Suomi oli asunnottomuuden hoitamisen mallimaa, mutta sitten asunnottomien määrä kääntyi kasvuun. Iso Numero keräsi asunnottomuustyön asiantuntijoilta ratkaisuehdotukset kehityksen selättämiseksi.
Tämän vuoden helmikuussa ilmestynyt tilasto vahvisti jo odotetun muutoksen: asunnottomuus kääntyi nousuun.
Aran tekemän kyselyn mukaan Suomessa oli viime vuonna 3 806 asunnotonta, mikä on 377 enemmän kuin edellisenä vuonna. Muutos on historiallinen. Asunnottomuus oli laskenut tasaisesti vuodesta 2013, mutta nyt se lähti nousuun ensimmäistä kertaa tämän jälkeen.
Osana selvitystä Ara oli kerännyt kunnilta syitä asunnottomuuden kasvuun. Niitä olivat pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puute, heikennykset sosiaaliturvassa ja toimeentulotukikäytännöissä, korkeat asumis- ja elinkustannukset sekä maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntyminen.
Iso Numero soitti asunnottomuustyön asiantuntijoille ja pyysi heiltä ratkaisuehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Esiin nousivat sosiaaliturvan nosto riittävälle tasolle, joustomahdollisuuksien lisääminen etuuspäätöksien harkintaan, päihdehoidon kehittäminen sekä asunnottomuuspalveluiden parempi ja pysyvä resursointi.
Mutta miksi juuri nämä auttaisivat?
”Helppo ratkaisu olisi se, että hallitus peruisi nämä toteuttamansa säästöpäätökset, mutta me tiedämme, että se ei tule toteutumaan”, sanoo Juha Kaakinen ja muistuttaa myös, että niiden täysi vaikutus näkyy vasta vuoden 2025 luvuissa.
Kaakinen on suomalaisen asunnottomuustyön pioneeri. Hän on ollut mukana kehittämässä maailmallakin niittänyttä asunto ensin -periaatetta, jossa asunnottomalle järjestetään asunto jo alkuvaiheessa. Viime vuosikymmenen hän toimi asunnottomuustyöhön keskittyneen vuokra-asuntoyhtiö Y-säätiön toimitusjohtajana.
Kaakinen ei usko, että tulevakaan hallitus peruisi sosiaaliturvan leikkauksia. Sen sijaan hän hakisi ratkaisuja muista suunnista.
Ensimmäiseksi hän nostaa esiin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarpeen. Aran selvitys kertoo, kuinka niistä on pulaa myös pienemmillä paikkakunnilla.
”Moni kunta kertoi, että Kelan rajoihin meneviä asuntoja ei ole tarjolla ollenkaan tai riittävästi”, selvityksessä todetaan.
Kaakisen mukaan tämä on iso rakenteellinen tekijä, johon pitäisi puuttua. Sen hän tekisi jatkamalla valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa.
”Hallituksen politiikka on se, että markkinat hoitaa, mutta me tiedämme, että se ei tule onnistumaan”, hän sanoo.
Asunnottomuus toki on hallituksen asialistalla jo nyt. Tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä, mihin on luvattu 10 miljoonaa euroa. Kaakisen mukaan hallituksen konkreettiset toimet asunnottomuuteen puuttumiseksi ovat kuitenkin suuri pettymys.
Kaupungeille on esimerkiksi jaettu hankerahaa asunnottomuuden kehittämistyöhön, mutta Kaakisen mukaan se kohdentuu väärin. Kehittämistä on jo tehty pitkään ja järjestelmällisesti, ja nyt tarvittaisiin rahoitusta palveluihin ja tuen järjestämiseen, hän huomauttaa.
Myös asumistukeen ja toimeentulotukeen tarvitaan korjausliike. Työllisyystilanteeseen ei ole näkyvissä merkittävää muutosta, mutta samaan aikaan ihmisiä joutuu asunnottomaksi siksi, että rahat eivät riitä, sanoo Kaakinen.
”Kohtuuhintaisten asuntojen lisääminen toimii asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn, mutta se ei tuolla korjaannu, jos ihmisellä ei ole varaa maksaa niitä kohtuuhintaisiakaan asuntoja.”
