee väliinputoajia. Että ne eivät saa rahaa kunnilta eivätkä hyvinvointialueilta.
”Niin on myös käynyt, ei kokonaan mutta osittain. Suomessa toimii nyt järjestöjä, joita eivät tue kunnat eivätkä hyvinvointialueet”, Sosten Miia Nahkuri sanoo.
”Niitä pallotellaan hyvinvointialueen ja kunnan välillä, ja väitellään siitä, kenen tehtävä on tukea mitäkin.”
Pallottelu koskee Nahkurin mukaan etenkin asunnottomien palveluita.
Monia järjestöalalla työskenteleviä ihmetyttää nykyhallituksen lyhytnäköisyys. Järjestöiltä leikkaaminen ei suinkaan tuo säästöjä vaan päinvastoin tulee kalliiksi.
Pelkästään ennaltaehkäisevä työ vähentää julkisten palveluiden tarvetta ja tuo säästöjä, painottavat lukuisat järjestöt.
Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry julkaisi huhtikuussa 2025 tiedotteen, jossa se muistutti, että eläkeläisjärjestöjen tekemä ennaltaehkäisevä, sekä henkistä- että fyysistä terveyttä edistävä toiminta säästää terveysmenoja.
Samoin Mieli ry kirjoitti myös huhtikuussa 2025, että järjestöjen hyvinvointia vahvistava ja ongelmia ehkäisevä työ ehkäisee tarvetta julkisiin palveluihin ja vähentää niistä yhteiskunnalle kertyviä kustannuksia.
Valonpilkahduksena epävarmuuden keskellä Miia Nahkuri näkee sen, että hallitus on vakiinnuttanut ruoka-avulle suunnatun valtionavustuksen.
”Moni ruoka-apua järjestävä järjestö tarjoaa muutakin apua kuin ruokaa, kuten tukea ja ohjausta, eli niiden tukeminen on hyvä asia. En kuitenkaan kannata ajatusta, että ensin leikataan rajusti sosiaaliturvasta ja sitten tilannetta paikataan ruoka-avulla.”
Näin leikkaukset vaikuttavat järjestöihin
Kysyimme kolmelta sotealan järjestöltä, kuinka leikkaukset vaikuttavat niiden toimintaan.
- Näkyvätkö järjestöihin kohdistuvat leikkaukset toiminnassanne jo nyt?
- Miten leikkaukset vaikuttavat järjestönne tulevaisuuden suunnitteluun?
- Hyvinvointialueiden perustaminen toi epävarmuutta sote-järjestöille, kun rahoitusta ja sen saantiperusteita muutettiin. Miten muutos vaikuttaa toimintaanne?
- Mikä on suurin huolesi, kun ajattelet asiakkaitanne?
- Mitä ja miksi pitäisi tehdä, jotta järjestökenttä pysyisi vahvana?
Diakonissalaitoksen osallisuutta vahvistavan hanketoiminnan johtaja Terhi Laine:
1. Meidän toiminnassamme leikkaukset alkavat näkyä ensi vuonna. Kuitenkin sosiaaliturvan leikkaukset näkyvät asiakaskunnassamme jo nyt. Toimeentulotuen ja sosiaaliturvan varassa elävien tilanne on huonontunut huomattavasti. Asiakkaamme joutuvat turvautumaan ruoka-apuun entistä enemmän. Ahdistuksen määrä kasvaa, ja yleinen hyvinvointi laskee.
Olemme laskeneet, että esimerkiksi työn ja koulutuksen ulkopuolella oleva nuori saa tällä hetkellä tukea 5 euroa päivässä. Sen pitäisi riittää ruokaan ja julkisiin kulkuneuvoihin.
2. Joudumme etsimään rahoitusta muista lähteistä. Se vie aikaa varsinaiselta auttamistyöltä. Samalla kilpailu rahoituksesta kovenee.
3. Hyvinvointialueiden perustaminen on tehnyt tulevaisuudesta epävarman. Toiveemme on, että hyvinvointialueet kilpailuttaisivat ostamansa palvelut vaikuttavuuden perusteella eivätkä sen perusteella, kuka tekee halvimmalla.
