Hyvinvointivaltio ei ole katoamassa, mutta tarvitsee luottamustamme, sanoo professori
Juho Saari.
Vaikka jotkut jo julistavat hyvinvointivaltion loppua, professori Juho Saari ei sellaiseen usko. Hänestä meillä on ”perusteltuja syitä olla optimisteja sosiaali- ja terveyspoliittisen järjestelmän suhteen”. Eli hyviä syitä uskoa sen menestyvän.
Saari tunnetaan etenkin suomalaisen eriarvoisuuden, huono-osaisuuden ja köyhyyden asiantuntijana. Vuosituhannen vaihteessa hän työskenteli pitkään sosiaali- ja terveysministeriössä, ja vastasi myös aiheeseen liittyvästä raportoinnista. Häntä alkoi kuitenkin hiertää se, ettei se ihan vastannut todellisuutta.
”Raportointi oli kovin sisäsiistiä”, hän sanoo.
Saari päätti lähteä, jotta sai vapauden tutkia, mikä köyhien tilanne todella on. Tällä hetkellä hän toimii sosiaali- ja terveyspolitiikan professorina Tampereen yliopistolla.
Saari ei kuitenkaan ole varsinaisesti rajannut tutkimustaan köyhyyteen.
Hän on ehtinyt kirjoittaa viitisenkymmentä kirjaa, joiden aiheista löytyy kaikkea yksinäisyydestä siihen mikä uimahalleissa ärsyttää ja Kyllikki Saaren murhasta Kalajoen Kahakkaan. Jälkimmäinen oli ”viimeinen suomalainen kansankapina vuonna 1954”, Saari tarkentaa.
”Kirjoitin 404 sivua tapahtumasta, joka kesti kymmenen minuuttia”, hän vitsailee – kummemmin naureskelematta.
Lista kertoo siitä, miksi Saari jätti virkamiesuran. Ministeriössä tehdään sitä, mitä ylhäältä käsketään, mutta häntä kiinnosti kaikki.
”Minulla oli koko ajan tutkijan sielu tai luonne.”
Viime vuonna Saari aloitti taas uuden “harrastuksen”, kuten hän asian ilmaisee.
Vaikka Saari on usein julkisuudessakin nostanut esiin yhteiskunnan ongelmakohtia, nyt hän on keskittynyt kehumaan Suomea. Alkuvuodesta hän kutsui useammassa haastattelussa maatamme maanpäälliseksi taivaaksi.
Ylistys liittyy hänen toimittamaansa kirjaan Hyviä uutisia Suomesta – Menestyvän yhteiskunnan tilannekuva. Alkuvuonna ilmestyneessä teoksessa on 21 esseetä kaikesta siitä, mikä täällä on mennyt hyvään suuntaan.
Kaiken kriisipuheen keskellä tämä on paitsi virkistävää, myös hämmentävää. Kyllästyikö Saari puhumaan aina negatiivisista aiheista?
”Olen hakenut sosiaali- ja terveyspoliittisen järjestelmän haasteita, jotta järjestelmää voisi kehittää”, hän vastaa.
Yksinkertaistaen Saari ei ole siis muuttunut, mutta maailma on – ainakin kahdella tavalla, jotka tekivät hänestä kirjan nyt tarpeelliseksi.
Ensinnäkin järjestelmän uudistaminen ongelmien, epäkohtien ja tulevaisuusuhkien kautta ei enää toimi. Niihin vastaaminen tarvitsee merkittävää julkisen talouden lisäresursointia, eikä siihen nyt ole varoja, Saari sanoo.
Toisekseen, jos keskittyy vain ongelmiin ja epäkohtiin, koko yhteiskunta alkaa näyttää olevan niitä täynnä. Kuitenkin Suomessa kehitys on 2000-luvulla ollut lähes kaikilla mittareilla myönteistä, Saari muistuttaa. Muun muassa luottamus, turvallisuus, terveys, elämänlaatu sekä nuorten ja ikääntyvien tilanne on parantunut, hän listaa.
”On aina hyvä muistuttaa, että ongelmien ja epäkohtien taustalla olevassa instituutioiden ja tilastojen todellisuudessa muutos on ollut poikkeuksellisen hyvää.”
