Romanialainen Iulian, 34, on kamppaillut terveysongelmien kanssa, mutta vaikein paikka oli lasten sairastuminen.
Olen käynyt Suomessa kymmenisen vuotta. Yleensä olen täällä pari kuukautta kerrallaan.
Enoni soitti täällä aikanaan haitaria kaduilla. Hän kertoi, että Suomessa voi ansaita ja ihmiset ovat ymmärtäväisiä. Silloin elämä Romaniassa oli todella vaikeaa.
Aluksi kerjäsin ja kiertelin Helsinkiä pulloja etsien. Yövyin metsässä. Tulin Linnanmäen Alepan lähelle ja huomasin, että siellä oli paljon ihmisiä.
Tiesin Isosta Numerosta ja päätin kokeilla, miten myynti kaupan edessä sujuisi. Sain joka päivä uusia ystäviä. Nykyään asiakkaat tuntevat minut ja elämäntilanteeni. Puhun ihmisten kanssa puhelimen kääntäjällä.
Joskus asiakkaat näyttävät minulle romaniankelisiä lappuja, ja minua harmittaa etten ymmärrä niitä. Jotkut eivät usko kun sanon, etten osaa lukea. Se on asia, jota kadun elämässä eniten.
Kun olin lapsi, minulla oli kahdeksan sisarusta ja elimme kaikki yksiössä. Vain kolme nuorinta veljeäni pääsivät kouluun. Itse osaan muutamia kirjaimia.
Muutama vuosi sitten aloitin Romaniassa aikuisten lukutaidottomien tunneilla. Halusin kovasti käydä niillä, mutta pääsin tunneille vain muutaman kerran. Sitten minun oli lähdettävä ansaitsemaan rahaa lapsilleni.
Teen kaiken lasteni tähden. He käyvät koulua – nuorempi toisella ja vanhempi viidennellä luokalla – ja ovat luokkansa huippua. Olen ylpeä heistä. Opettajatkin sanovat aina, että olen tehnyt hyvää työtä heidän kanssaan.
Kun tulee laskuja tai muuta luettavaa, lapset auttavat minua.
Lapsillani on työpöytä, jonka ääressä he tekevät läksyt, mutta en voi auttaa heitä. Kun tulee laskuja tai jotain luettavaa, lapset auttavat minua. En tiedä mitään kirjoista tai kirjallisuudesta, mutta kuin lähdin viimeksi Suomeen, nuorempi poikani luki minulle runon.
Toivon vain, että lapseni pysyisivät terveinä sekä saisivat opiskella ja töitä. Jotta heillä olisi erilainen elämä kuin minulla on ollut. Kiitos Ison Numeron ja ihmisten avun Suomessa olen voinut tarjota lapsilleni ruokaa ja hoitoa sekä mahdollistaa koulunkäynnin.
Olin pitkään poissa Suomesta, koska sairastuin hepatiittiin. Varmaan ruoasta ja stressistä. Jouduin sairaalaan ja tarkalle ruokavaliolle. Minulla ei ole terveysvakuutusta Romaniassa, joten sairaalalaskuja on vielä maksamatta. Nyt kuntoni on jo hyvä.
Myös lapseni saivat tartunnan. Olin silloin Suomessa ja sain tietää kesken myyntipäivän, että he joutuivat sairaalaan. Yleensä hymyilen kaikille, mutta silloin istuin maahan ja aloin itkeä. Eräs tuttu nainen tuli luokseni, kysyi mikä on vialla ja halasi minua.
Tunsin rakkauden syvällä kehossani, ja tuli parempi olo. Hän on hyväsydäminen nainen. Hän kehotti minua rauhoittumaan ja sanoi, että Jumala on suuri ja kaikki menee vielä hyvin.
Ja se oli totta. Nyt lapseni voivat hyvin.
Teksti ja kuva Veera Vehkasalo
Tämä on näytejuttu heinäkuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