Meillä esimerkiksi aikuisten sotatraumatisoituneiden ja kidutettujen kuntoutusta tuetaan toistaiseksi valtion rahoituksella. On mahdollista, että tulevaisuudessa palvelu siirtyy meiltä hyvinvointialueen vastuulle, mutta hyvinvointialueilla ei ole samanlaista osaamista heidän kuntouttamiseensa.
4. Polarisaation syveneminen huolestuttaa. Isolla osalla menee hyvin, mutta niillä, joilla menee huonosti, menee entistä huonommin. Suomi on muuttumassa hyvinvointiyhteiskunnasta hyväntekijäyhteiskunnaksi. Asiakkaidemme stigmatisointi lisääntyy, kun yhteiskunnan ongelmat nähdään yksilöiden ongelmina. Tämä voi johtaa siihen, että enää ei ole itsestään selvää, että kaikki halutaan pitää yhteiskunnassa mukana.
5. Pitäisi tunnustaa järjestöjen rooli, jotta kenttä pysyisi vahvana. Järjestökenttä ei ole sama asia kuin julkinen sektori tai yksityiset yritykset. Järjestöt vahvistavat kansalaisyhteiskuntaa, ja se taas vahvistaa ihmisten hyvinvointia. Järjestöjen saamaan rahoitukseen voidaan tehdä muutoksia, mutta resursseja ei pitäisi vähentää. Järjestöjen työ tuottaa yhteiskunnalle hyötyä, joka voidaan laskea euroina. Järjestöt myös lisäävät yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta.
Sininauhasäätiön kehitysjohtaja Leena Rusi:
1. Toistaiseksi järjestöavustuksiin kohdistuneet leikkaukset eivät näy meidän perustoiminnoissamme. Meillä on monia toimintoja, joiden rahoitus on pysynyt ennallaan, ja yhteen toimintaan saimme jopa pienen korotuksen.
Uusiin hankkeisiin rahoitusta ei kuitenkaan myönnetty, kuten ei melkein millekään järjestölle.
Sen sijaan hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset näkyvät työssämme. Sosiaaliturvan leikkaukset eivät laajamittaisesti koske meidän perinteisiä asiakkaitamme eli niitä vaikeasti asunnottomia, jotka ovat jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Erityisryhmien asumistuesta ei nimittäin leikattu.
Kuitenkin yhteydenottoja on tullut paljon uusilta kohderyhmiltä, kuten yhden vanhemman perheiltä, matalapalkkaisilta, pientä eläkettä saavilta ikääntyneiltä, nuorilta, opiskelijoilta ja maahanmuuttajataustaisilta. He ovat jääneet asunnottomiksi tai ovat vakavan asunnottomuusuhan alla.
Yhteydenotot neuvontapalveluumme ovat kasvaneet. Vuonna 2023 viimeisen neljän kuukauden aikana neuvontapalveluumme tuli 29 yhteydenottoa. Vuonna 2024 samana ajanjaksona yhteydenottoja oli 81.
Näistä yhteydenotoista 73 koski asunnottomuutta tai asunnottomuuden uhkaa. Tällä on selvä yhteys leikkauksiin.
2. Vahva skenaarioni on, että avustukset tulevat vähentymään entisestään.
Meillä on paineita etsiä uusia rahoittajia ja solmia uusia kumppanuuksia hyvinvointialueiden, kuntien ja muiden järjestöjen kanssa.
3. Hyvinvointialueiden vaikea taloustilanne näkyy siten, etteivät hyvinvointialueet entiseen tapaan ohjaa ihmisiä asumaan meidän asuntoihin, jotka ovat niin sanotuissa tavallisissa taloyhtiöissä.
Veikkaan, että se johtuu siitä, että hyvinvointialueilla ei ole rahaa maksaa siitä tai että asunnottomia ohjataan hyvinvointialueen omiin asuntoihin. Moni hyvinvointialue pyrkii järjestämään asumispalveluita itse eikä enää osta niitä järjestöiltä yhtä paljon kuin aikaisemmin.
Vaikuttaa siltä, että kun hyvinvointialueet ostavat järjestöiltä palveluita vaikkapa asunnottomille, ne painottavat hintaa enemmän kuin laatua.
4. Minua huolettaa se, että ihmiset putoavat yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle ja marginalisoituvat.
Niin voi käydä, jos järjestöjen avustukset loppuvat ja jos hyvinvointialueet eivät enää osta järjestöiltä asumispalveluita.
