Miten asunnottomien, köyhien ihmisten, romanisiirtolaisten ja paperittomien tilanne on muuttunut Ison Numeron viisitoistavuotisen taipaleen aikana? Osa 1: VVA:n Sanna Tiivola kertoo asunnottomuudesta.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola: Asunnottomuuden vähentämiseen panostettiin tosissaan 2010-luvun alussa, sitten alkoi alamäki.
”2010-luvun alussa asunnottomuuden vähentämiseksi tehtiin oikeita toimenpiteitä ja siihen annettiin oikeasti rahaa. Ensimmäinen asunnottomuusohjelma alkoi vuonna 2008, ja sillä oli tosi kunnianhimoiset tavoitteet. Asuntoministeri Jan Vapaavuori ja peruspalveluministeri Paula Risikko saivat koko systeemin liikkeelle.
Reilun vuosikymmenen aikana asunnottomuuden vähentämiseen panostettiin lähes 400 miljoonaa euroa. Perustettiin asunto ensin -yksiköitä, jossa jokaisella on oma asunto, mutta ne sijaitsivat samassa kerrostalossa, jossa on myös henkilökunta paikalla. Kun asumisyksiköitä pystyttiin perustamaan ja sata ihmistä saatettiin asuttaa kerralla, asunnottomuusluvut toki laskivat. Meidän yhdistyksen pyörittämästä asunnottomien yökahvila Kalkkersista katosi puolet ihmisistä – se oli ihan visuaalista. He saivat elämän edellytykset.
Asunnottomien määrä väheni vuosina 2011-2022 noin kahdeksasta tuhannesta 5500:aan. Maailmalla hehkutettiin, että Suomi on ratkaissut asunnottomuuden.
Asunto-ohjelmille ei kuitenkaan tullut jatkoa. 2010-luvun puolivälissä asunnottomuudesta annettiin vastuu kunnille. Järjestelmä lähti murtumaan, kun valtio ei ollut enää mukana.
En tiedä mistä muutos johtuu, mutta yksi syy voi olla se, että ympäristöministeriössä näitä asioita hoitanut ylitarkastaja Peter Fredriksson jäi eläkkeelle. Ei ollut enää ketään, joka pitäisi tahtia yllä ja kävisi pitämässä aihetta esillä ministeriöissä ja hallitusohjelmassa.
Tai ehkä ajateltiin, että tämä on nyt hoidettu: kunnat ovat ottaneet kopin, asunnottomuusluvut ovat laskeneet ja Suomi on kansainvälisesti suuri kirkas tähti.
Asiasta ei voi kokonaan syyttää hallitusta. Myös maailmantilanne, korona, Ukrainan sota ja taloustilanteen heikkeneminen ovat vaikuttaneet. Pyörä on jouduttu rakentamaan uusiksi sen jälkeen, kun sote-asiat siirtyivät hyvinvointialueille kunnilta.
Asunnottomien määrä laski pitkään, mutta viime vuosina se on taas kasvanut. Viimeisten tietojen mukaan yksineläviä asunnottomia oli hieman yli 4000. Kuten myös 15 vuotta sitten, miehet ovat isoin ryhmä. Nyt naisten, nuorten ja maahan muuttaneiden osuus on noussut.
Nyt Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on vain poistaa pitkäaikaisasunnottomuus. Tavoitteena piti olla asunnottomuuden poisto kokonaan vuoteen 2027 mennessä, mutta sitä ei edes lähdetty tavoittelemaan. Asunnottomuuteen liittyviin ohjelmiin on laitettu 10,5 miljoonaa euroa. Näistä hankkeista on hyötyä, mutta niillä ei ratkaista asunnottomuuden kasvua tai rakenneta uusia asunto ensin -yksiköitä. Samaan aikaan hallitus on murtanut sosiaaliturvaa, mikä nostaa suoraan asunnottomuutta.
Olen huolissani siitä, että ihmiset ovat niin huonossa kunnossa. Sitä on karmeaa katsoa. Nuoret ostavat sitä ainetta, mitä halvimmalla saa. On turha syytellä ihmisiä siitä, että he ovat siinä tilanteessa missä ovat – se tilanne pitää ratkaista.
Toki myös 2010-luvun alussa moni oli tosi huonossa kunnossa – niin huonossa, että kun he vihdoin saivat asunnon ja pääsivät lepäämään, osa kuoli kuukausi sen jälkeen. Silloin kuitenkaan ei ollut näin pahaa huumeongelmaa.
Onneksi jo perustetut asunto ensin -yksiköt ovat olemassa edelleen. Malli on olemassa ja hyvinvointialueet ostavat sitä palveluna. Mutta nyt ihmiset jonottavat niitä asuntoja, kun idea niissä on, että asunnoista ei tarvitse lähteä.
Haluaisin löytää keinoja rakentaa yhteiskunnassa empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Haluaisin nähdä, että viidentoista vuoden päästä meillä ei ole enää asunnottomuutta. On toki aina ihmisiä, jotka eroavat tai joutuvat pihalle. Mutta haluan uskoa, että meillä on järjestelmä, joka ottaa heidät vastaan: että tässä kämppä heti ja tukitiimi. Ettei kukaan jää roikkumaan, ei synny pitkäaikaisasunnottomuutta.
Sitä varten tarvittaisiin investointiavustusten nostaminen takaisin satoihin miljooniin, jotta asunto ensin -yksiköitä olisi mahdollista rakentaa. Sosiaaliturvan kiristykset, kuten Kela-tukien vuokrakatto ja toimeentulotuen suojaosan poisto pitäisi perua. Suomessa tarvitaan myös kohtuuhintaista vuokra-asumista. Sosiaalialan järjestöjen rahoitusta ei voi vetää nollaan.”
Teksti Kati Pietarinen
Juttu on ote toukokuun 2026 Ison Numeron artikkelista. Osta lehti ja lue koko juttu! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
