Vuodet ovat tuoneet Ionicelle uusia perheenjäseniä niin Romaniassa kuin Suomessa.
Annoin haastattelun tätä palstaa varten viimeksi yli kahdeksan vuotta sitten. Paljon on muuttunut sen jälkeen. Moni asia on myös ennallaan.
Olin viimeisen haastattelun aikaan raskaana. Nyt tyttäreni Sofia on täyttänyt kahdeksan. Kahdeksan vuotta sitten lapsenlapsia oli viisi. Nyt heitä on kolme lisää. Näen heitä harvoin, mutta juttelen heidän kanssaan koko ajan puhelimessa. Minulla on heitä kova ikävä, ja rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Rakastan myös Suomea, nyt entistäkin enemmän, vaikka elämä täällä ei olekaan ollut helppoa.
Tulostani on jo yli viisitoista vuotta. Tulimme tänne mieheni kanssa etsimään parempaa elämää kuin mitä Romanialla oli meille tarjota. Monella tapaa olen sen saavuttanutkin. Maa on kalliimpi, mutta samalla meidät romanit ja tilanteemme tunnetaan paremmin.
Alussa minua pelotti, kun en tuntenut ketään enkä tiennyt, minne mennä. Asuin ensin metsässä, hylätyssä bunkkerissa Keskuspuistossa. Jonkin aikaa yövyin maksaneilla sen jälkeen, kun ne tyhjenivät kaupoista mutta ennen kuin ne paloivat maan tasalle. Sitten asuin monta vuotta hätämajoituksissa, kunnes sain oman asunnon. Jouduin kuitenkin luopumaan siitä, koska se oli liian kallis. Se oli myös täynnä luteita, joista koko perheeni sai oireita. Nyt asun sukulaisteni luona ja etsin asuntoa.
Suomi on hyvä maa, ja täällä asuu hyviä ihmisiä. Minulla on täällä paljon ystäviä ja tuttavia, joiden apuun voin turvautua. He ovat monenlaisia ihmisiä: kansanedustajia, aktivisteja ja Helsingin Sanomien toimittajia. Monet ovat eri vapaaehtoistöissä, järjestävät mielenosoituksia tai tekevät töitä järjestöissä.
Ystävät ovat minulle kuin perheenjäseniä. Niin läheisiä ja tärkeitä heistä on minulle tullut. Toivon heille kaikkea hyvää tulevalle kesälle.
Olen näiden vuosien aikana onnistunut rakentamaan perheelleni parempaa elämää Romaniassa. Rakensin lehden myynnillä ansaituilla rahoilla talon.
Pääsiäisenä sain kuitenkin tietää, että se olikin rakennettu luvatta. Olin maksanut vuosia sitten rahaa asiamiehelle, joka lupasi hoitaa talon paperit kuntoon. Nyt sain kuulla, että hän olikin vain vienyt rahat. Kaupunkimme pormestari vaatii minua maksamaan tuhansia euroja veroja jälkikäteen. Näin on käynyt myös monelle muulle naapurustomme romaniperheelle.
Tämä on minulle suuri huoli. Pelkään tulevaa ja sitä, mitä tapahtuu, jos en maksa. Talo ehkä puretaan. Se on nyt lapseni ja heidän puolisoidensa koti. Mitä heille sitten tapahtuu? Romaniassa elämä ei ole helpottunut ollenkaan, eikä töitä ole.
Vuodet ovat opettaneet paljon, mutta viisaammaksi en ole tullut. Ystävällisyys ja kärsivällisyys riittävät. Niiden voimalla pääsee pitkälle.
Teksti & kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu kesäkuun 2026 Isosta Numerosta. Tue paikallista myyjääsi ostamalla lehti kadulta! Lehden voi myös tilata verkkokaupastamme.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 15 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2,5 miljoonaa euroa tuloja.