Taustalla vaikuttaa muitakin rakenteellisia tekijöitä. Kaakinen huomauttaa, että asunnottomuus näyttää Aran kyselyn vastausten perusteella lähteneen kasvuun jo vuotta ennen leikkauksia. Se tarkoittaa, että myös hyvinvointialueuudistus on kasvattanut asunnottomuutta.
”Minun käsitykseni on, että asunnottomuuskehitys on ollut soteuudistuksen sijaiskärsijä”, Kaakinen sanoo.
Asunnottomuuuteen voi Kaakisen mukaan vaikuttaa eniten eduskunta, joka päättää sosiaalietuuksista ja hyvinvointialueiden rahoituksesta. Silti hyvinvointialueillakin on tekemätön paikka.
”Kunta- ja aluetasolla pystytään tekemään enemmän, kuin mitä tällä hetkellä tehdään.”
Kaakinen toivoo hyvinvointialueisiin ymmärrystä erityisesti siitä, että järjestämällä asunnottomille asuminen voidaan vähentää kuluja, kun palveluiden tarve mahdollisesti vähenee.
”Jos asunnottomalla ei ole asumisasiat kunnossa, se rasittaa hyvinvointialueiden palvelupisteitä”, hän yksinkertaistaa.
Kaakinen näkee asunnottomuuden nousuun myös yhden syyn, jota Aran selvitys ei nosta esiin. Se on Suomen pahentunut huumetilanne.
Kaakisen mukaan Suomessa on konservatiivinen päihdepolitiikka, jonka modernisointi olisi paikallaan myös hoidon osalta. Hän ottaa esimerkiksi asiantuntijoiden suositteleman huumeiden käyttöhuonekokeilun, jonka eduskunta äänesti nurin.
”Vanhoilla eväillä ei pärjätä enää huumetilanteen kanssa, ja sen takia siihen täytyisi panostaa merkittävästi, ennen kaikkea hoidon kehittämiseen ja varhaisen puuttumisen paikkojen lisäämiseen”, Kaakinen sanoo.
”Siinä mielessä käyttöhuonekokeilu olisi ollut ihan paikoillaan, että oltaisiin saatu näyttöä siitä, onko sillä jotain merkitystä tilanteen kannalta.”
Sudenkuoppia on vältettävänä myös ratkaisuja rakennettassa. Kaakinen näkee riskin, että asunnottomuutta aletaan taltuttaa tilapäisillä asumisjärjestelyillä. Vaikka helppous voi houkutella, hän peräänkuuluttaa väliaikaisuuden välttämistä.
Rakenteiden lisäksi väliä on myös sillä, miten niitä sovelletaan.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n eli VVA:n palvelupäällikkö Jussi Lehtonen ratkaisisi asunnottomuuden kasvun lisäämällä joustomahdollisuutta toimeentulotuen ja harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämiseen. Hän kaipaa harkintaa erityisesti tilanteisiin, jossa ihmisellä on kohonnut asunnottomuuden riski tai hän on jo menettänyt asunnon.
”Silloin turvattaisiin se, että ihmiset eivät jäisi asunnottomaksi pelkästään taloudellisista syistä, eli että tulot eivät riitä ja vuokra on liian kallis.”
Lehtonen korostaa, että asunnottomaksi jäävä ihminen pitäisi saada nopeasti takaisin vuokramarkkinoille ja omaan asuntoon. Aikaikkuna puuttumiseen on lyhyt.
”Jos näin ei käy, silloin riski jäädä pitkäaikaisasunnottomaksi kasvaa hurjasti.”
Lehtonen alleviivaa hallituksen tekemää muutosta, jossa asumistukea ei enää makseta tietyn summan ylittävästä osuudesta. Aiemmin raja voitiin ylittää harkinnanvaraisesti, mutta nyt se jää asukkaan itse maksettavaksi. Samalla heitä ohjeistetaan etsimään halvempi asunto.
Lehtonen huomauttaa, että esimerkiksi 50 euron lisäys vuokrakuluihin voi olla 10 prosenttia ihmisen käytettävissä olevista tuloista.
