Koulujen eriytymistä pidetään ongelmana. Mutta kun eriytymistä halutaan purkaa, suomenkielinen keskiluokka suuttuu. Asiasta kirjoittaa tarkemmin toimittaja Kati Pietarinen.
Kesällä julkisuudessa nousi taas kiivas keskustelu kouluista. Kimmokkeena oli nyt se, että Helsingin kaupungin kasvatus ja koulutuslautakunta päätti muuttaa oppilaaksiottoalueita Herttoniemessä, Itäkeskuksessa ja Myllypurossa.
Muutosten seurauksena osa alueen oppilaista aloittaa vuoden päästä uuden jaon mukaisessa koulussa, osa muutoksista tulee voimaan vuonna 2030. 260 ihmistä allekirjoitti adressin, jossa vastustettiin Puu-Myllypuron liittämistä Itäkeskuksen oppilaaksiottoalueeseen.
Ilmiö ei kuitenkaan jäänyt paikalliseksi: keskusteluun osallistuivat lukuisat poliitikot, mukaan lukien valtionvarainministeri Riikka Purra (ps), joka kannusti vanhempia koulujen valikointiin.
Itä-Helsingin muutoksia perusteltiin kahdella eri syyllä. Esimerkiksi Helsingin Sanomille puhunut kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Shaun Huff (vihr.) korosti, että muutoksilla tasataan oppilasmääriä koulujen välillä: esimerkiksi Myllypuron koulussa on ahdasta, kun taas Itäkeskuksessa oppilasmäärä laskee.
Toisaalta päätöksen päämääränä on ollut koulujen eriytymisen estäminen. Muutoksen seurauksena keskiluokkaisten alueiden lapsia siirtyy kouluihin, joissa merkittävästi suurempi osuus lapsista on vieraskielisiä ja vanhempien tulotaso on matalampi.
Sosiaalinen sekoittaminen ei ole uusi ilmiö suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa, mutta koulutuksen suunnittelussa se ei ole aiemmin noussut tällä tavalla esiin.
Valtakunnallisessa asuntopolitiikassa sekoittaminen on sen sijaan julkilausuttu periaate. Asuinalueita suunnitellaan niin, että erikokoisia ja -tyyppisiä koteja on samoilla alueilla, niin vuokra- kuin omistusasujille. Helsingissä näin on tehty jo yli viidenkymmenen vuoden ajan.
Ajatuksena on ollut, että eri sosiaaliluokkien asuminen lähekkäin mahdollistaa sosiaalista yhteenkuuluvutta, ehkäisee jännitteitä eri ryhmien välillä ja välttää alueiden leimautumista. Samalla “keskiluokan positiivisia roolimalleja” on haluttu tarjota työväenluokalle, Turun yliopiston tutkijat listaavat parin vuoden takaisessa analyysissaan. Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia siitä, voiko sekoittamisella luoda tällaisia tuloksia.
Vaikka sekoittaminen onnistuisi, se ei takaa, että eritaustaiset lapset sekoittuvat tasaisesti myös kouluissa, jos vanhemmille annetaan mahdollisuus laittaa lapsi myös muualle kuin lähikouluun. Lisäksi sekoittamispolitiikasta huolimatta esimerkiksi Helsingissä alueiden väliset erot ovat kasvaneet.
Suomessa on puhuttu jo yli vuosikymmen koulujen eriytymisestä tai koulusegregaatiosta. Sillä tarkoitetaan sitä, että tiettyihin kouluihin kasautuu vähemmän koulutettujen, pienempituloisten ja vieraskielisten vanhempien lapsia, toisiin korkeakoulutettujen, hyvätuloisten ja suomenkielisten perheiden vesoja. Se taas alkaa näkyä eroina oppimistuloksissa.
Mitä kaikkea asiaan liittyykään? Lue koko juttu syyskuun Iso Numerosta!
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Myyjät ostavat lehtiä etukäteen ja ansaitsevat itselleen tuloja jokaisesta myydystä lehdestä. Lehden voi myös tilata täältä.
