Syrjivät katseet ja hiljainen torjunta viiltävät haavoja, jotka eivät parane, kirjoittaa Rasoul Khorram.
On korkea aika puhua siitä, minkälaiset henkiset kustannukset on rasistisella keskustelulla, jota on käyty viime aikoina Suomen politiikassa ja mediassa.
Mielenrauha on yhteiskuntamme peruskallio. Suomessa, maassa, joka ylpeilee turvallisuudellaan ja tasa-arvolla, monet maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat käyvät näkymätöntä taistelua. Heidän arkeensa osuu usein vihamedian ja ennakkoluulojen ristituli.
Sanat kuten ”maahanmuuttaja” ja ”turvapaikanhakija” leimautuvat päivittäin negatiivisessa valossa. Tämä rasismin ja syrjinnän myrsky ei säästä ketään, ja se ulottuu lastenkin maailmaan. Nämä lapset ovat syntyneet tämän maan maisemiin. Heidän silmissään heijastuu järvien tyyneys, ja heidän sielussaan tuoksuvat metsän sienet ja mänty.
He leikkivät, oppivat ja unelmoivat, mutta kantavat olkapäillään näkymätöntä taakkaa. Se ilmenee jatkuvassa kysymyksessä: ”Mistä olet oikeasti kotoisin?” Se piilee katseissa, jotka epäilevät heidän paikkaansa tässä yhteisössä. Jokainen tällainen hetki on pieni, pinnan alla kytevä haava, joka hiljalleen kasvaa.
Kun uutisissa raportoidaan rikoksesta, ensimmäinen kysymys on usein: ”Oliko ulkomaalainen?” Tämä kysymys on henkinen isku, joka osuu syyttömiin. Syrjivät katseet ja hiljainen torjunta ovat haavoja, jotka eivät parane. Ne eivät näy, mutta periytyvät.
Historia opettaa, että suomalaiset tuntevat pakolaisuuden. Myös sotalapsina Ruotsiin lähetetyt kantavat muistojaan erosta ja pelosta, aivan kuten monet pakolaislapset tänään.
Suomen tulevaisuus ei rakennu pelolle. Jokainen lapsi, joka kasvaa tässä maassa, on sen tulevaisuutta – ihonväristä, nimestä tai taustasta riippumatta. Nämä lapset ovat Suomen lapsia.
Muistakaamme: olemme kaikki samassa veneessä. Sen sijaan, että kyseenalaistamme toisten kotipaikan, otetaan heidät mukaan. Rakennetaan yhdessä tulevaisuutta, jossa jokainen lapsi tuntee kuuluvansa.
Ja joskus, kun epäilyksen varjot laskeutuvat, voimme yhdessä nauttia runon kauneudesta. Kuten lapset, oli kyseessä Fatma tai Aino, jotka lausuvat koulussa Metsämiehen laulua. Se muistuttaa meitä siitä, että kotipaikka on sydämessä, ei vain kartalla.
Rasoul Khorram
Toimittaja ja dokumentaristi
Tämä on näytejuttu marraskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