”Ihmisille, jotka elävät toimeentulotuen piirissä, kympitkin ovat isoja summia. Se on monen päivän ruoat.”
Lisäksi Lehtonen toivoo, että asunnottomien tilapäisistä majoituspalveluista saataisiin ohjattua sosiaalityön piiriin nopeasti ne, jotka ovat joutuneet asunnottomaksi tuloköyhyyden takia.
”Tiedämme tarkalleen, miten asunnottomuus saadaan taas vähentymään. Kyse on valinnasta: haluammeko tehdä sen”, linjasi Y-säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski helmikuussa tiedotteessa, kun uudet asunnottomuusluvut olivat ilmestyneet.
Puhe on suoraa, mutta miten se sitten tehdään?
”Suomi onnistui poistamaan tuloköyhyydestä johtuvan asunnottomuuden, koska meillä oli riittävä sosiaaliturva: sellaiset etuudet, että niillä tulee toimeen ja se ei uhkaa asumisen turvaa”, Ojankoski taustoittaa haastattelussa.
Hän näkee nykyisessä tilanteessa kaksi taustatekijää: sosiaaliturva ei enää paikkaa riittävästi tuloköyhyyttä – sitä, että rahat eivät riitä perustarpeisiin – minkä lisäksi hyvinvointialueuudistus on luonut palveluihin katveita. Ihmiset eivät saa hoitoa ja apua ajoissa mielenterveys- tai päihdekysymyksiin, ongelmat pitkittyvät ja lopulta ihmiset putoavat hoidon piiristä.
Lisäksi inflaatio on nostanut ruoan hintoja ja sosiaaliturvaa leikattu, Ojankoski huomauttaa.
”Sillä on selkeä yhteys siihen, että pienituloisempien ja vähävaraisten maksukyky on heikentynyt. Se on yksinkertainen matemaattinen yhtälö. Rahat eivät riitä. Se on syynä siihen, että tuloköyhyydestä johtuva asunnottomuus lähtee kasvuun.”
Ojankoski korostaa, että asunnottomuutta itsessään ei voi poistaa kokonaan ilmiönä. Sen sijaan sen voi poistaa kokemuksena. Tämä tehdään luomalla rakenteet, jolla asunnottomuudesta pääsee pois nopeasti, hän sanoo.
Nyt ne ovat pettämässä.
”Me olemme vieneet rahoja pois systeemistä, joka on toiminut, ja se näkyy välittömästi.”
Yksi tapa korjata tilanne olisi Ojankoskenkin mukaan raha. Hän kertoo tuoneensa asiaa vastikään esiin ministerin pyöreässä pöydässä.
Etuuksien riittävä taso ennaltaehkäisisi muutakin: mielenterveysongelmia ja asunnottomuuteen ohjaavia lieveilmiöitä.
Myös Ojankoski peräänkuuluttaa eri tukiin harkinnanvaraisuutta, jota nyt on vähennetty.
”Sen pitäisi olla siellä tarkemmin mukana. Pitää joustaa niissä rajoissa, mitä on asetettu lain tasolla”, hän sanoo.
Ongelmia on myös asuntojen kohtuuhintaisuuden määrittelyssä. Ojankoski luonnehtii Kelan kattovuokria ”keinotekoisiksi” ja sanoo, että ne ”eivät keskustele yhtään” valtion vuokra-asuntotuotannon hintojen kanssa.
Suomeksi sanottuna: edes valtion tukemat vuokra-asunnot eivät useinkaan ole riittävän halpoja Kelalle.
Mutta ovatko poliitikot sitten valmiita puuttumaan ongelmiin?
Ojankosken mukaan kaikki puolueet pitävät asunnottomuuden poistoa tärkeänä. Hän huomauttaa, että asunnottomuuteen puuttui vuonna 2007 kokoomuslainen asuntoministeri Jan Vapaavuori.
”Kissanhännänvetoja tulee, kun mennään detaljeihin.”
Sitten tarvitsisi enää ryhtyä toimiin.
Teksti Tuukka Tuomasjukka
Kuva Pauli Salmi
Tämä on näytejuttu huhtikuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