Köyhyys tulee lisääntymään, mikä tulee näkymään ihan katukuvassa. Myös päihde- ja mielenterveysongelmat lisääntyvät, kun ihmiset ajetaan ahtaalle. Se näkyy myös erilaisina lieveilmiöinä, kuten rikollisuuden lisääntymisenä.
5. Jotta järjestökenttä pysyisi vahvana, järjestöjen on tärkeää pitää ääntä. Ei kuitenkaan nyrkki pystyssä vaan rakentavasti.
Meidän pitää kertoa päättäjille, mitä vaikutuksia järjestökentän leikkauksilla on. Vaikutukset ovat inhimillisiä mutta myös euromääräisiä. Asunnottomuus tulee kalliimmaksi kuin palveluiden tarjoaminen asunnottomille.
Järjestöjen pitää myös etsiä uusia rahoitustapoja. Esimerkiksi EU:sta voisi löytyä jotain, jota emme vielä ole osanneet hyödyntää.
Lisäksi järjestöjen pitää alkaa tehdä tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja myös kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola:
1. Kyllä leikkaukset näkyvät jo toiminnassamme. Tänä vuonna meidän asunnottomuustyötämme leikattiin 4 prosentilla. Saimme siihen kyllä pienen kompensaation, mutta silti rahaa on käytössä aikaisempaa vähemmän.
Työntekijämme ovat epävarmoja ja jopa kauhuissaan paitsi itsensä myös meillä kävijöiden puolesta. Työntekijöiden pitäisi voida hyvin, jotta he voivat auttaa muita.
Lisäksi sosiaalipalveluiden leikkaaminen näkyy asiakkaiden määrässä ja heidän elämässään. Ennen meidän matalan kynnyksen palveluitamme käytti keskimäärin 100 ihmistä päivässä, nyt 150 ihmistä päivässä.
2. Yritämme sinnitellä taloudellisesti ja miettiä, mistä voi säästää.
3. Valtaosa toiminnastamme on Helsingissä, ja Helsingissä tilanne ei ole muuttunut. Helsinki on varakas kaupunki, ja se edelleen panostaa asunnottomuuteen ja kehittää palveluita.
Silti paine on kova, koska myöskään kaupungilla ei ole aikaisempaa enempää rahaa.
4. Jos joudumme karsimaan matalan kynnyksen palveluita, se vaikuttaa huomattavasti meidän asiakkaisiimme. Tarjoamamme tuen ansiosta monien tilanne ei ole ainakaan vaikeutunut ja moni on saanut asioitaan järjestykseen.
Tarjoamme myös psykososiaalista tukea, mitä asiakkaamme eivät saa muualta, koska eivät pysty sitä hakemaan.
Myös yhteiskuntamme tila huolestuttaa ja pelottaa minua. En ymmärrä, miksi osa päättäjistä ei ymmärrä kokonaistilannetta. Jos ahtaalla olevia ihmisiä ajetaan vielä ahtaammalle, on selvää, että se vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuuteen ja siihen, että väkivalta lisääntyy.
5. Raha-automaattiyhdistys takaisin! Järjestöjen rahoitus oli vakaata ja selkeää, kun rahat tulivat Raha-automaattiyhdistykseltä. Kun rahoitus siirtyi valtiolle STEA:n alaisuuteen, puolueet sopivat, että niistä rahoista ei leikata. Me järjestöissä tiesimme kyllä, että se lupaus ei tule pitämään.
En ota kantaa siihen, mistä rahojen pitäisi tulla, mutta ei valtiolta. En myöskään halua, että siirrymme lahjoitusmaailmaan.
Jos leikkauksia on pakko tehdä, olisi reilua, että leikkaukset kohdistuisivat sellaisiin järjestöihin, joilla on paljon omaa pääomaa ja varallisuutta. Heillä on pelivaraa. Meillä pienillä järjestöillä ei ole. Meillä ei myöskään ole rahaa eikä työntekijöitä varainkeruuseen eikä siihen, että tekisimme kattavia vaikuttavuusraportteja toiminnastamme. Kuitenkin pieniä järjestöjä tarvitaan yhtä lailla kuin isoja.
Teksti Anne Ignatius
Kuvitus Mirkka Hietanen
Tämä näytejuttu kesäkuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
