Benone on löytänyt monen mutkan kautta löytänyt paikkansa Suomesta.
Olen 46 vuotta vanha ja tulen Romanian maaseudulta. Tulin Suomeen rahan perässä. Monen ihmisen hyvinvointi riippuu minun ja vaimoni tuesta.Minulle on tärkeää, että lapseni käyvät koulua. Itse istuin koulun penkillä yhteensä neljän luokan ajan, mutta pariin otteeseen. Osaan kyllä lukea ja kirjoittaa, mutta en kauhean hyvin.
Koulunkäyntini oli katkonaista. Kun olin lapsi 1980-luvulla, kylämme oli kauhean köyhä. Taloissa ei ollut sähköjä. Istuimme illat petroolilampun valossa ja vesi haettiin ämpärillä kaivosta. Isäni oli onnekas, kun hänellä oli kumitehtaalla työpaikka. Siitä huolimatta raha ei riittänyt elämiseen. Vanhempani laittoivatkin minut töihin. Kävin jo alle 10-vuotiaana metsätöissä ja pelloilla poimimassa rikkaruohoja.
Kun Romaniaan tuli vallankumous vuonna 1989, menimme viereiseen kylään kuuntelemaan radiota ja katsomaan lähetystä televisiosta. Omassa kylässä ei sellaisia ollut. En ymmärtänyt uutisia, mutta aikuisten ilmeistä näin, että jotain isoa oli tapahtunut. Pelkäsimme kaikki henkemme puolesta. Ympäri maata ammuskeltiin ja monet uskoivat, että kohta tullaan ampumaan myös kaikki romanit.
Mutta vuodet vaihtuivat ja elämä eteni. Menin naimisiin 16-vuotiaana ja meille alkoi tulla lapsia. Sitten Eurooppa avautui. Joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen lähdin ulkomaille etsimään rahaa. Päädyin Espanjan Sevillaan pariksi kuukaudeksi. Nukuin romanileirissä kaupungin laitamilla ja kerjäsin päivisin rahaa. Sitten kovat tulvat veivät leirin mukanaan. Sen myötä palasin minäkin kotiin.
Sitten kävin Hollannissa teurastamolla töissä. Se oli kovaa työtä, ja sekin loppui pian. Sitten kuulin Suomesta.
Asuin Keskuspuistossa teltassa vuoden verran ja kerjäsin rahaa rautatieaseman kupeessa, ennen kuin kuulin Isosta Numerosta. Ajattelin kokeilla sen myyntiä. Helppoa se ei ollut, kun en osaa kieliä, mutta rahaa alkoi tulla mukavasti.
Noista päivistä on nyt kymmenkunta vuotta. Elämä on edennyt omaa tahtia. Myyn vieläkin paljon lehteä, mutta teen myös muita töitä. Olen monen vuoden ajan vaihtanut autojen renkaita samassa paikassa. Pomona minulla on hyvä mies, ja ilman yhteistä kieltäkin hommat tulee aina hoidettua viittomalla.
Teltasta olen päässyt pois. Etsin omaa asuntoa, ja siihen saakka majailen sukulaiseni luona.
Kotona käyn pari kertaa vuodessa. Siellä minua odottavat lapsenlapseni. Isoisänä oleminen on elämäni isoin ilo. Mutta se tuo mukanaan myös erityistä vastuuta. Jos ennen piti kantaa huolta vain omista lapsista, niin nyt elätettävänä on viisi suuta lisää. Mutta heidän näkemistään odotan aina yhtä lailla.”
Teksti ja kuva: Janne Hukka
Tämä on näytejuttu huhtikuun 2026 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2,3 miljoonaa euroa tuloja.
