Toimittaja Kati Pietarisen omainen sai julkisessa muistisairaiden ryhmäkodissa todella hyvää hoitoa. Voisiko tilanne olla sama kaikille Suomen muistisairaille?
Viime syksynä kuollut muistisairas suku- laiseni sai uskomattoman hyvää hoitoa julkisessa ryhmäkodissa Helsingissä.
Omaiseni päätyi paikkaan nelisen kuukautta sen jälkeen, kun hänen puolisonsa oli saanut paikan saman seniorikeskuksen toiselta osastolta. Alueesta sai esittää toivomuksen, mutta hoivapaikkaa ei voinut valita. Emme tienneet siitä etukäteen mitään.
Muistisairaiden ryhmäkoti oli viihtyisä. Alkuun omaiseni eli jaetussa huoneessa toisen asukkaan kanssa, sitten hän sai isokokoisen oman huoneen tilavalla kylpyhuoneella. Huoneessa oli suuret ikkunat ja avarat kattonäkymät kaupungin yli. Huoneesta aukeni oma parvekekin, mutta se oli turvallisuussyistä lukossa.
Ryhmäkoti oli aina puhdas ja siisti. Yhteis- käytössä oli suuri, sisäpihalle katsova aurinkoinen lasitettu parveke, jolla kasvoi kesäisin pelargonioita. Ryhmäkoti oli myös mukana hankkeessa, jonka kautta yhteistiloihin tuotiin hävikkikukista sidottuja kimppuja.
Tärkeintä oli kuitenkin henkilökunta. Joukossa oli niin nuoria kuin eläkeikää lähes tyviä, suomalaisia, venäläisiä, itäeurooppalaisia, latinalaisamerikkalaisia, aasialaisia – pitkään Suomessa asuneita ja vastikään muuttaneita, naisia ja yksittäisiä miehiä. He kohtelivat asukkaita ihmeellisen rakastavasti, rauhallisesti ja asiantuntevasti. Osasivat houkutella syö mään, hymyilivät ja koskettivat lempeästi, tunsivat oikeat asennot kävellyttää, nostaa, pukea ja pestä. He myös tunsivat asukkaiden mieltymykset, ja sukulaiseni huoneessa soi usein hänen rakastamansa klassinen musiikki.
Kokemukseni läheiseni hoidosta on hyvin erilainen kuin se kuva, jonka mediasta yleensä saa muistisairaiden hoidosta. Niin erilainen, että en ihan osaa sanoa, kävikö sukulaisellani aivan uskomaton onni, vai onko julkinen keskustelu muistisairaiden saamasta ympärivuorokautisesta hoidosta vääristynyt.
Mikä on koko kuva? Lue koko juttu elokuun Isosta Numerosta!
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Myyjät ostavat lehtiä etukäteen ja ansaitsevat itselleen tuloja jokaisesta myydystä lehdestä. Lehden voi myös tilata täältä.
