Kolumnisti Mirka Seppälä kirjoittaa, että hänellä on taipumusta heteropessimismiin.
Lataan optimismin puuskassani deittisovelluksen. Syynä optimismiini on taiteilija Rama Duwaji, joka löysi miehensä sellaisesta. Mies on Zohran Mamdani. Jossain tuolla siis on lämpimiä, älykkäitä, vasemmistolaisia miehiä selaamassa heteronaisten profiileja.
Hyvin pian tulee selväksi, että nuo miehet ovat totisesti jossain muualla, sillä deittiappini kantaman sisäpuolella tyypit ovat poliittisesti oikealla, emotionaalisesti lukossa ja elämässään hukassa. Tai kuten kirjailija Johannes Ekholm ehkä toteaisi heistä, ”epäkypsiä”.
Hän määritteli Uuden Jutun heteromiestä käsittelevässä artikkelissa hyvän maskuliinisuuden olevan sitä, että osaa miehenä käsitellä omia tunteita niin, ettei nainen joudu ottamaan niitä kantaakseen. Aiemmin mainittu New Yorkin pormestari Mamdani taas totesi eräässä haastattelussa, ettei naisten tehtävä ole ratkaista miesten yksinäisyyttä ja siitä aiheutuvia ongelmia.
En näe kovin monia toimivia heteroliittoja ympärilläni.
Olen taipuvainen heteropessimismiin. En näe kovin monia toimivia heteroliittoja ympärilläni. Sen sijaan näen lukuisia naisia, jotka kantavat päävastuun perheen ja parisuhteen tunne-, meta- ja kotitöistä. Itsestä tuntuisi epäreilulta (eikä kovin kuumalta) olla suhteessa se, joka suunnittelee, hoitaa, kannattelee, auttaa ja parantaa. On helpompaa olla yksin. Samalla se tuntuu surulliselta sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla.
Feministikirjailija bell hooks toteaa miehiä ja rakkautta käsittelevässä teoksessaan, että luodaksemme rakastavia miehiä meidän tulee rakastaa miehiä. Hänen mukaansa feministin tehtävä on ojentaa käsi myös miehelle, joka on patriarkaatin rikkoma ja auttaa tätä eteenpäin. Eihän ole miehen vika, että hänet on kasvatettu halveksimaan jokaista naismaiseksi miellettyä asiaa ja ohittamaan omat tunteet siihen pisteeseen asti, että kaikki räjähtää ulos väkivaltaisuutena.
hooks jatkaa, että miehen täytyy päättää, tarttuuko hän naisen tarjoamaan käteen. Se voi tarkoittaa joistakin patriarkaatin tuomista eduista luopumista. Sen myötä kuitenkin vapaus maailmassa voisi kokonaisuudessaan lisääntyä ja riisto vähentyä.
Uskon rakkauteen ja sen voimaan muuttaa ihmisiä. Haluaisin uskoa siihen myös heteroparisuhteiden kohdalla. En kuitenkaan näe, miten deittiappini mies voisi muuttua tarvitsemani kaltaiseksi, jos häntä ei lähtökohtaisesti kiinnosta saada osakseen kunnioitustani ja ihailuani. Hän käyttää aikansa ennemmin todistaakseen muille miehille mieheyttään. Hän tekee sen kertomalla kavereilleen naisia solvaavia vitsejä ja haukkumalla internetissä Mamdania jihadistiksi.
Poistan deittiapin ja lähden käden ojentamisen sijaan puimaan nyrkkiäni vapaan Palestiinan puolesta.
Mirka Seppälä
Kuvataiteilija, sinkkuäiti
Tämä on näytejuttu marraskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
