Lyytiä ei haittaa vaikka keikkalavalla unohtuisivat biisien sanat, sillä tärkeintä on jakaa sisäinen kokemus.
Lyytin keikka aloittaa festivaalisunnuntain Kesärauha-festivaaleilla. Jonossa aikataulu herättää hermostunutta supinaa. Keikka alkaa lähes samaan aikaan, kuin pääsy alueelle aukeaa. Porttien sisäpuolella ihmiset pinkaisevat juoksuun kohti lavaa, jolla Lyyti on jo aloittanut. Vesipullon ehtii täyttää myöhemminkin!
Lyyti eli Lydia Lehtola tanssii lavalla keijukaismaisessa asussaan.
”Noustessani Kesärauhan lavalle pääsy alueelle oli vasta avattu. Paikalla oli rivillinen ihmisiä lavan edessä. Ajattelin, että aikataulu sunnuntain ensimmäisenä esiintyjänä on vähän haastava, mutta ihanaa, kun he ovat siinä”, Lehtola muistelee kesän keikkaa.
Hän kuitenkin huomasi, että keikan ensimmäisen viidentoista minuutin aikana yleisöä kiiruhti paikalle jatkuvana virtana.
”Se oli kaunista. En pidä yleisöä itsestäänselvyytenä”, Lehtola sanoo.
Hänen taustansa on yksin tekemisessä ja kirjoittamisessa. Nyt 31-vuotias muusikko esitti omia kappaleitaan ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta sitten. Muusikon opintojen päätöskonsertti Joensuussa oli hänen ihka ensimmäinen keikkansa.
Helsinkiin muutettuaan Lyyti esitti kappaleitaan yksin pianon kanssa. Nykyinen yhtye kasaantui soittaja kerrallaan vuosien 2017 ja 2020 välillä. Lyytin ensimmäinen albumi Meitä ei ole kutsuttu julkaistiin vuonna 2020.
”Meillä oli Helsingin Semifinalissa levynjulkaisukeikka samalla viikolla, kun kaikki tapahtumat kiellettiin koronan takia. Ehdittiin vetää se keikka ja sain kokemuksen siitä, kun loppuunmyyty Semifinal lauloi biisejäni mukana”, Lehtola sanoo.
Viime kesänä Lehtolalla oli toistakymmentä keikkaa eri puolilla Suomea.
Kirjoittaminen ja musiikki ovat olleet Lehtolan elämässä mukana aina. Jo lapsena hän teki pieniä omia lauluja. Hän oli koulussa musiikkiluokalla ja soitti klassista pianoa. Lehtola kirjoitti päiväkirjaa päivittäin ja muitakin tekstejä syntyi kevyesti.
”Samaan aikaan, kun olin kaikesta hyvin epävarma, pystyin käsittelemään tunteitani kirjoittamalla. Epävarmuudesta syntyi jotain.”
Lukioikäisenä ajatus oman musiikin tekemisestä vahvistui. Lehtola halusi ymmärtää asiaa kuitenkin paremmin ennen kuin aloittaisi tekemisen.
”Hakeuduin Joensuun konservatorion pop- ja jazzlinjalle ymmärtääkseni enemmän. Musiikin tekeminen tuntui omalta jutulta. Ensimmäiset omat biisini esitin otsikolla ’Lyytin lauluja’”, Lehtola sanoo.
Lehtola säveltää ja sanoittaa Lyytin musiikin edelleen yksin ja tekee uutta musiikkia jatkuvasti.
”Paperi ei ole koskaan tyhjä ja puhelimessa on aina muistissa hyräilyjä”, Lehtola sanoo.
Vaikka hän tavoitteli muusikon uraa määrätietoisesti, niin kehitys nykyhetkeen on tapahtunut silti niin vähitellen, että hän on vähän yllättynyt suosiostaan. Vielä muutama vuosi sitten Lehtola opiskeli yliopistossa ja ajatteli työskentelevänsä opintojen jälkeen esimerkiksi toimittajana tai opettajana. Hän valmistui kolme vuotta sitten filosofian maisteriksi.
”Kun viimeistelin gradua oli jo aivan selvää, että jatkan ammattimaista musiikin tekoa”, hän sanoo.
Nyt hän tekee päätoimisesti musiikkia. Ala on kuitenkin epävarma kaupallisine reunaehtoineen.
”En ole uskaltanut hakea pidempää apurahaa työskentelyyni, mutta ehkä voisin alkaa pikkuhiljaa uskaltaa”, hän pohtii.
Nyt Helsingissä asuva, mutta lapsuutensa ja nuoruutensa Joensuussa viettänyt Lehtola kuvailee olleensa vähän syrjässä pitäytyvä nuori, jolla ei ollut omaa porukkaa. Hän kokee seurakuntanuoruuden olleen hänelle pelastus musiikin ja kirjoittamisen lisäksi.
”Minulla oli teininä vaikeuksia mielenterveyden kanssa ja esimerkiksi koulussa tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt pimeyttä sisälläni. Tuntui että muut nuoret vain pitivät hauskaa. Seurakunnassa sain pohtia isoja kysymyksiä.”
Lehtola pitää erilaisia uskontoja ja uskomusjärjestelmiä yhä kiehtovina, mutta myös pelottavina. Musiikin kautta Lehtola on löytänyt oman yhteisönsä. Lehtola kokee hengenheimolaisikseen ihmiset, jotka kykenevät pohtimaan maailmaa eri näkökulmista, ihmisyyden eri sävyjä ymmärtäen.
Tämä on näyte jutusta syyskuun 2026 Isosta Numerosta. Tue paikallista myyjääsi ostamalla lehti kadulta! Lehden voi myös tilata verkkokaupastamme.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 15 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2,5 miljoonaa euroa tuloja.
