Helsingin kaupunki hyväksyi kesäkuun lopulla uuden asunnottomuusohjelmansa. Se ei hirveästi laineita nostattanut, ehkä siksi että se tapahtui parhaaseen kesäloman aloitusaikaan – tai sitten siksi, että ohjelman tavoite ei ole suoranaisesti uusi.
Kunnianhimoinen se silti on: käytännössä poistaa asunnottomuus. Nyt tälle on haettu niin sanotusti realistista rajaa. Taustalla on ajatus, että kunkin hetken on hyväksyttävä tilanne joku vailla vakinaista asuntoa. Etenkin pääkaupungissa, jonne tulee muualta maasta väkeä myös ilman kotia ja hinnat ovat korkeat. Täällä on maan eniten asunnottomia.
Tuore tavoite kuuluukin, että vuoden 2030 alkuun mennessä Helsingissä on yksin eläviä helsinkiläisiä asunnottomia enintään 200, eikä lainkaan asunnottomia perheitä.
Juuri nyt suunta on aivan väärä. Kaupungin asunnottomien määrä nousi vuodesta 2024 vuoteen 2025 jopa 25 prosentilla. Yhdessä vuodessa asunnottomia tuli Helsinkiin lisää noin 200 – siis yhtä paljon kuin heitä pitäisi olla muutaman vuoden päästä kaikkiaan.
Ja jos viranomaisjargonia käyttää, tavoitteen saavuttamista ajatellen toimintaympäristö on haastava. Talous- ja työllisyys sakkaavat. Maailma on epävakaa. Hallitus on tehnyt monia päätöksiä, jotka vaikeuttavat pienituloisten tilannetta ja mullistavat valtion asuntopolitiikkaa – kuten leikkaukset sosiaaliturvaan ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Monen asunnottomuustyötä tekevän tahon rahoitus on epävarma. Päihdeongelmat lisääntyvät.
Samalla hallituskin on periaatteessa sitoutunut omaan tavoitteeseensa, joka on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus koko maasta vuoteen 2032 mennessä. Viime vuonna sekin kuitenkin kasvoi ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen – lähes 30 prosenttia. Tavoitteet ja todellisuus ovat yhä kauempana toisistaan.
Helsingin asunnottomuusohjelma huomioi kaiken tämän, mutta silti kaupungissa päätettiin että tavoitteesta ei tingitä. Se tuntuu sekä hieman optimistiselta että todella tärkeältä.
Koska mitä tapahtuu, jos vaikeassa tilanteessa aletaan tinkiä ja todetaan, että haavoittuvimmassa asemassa oleville ei edes tavoitella parempaa? Luultavasti huonosti. Kunnianhimoiset tavoitteet pakottavat päättäjät miettimään, miten tästä voisi päästä eteenpäin.
Aina tavoitteita ei tietenkään saavuteta. Kaupungin aiemman ohjelman tavoite oli poistaa asunnottomuus vuoteen 2025 mennessä, ja huonosti kävi. Mutta samalla positiivisesti ajatellen tilanne myös parani monta vuotta ennen viimeaikaista nousua – vaikka olosuhteet pandemian ja inflaation myötä olivat tuolloinkin haastavat. Kaupungissa on lähemmäs puolet vähemmän asunnottomia kuin vuonna 2019.
Helsingissä on myös lähes 700 000 asukasta. Asunnottomia on nyt tuhatkunta. Eihän se ole mahdoton yhtälö?
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu elokuun 2026 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 15 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2,5 miljoonaa euroa tuloja.
