Iso Numero on ollut osa Cosmin Stănescun elämää pienestä lapsesta asti.
Minut tunnetaan monella nimellä: henkilökortissani lukee Cosmin, kasteessa sain nimekseni Florin, kun äitini mielestä nimi oli parempi, ja ystävien parissa minua kutsutaan lempinimellä Butoi, tynnyri. En tiedä, mistä se nimi tulee. Olin varmaan pikkulapsena vähän pulskempi kuin nykyisin. Mene ja tiedä.
Tulen Romanian maaseudulta, pienestä kylästä, jossa olen elänyt suurimman osan 19 vuodestani. Kävin siellä peruskoulun loppuun. Tykkäsin oppimisesta, ja erityisesti äidinkielestä eli romaniasta. Minusta oli hauskaa oppia, miten itseään voi ilmaista hyvin. Siksi tykkäsin siitä aineesta enemmän kuin muista. Opettajamme kirjoitti paljon liitutaululle. Se oli aina hyvin mielenkiintoista.
Kun koulut päättyivät, aloin tehdä erilaisia hanttihommia pelloilla tai rakennustyömailla. Joskus olin viikon siellä, toisen täällä. Joskus työt kestivät pari päivää, joskus pidemmän aikaa, ja sitten sai odotella uusien alkua. Tätä jatkui pari vuotta, ei sillä toimeen tullut.
Niinpä läksin kokeilemaan onneani ulkomaille. Kavereiltani olin kuullut Englannista, ja kävinkin pyörähtämässä Birminghamissa rakennustyömailla. Meiltä ei kysytty papereita, eikä niitä olisi ollutkaan. Lopulta se oli liian hankalaa, ja tulin sieltä pois.
Suomesta ja Isosta Numerosta olin kuullut koko ikäni, sillä isäni, setäni ja ukkini ovat myyneet lehteä yli kymmenen vuotta. Lehti on siten ollut osa elämääni lapsesta saakka. Heiltä kuulin, että Suomi on hyvä maa ja Iso Numero on hyvä lehti. Että sillä voi tienata rahaa, vaikka ei osaa kieltä. Olin utelias kokeilemaan, miten se toimii.
Suomeen tulin ensimmäisen kerran alaikäisenä isäni kanssa. Vietin päivät kaupungilla ja keräsin pulloja. Vuosi sitten, kun tulin täysi-ikäiseksi, rupesin sitten itsekin myymään lehteä.
Suomi on lempeämpi maa kuin Romania. Ihmiset ovat ystävällisempiä ja käyttäytyvät paremmin. Mutta työ ei ole ennustettavaa. Kun aamulla aloittaa lehden myynnin, ei aina tiedä, mitä päivän päätteeksi jää käteen. Joskus lehti menee paremmin, joskus saan hädin tuskin ostettua tupakkaa illalla.
Jos voisin valita, minulla olisi oikea ammatti. Nuorempana mietin, että olisi hienoa olla poliisi. Voisin valvoa lakia ja palvella ihmisiä. Mutta nyt vanhempana haluaisin ennemmin liikemieheksi. Kaupankäynti käy luonteelleni paremmin. Jos minulla olisi rahaa, alkaisin myydä merkkivaatteita. En mitään parin euron rättejä, vaan parempia brändejä, kuten Adidasta tai Nikeä.
Romaniasta kaipaan erityisesti perhettä ja ystäviäni. Kun olen kotona, vietämme paljon aikaa yhdessä. Vapaa-ajalla tykkään katsoa elokuvia, viimeksi katsomani kertoi Jeesuksen teoista.
Asiakkailleni haluan sanoa, että olkaa hyviä ihmisiä. Älkää olko liian jyrkkiä älkääkä tuomitko toisianne. Ja kiitos, kun ostatte lehteä.
Teksti & kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu syyskuun 2026 Isosta Numerosta. Tue paikallista myyjääsi ostamalla lehti kadulta! Lehden voi myös tilata verkkokaupastamme.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 15 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2,5 miljoonaa euroa tuloja.