Myös kansainvälisessä mittakaavassa Suomen tilanne on erinomainen, hän muistuttaa. Lähes millä tahansa mittarilla – oli kyse sitten rakenteista, hallinnosta, onnesta tai hyvinvoinnista – Suomi on vertailujen kärkivitosessa tai jopa maailman kärjessä. Eli maista usein lähimpänä sitä maanpäällistä taivasta.
”Se tuo vähän perspektiiviä siihen, minkä luokan ongelmista suomalaisessa yhteiskunnassa puhutaan”, Saari suhteuttaa.
Tilastojen todellisuudessa muutos on ollut poikkeuksellisen hyvää.
Professori muistuttaa tästä siksikin, että luottamus hyvinvointivaltion toimivuuteen on yksi sen menestyksen edellytys.
”Järjestelmän sosiaalinen legitimiteetti on laskenut. Jos luottamus kovasti laskee, ihmiset alkavat vaatia ja poliitikot miettiä muita ratkaisuja.”
Jos ihmiset eivät luota järjestelmän kattamiin työeläkkeisiin ja sairasvakuutuksiin, he alkavat nojata enemmän yksityiseen säästämiseen. Se murtaa hyvinvointivaltion pohjaa.
”Köyhän ihmisen kannalta paras ratkaisu on tällainen järjestelmä, joka on suhteellisen kollektiivinen ja kattava”, Saari tiivistää.
Hän näkee toki muitakin ongelmia. Ne hän jakaa listaksi, kuten monet vastauksensa.
Yksi ongelmista on politisoituminen.
Kaikkiaan hyvinvointivaltiota ”yhä arvostetaan ja pidetään tärkeänä”, Saari sanoo. Mutta siinä missä sen kannatus on hyvin korkealla poliittisen kentän vasemmalla laidalla, sitä kritisoidaan poikkeuksellisen paljon oikealta.
Jos hyvinvointivaltio ylipolitisoituu, tulee suunta muuttumaan rajusti kunkin hallituksen mukana. Merkkejä tästä on jo, Saari sanoo.
”Se on tietysti demokratiaa. Mutta sosiaali- ja terveyspoliittiselle järjestelemälle ja ihmisille ei tee hyvää että järjestelmä liikkuu laidasta laitaan. Polarisaatio on hyvinvointivaltiolle kaikin puolin haastavaa.”
Muut listan ongelmat liittyvät talouden kestävyyteen. Nyt puolet otetusta valtionvelasta käytetään hyvinvointipalveluihin. Jos talous ei kasva, tätä on vaikea korjata. Samalla potista haikailevat osuuttaan nyt monet muutkin kulut, kuten turvallisuus ja velan hoitokustannukset.
Mitä tulee huono-osaisten tilanteeseen, on listalla pari lisäongelmaa. Yksi on ironisesti se positiivinen kehitys.
Maassa suuren enemmistön elämä on kehittynyt myönteisesti viime vuosikymmenet. Myös huono-osaisimpien tilanne on parantunut, mutta heidän on yhä vaikeampi kuroa hyvinvointikuilua umpeen. Takamatka on pitkä.
Lisäksi suuren enemmistön tulonsiirto- ja palvelujärjestelmä syö valtaosan hyvinvointivaltion voimavaroista. Heikommassa asemassa oleville on rakennettu tästä erillisiä järjestelmiä, ja ne ovat nyt suuren kuormituksen alla.
Tuo osa, joka perustuu sosiaalihuoltolakiin ja sisältää muun muassa toimeentulotuen, on sirpaleinen ja siinä on moni asia muutoksessa – tai valinkauhassa, kuten Saari sanoo. Valinkauhassa sulatetaan aineita uuteen muotoon.
Uusien hyvinvointialueiden, Kelan ja kuntien välillä on erilaisia roolituksia, ja joidenkin asioiden jatkuvuus saattaa katketa niiden välissä. Myös huono-osaisia tukevien järjestöjen rooli on murroksessa isojen rahoitusleikkausten ja hyvinvointialueiden myötä.
Heikoimpia tukeva järjestelmä on paineessa, kun sinne tulee yhä enemmän ihmisiä ja harva pääsee pois. Samalla hallituksen leikkaukset ovat paikoin osuneet samoihin ihmisiin monesta eri suunnasta, Saari sanoo.
Ylipäätään on voimakkaasti arvostelevaa ja luokittelevaa, jos suuri hyvinvoiva enemmistö ohjaa ja ohjeistaa vähemmistöä.
