Trifu täyttää pian vuosia ja odottaa syntymäpäiväjuhlia lastensa kanssa.
Tulen pienestä kylästä Romanian maaseudulta. Siellä eletään köyhyydessä, ja monet ovat lähteneet ulkomaille etsimään elantoa. On pakko, sillä jollakin tavalla ihmisen pitää elää. Siten tulin itsekin Suomeen. Isäpuoleni oli käynyt täällä aikaisemmin ja sanonut, että täältä voisi löytää tuloja.
Lempinimeni on Trifu, vaikka se on oikeasti sukunimeni. Perheen parissa olen Bobie. Minulla on aina ollut iso perhe ympärilläni: isovanhempia, setiä, tätejä ja serkkuja. Monet heistä ovat nyt myös täällä Suomessa.
Ensimmäinen muistoni on, kun olin pikkupoika ja kävin serkkujeni kanssa mummoni luona. Hän odotti meitä aina ison vesipannun kanssa ja pesi ensi töikseen meidän hiukset, yksi toisensa jälkeen. En tiedä, olimmeko me likaisia vai halusiko hän vain, että lapset kulkevat päät puhtaana.
En oppinut koulussa paljoa. Ranskan tunneista kuitenkin pidin. Opettaja oli todella mukava. Vaikka kieli ei pysynyt päässä, tunneista jäi hyvät muistot. Kun koulu oli ohi, keräsin pari vuotta pähkinöitä syksyisin.
Kuulin sitten, että Hollannissa oli teurastamoilla töitä, ja lähdin sinne. Meidän hommana oli paloitella ruhoja. Vaikka olin täysi-ikäinen, sain alaikäisen palkkaa: satoja euroja vähemmän kuin kaverini, joka oli vain vuoden tai pari vanhempi. Siihen jäivät minun Hollannin reissuni. Tulin sen jälkeen Suomeen. Täällä lehteä myymällä pärjää paremmin.
Olen nyt 24 vuotta. Minulla on kotona kaksi lasta, joita kaipaan joka päivä. Suomessa olen aina pari kuukautta kerrallaan. Myyn lehteä Kallion kirjastolla tai muualla aamusta iltaan. Kun pääsen takaisin kämpille, olen niin väsynyt, että menen nukkumaan. Seuraavana aamuna sama ruljanssi.
Usko auttaa minua elämässä. Se kannustaa parantamaan tapojani ja pysymään kaidalla tiellä.
Asun täällä ollessani tuttavan luona. Talossa on paljon erikoisia sääntöjä, jotka pitää muistaa. Meillä on mukava suomalainen naapuri, jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Häneltä pääseekin usein itku, kun kerromme, että olemme lähdössä taas kotiin vähäksi aikaa.
Olen taustaltani romani. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että perhe on tärkeä. Kaikkein tärkeintä elämässä on se, että perhe on onnellinen ja terve. Muuten eroa romanien ja muiden ihmisten välillä ei ole. Kaikkien sekaan mahtuu hyviä ja huonoja ihmisiä.
Myös uskonto on minulle tärkeä. Usko auttaa minua elämässä, kannustaa parantamaan tapojani ja pysymään kaidalla tiellä. Suomessa ei ole aikaa rukoilla, sillä päivät menevät töiden teossa. Kotona käyn kirkossa tai setäni luona rukoilemassa ja kuuntelemassa Herran sanaa.
Täytän 25 vuotta ensi kuussa. Suunnittelen olevani silloin Romaniassa. Grillaan perheen kanssa ja syön kakkua. Juon ehkä lasin samppanjaa. En muuten pidä alkoholista, mutta syntymäpäivänäni tykkään juoda lasillisen. Siitä tulee juhlava olo.
Teksti ja kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu lokakuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.