Päätoimittaja Veera Vehkasalo ehdottaa uuden vuoden lupaukseksi, että yritämme todella tutustua ainakin yhteen ihmiseen, jonka elämä on erilaista kuin omamme.
Kävin eräänä marraskuisena lauantaina syömässä suosittua palapitsaa Helsingin Sörnäisissä. Trendikkäitä pitserioita on Kallion alueelle tullut viime vuosina kuin sieniä sateella. Täälläkin oli pitsan lisäksi tarjolla alkuviiniä ja asiakaskunnassa viiksiä niin paljon, että luulisi niillä saavan alennusta.
Ei uskoisi, että valtakunnan pääsanomalehti on jo monta kertaa tänä vuonna huolehtinut Sörnäisten seudun muuttuvan huumeongelmien takia alueeksi, josta keskiluokka karkaa ja asuntojen hinnat laskevat. HS Visio pelotteli jo Tukholman Rinkebyn kehityksellä.
Itse sanoisin, että huhut Kallion kuolemasta ovat erittäin ennenaikaisia – hintakehitys liittynee enemmänkin yleiseen talouskriisiin.
On toki totta, että tietyissä taloissa tai kortteleissa huumeiden käyttö näkyy paljon. Siitä syntyy ongelmia myös ympäristölle. Tunnen ne itsekin. (Joskin tänä vuonna eniten haittaa koin, kun joku varasti pihalta kiiltävän biojäteastiamme. Sain sen kadulla hoippuvalta herralta takaisin nätisti pyytämällä.)
Asiasta puhuttaessa pitäisi muistaa, että näistä aineista riippuvaisille kyse on ongelmasta, jonka myötä voi menettää läheisensä, raajansa tai henkensä. Toivoa sopii, että huumeriippuvaisten palveluita ja ennaltaehkäisyä parannettaisiin yhtä innokkaasti kuin ongelmista puhutaan.
Mutta ikävä totuus on, että huomion määrää selittää osin juuri Kallion gentrifikaatio. Kalliossa on toki suuri keskittymä asunnottomien ja päihteidenkäyttäjien palveluita, mutta Journalisti-lehden mukaan myös maan suurin journalistikeskittymä. Ja varmaan paljon päättäjiä.
Kuten eräs vuosia kovia huumeita käyttänyt nuori minulle totesi: kun asia tulee keskiluokan silmille, siihen puututaan. Kun syyssateet alkoivat ja kadut tyhjenivät, tuntuivat otsikotkin hiipuvan.
Jotta Kallio ei saisi Kontulaa kovempaa huomiota, sitä toivoisi, että kaikenlaista väkeä asuisi eri alueilla. Mutta mediakeskustelun tasosta huomaa, että pelkkä samalla alueella pyöriminen ei riitä. Ihmisten pitäisi kohdata erilaisissa elämäntilanteissa olevia muuallakin kuin heitä kadulla väistäessään.
Kuten toimittaja Laura Friman tässä lehdessä toteaa: omia näkemyksiä avartaa suuresti se, että tutustuu ihmisiin, jotka kokevat asunnottomuutta itse. Friman toimi vuonna 2025 Vailla vakinaista asuntoa ry:n kummina, ja on tässä lehdessä kokemusasiantuntija Silja Leinosen haastateltavana.
Sama pätee päihdeongelmiin. Niiden pelottavuus on sitä suurempaa, mitä vieraammista ihmisistä on kyse. Ehkä hyvä uuden vuoden lupaus jokaiselle meistä olisikin, että yritämme todella tutustua ainakin yhteen ihmiseen, jonka elämä on kovin erilaista kuin omamme. Se avartaa.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu joulukuun 2025 – tammikuun 2026 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