Huono-osaisimpien palveluissa – kuten päihde- tai asunnottomuuspalveluissa – kulut yhtä henkilöä kohden ovat usein isot. Mutta ihmisen arjen elintaso silti usein hyvin matala, Saari muistuttaa.
Siksi monen on vaikea parantaa elämäntilannettaan. Huono-osaisuus kuormittaa psyykkisesti ja arki voi syödä toimintakykyä niin paljon, että on vaikea panostaa tulevaisuuteen. Puhutaan toksisesta stressistä. Ymmärrys siitä on Saaren mukaan yksi tämän ajan ”merkittävimmistä sosiaalipoliittisista avauksista”.
Hänestä tätä ei oteta riittävästi huomioon yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa.
”Hallituksella on vahva näkemys siitä, että toimeentulotuki on kannustinongelma ja liian heikosti sanktioitu.”
”Tilanne on ihan toinen, jos ajatellaan että toimeentulotuen pitkäaikaisasiakas on äärimmäisen kuormittunut ja hänen toimintakykynsä on alentunut. Mutta siinä on maailmankuvien välinen ero.”
Silti köyhiä haukutaan usein laiskoiksi. Nyt on tutkittu sitäkin, miltä se taas köyhistä ihmisistä itsestään tuntuu, Saari muistuttaa. Lyhyesti sanottuna: se ahdistaa ja suututtaa.
”Ylipäätään on voimakkaasti arvostelevaa ja luokittelevaa, jos suuri hyvinvoiva enemmistö ohjaa ja ohjeistaa vähemmistöä.”
Mutta! Vaikka taas päädyttiin puhumaan ongelmista, eivät ne ole Saaren mielestä uhka hyvinvointivaltiolle.
Suomen sosiaaliturvamenot ovat 86 miljardia vuodessa, ja isoin osa menee duunareiden ja keskiluokan saamiin tulonsiirtoihin ja palveluihin. Terveydenhoitoon, koulutukseen, eläkkeisiin, varhaiskasvatukseen…
”Se järjestelmä voi varsin hyvin, ja suomalaiset kannattavat sitä”, Saari tiivistää.
Hänen mielestään siihen kohdistuva kritiikki on usein yksittäistapauksista yleistämistä. Niiden mukaan esimerkiksi mielenterveyspalvelut eivät toimi, vaikka kyselyiden mukaan niitä käyttävät ovat erittäin tyytyväisiä laatuun.
”Vaikka meillä on paljon kritiikkiä, järjestelmämme ja sen rakenteet toimivat aika hyvin.”
Kriisipuheen vastapainoksi Saari tahtoo tarkastella pitkää linjaa.
Suomalainen järjestelmä on ollut erinomaisen kriisinkestävä ja suomalaiset joustavia. Romahduksia on ennustettu ennenkin, mutta niiden sijaan on porskuteltu taloustilanteista riippumatta hyvinvoinnissa eteenpäin, hän sanoo. Saari uskoo, että näin on jatkossakin.
Ja vaikka huono-osaisimpia tukevassa kokonaisuudessa on haasteensa, ei sekään katoamassa tai hajoamassa ole, Saari muistuttaa.
”Jos jossakin maassa pitää elää vaikeassa elämäntilanteessa, Suomi on yksi maailman parhaista”, hän tiivistää – järkevän optimistisesti.
Aina kun menee arkistoon viettämään kesäänsä, sieltä löytyy kaikenlaista kiinnostavaa
Kevään Saari on viettänyt vielä hyvien uutisten parissa. Seuraavaksi hän aikoo taas perehtyä erityisen kiinnostuksen kohteeseensa: 50-luvun historiaan.
”Silloin tapahtui paljon sellaista, mikä ei olisi ollut mahdollista ennen tai jälkeen.”
Kuten se kansankapina tai Kyllikin murha. Tällä kertaa hän aikoo uppoutua soihin. Saarta askarruttaa, miksi Suomessa päädyttiin 50-luvulla ojittamaan soita, ”vaikka jo silloin tiedettiin, ettei se ole kaikkein järkevintä”.
”Aina kun menee arkistoon viettämään kesäänsä, sieltä löytyy kaikenlaista kiinnostavaa”, Saari sanoo – sielultaan tutkijana.
Teksti Veera Vehkasalo
Kuvat Usva Torkki
Tämä on näytejuttu huhtikuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden hinta on nyt 15 euroa, josta puolet on edelleen myyjän tuloa. Ison Numeron voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
