Paperittomaksi jääminen tarkoittaa monelle sitä, että kotikin menee alta. Missä sitten yövytään?
”Joskus lapseni kysyvät minulta, missä Deborah on. Joudun sanomaan että et voi nyt leikkiä Deborahilla. Mitä minun pitäisi sanoa? Että isällä ei ole enää kotia, et voi tulla isän kotiin?”
Deborah-lelu on nyt pakattu laukkuun, joka isällä on huoneessaan Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen paperittomien hätämajoituksessa. Siellä isä, Michael, on asunut kesän alusta asti. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään tilanteensa arkaluontoisuuden vuoksi.
Kolmikymppinen Michael jäi asunnottomaksi, koska hän menetti oleskelulupansa – hänestä tuli siis niin sanotusti paperiton. Hän menetti sen myötä työnsä, eikä tukiin ollut enää oikeuksia.
Hän sai päätöksen viime vuoden lopulla. Hän kertoo tehneensä ennen sitä kolmea eri työtä, Postilla, Woltilla sekä siivoojana, joten rahaa oli jäänyt vähän säästöön.
Säästöt kuitenkin paloivat nopeasti. Asunnosta piti luopua, tavarat pakata ja viedä valtaosa kierrätykseen. Kaikesta siitä, mitä vuosien varrella oli kertynyt, oli yhtäkkiä luovuttava.
Se tuntui kamalalta, Michael sanoo. Tiukinta teki autosta luopuminen. Sen hän joutui myymään kesällä.
”Kaikkein vaikeinta paperittomuudessa on asumisen järjestäminen”, Michael sanoo.
Hän on kiitollinen siitä, että saa sentään olla hätämajoituksessa. Mutta lapsia, jotka asuvat nyt suomalaisen ex-vaimon luona, ei voi sinne tuoda.
Heille Michael ei ole kertonut, että on nyt asunnoton.
Suomessa on eri arvioiden mukaan 3000–6000 paperitonta. Iso osa heistä on pääkaupunkiseudulla.
Turvapaikanhakijataustaisia heistä on muutama tuhat, arvioi Diakonissalaitoksen paperittomien päiväkeskuksen Toivon talon johtaja Anne Hammad.
Paperittomilla on hyvin usein vaikeuksia järjestää asumistaan, koska heillä ei yleensä ole vuokraamiseen tarvittavaa henkilötunnusta tai virallisia tuloja, joilla maksaa asumisesta.
Kukaan ei tiedä tarkkaan sitä, missä he yöpyvät tai kuinka paljon heitä on. Mutta selvää on, että jos paperittomat otettaisiin mukaan Suomen asunnottomuuslukuihin, se muuttaisi niitä paljon: hyvin moni heistä luultavasti on vailla vakinaista asuntoa.
Suomessa oli virallisesti, kunnilta kerättyjen tietojen mukaan viime vuonna noin 3800 asunnotonta. Näihin lukuihin ei lasketa ihmisiä, jotka eivät ole Suomessa virallisesti tai joilla ei ole oleskelulupaa.
Kyselyä tekevän Aran, nykyisin Varke, ohjeiden mukaan heidät pitää nimenomaan jättää arvion ulkopuolelle. Paperittomat siis näy suomalaisessa asunnottomuuskeskustelussa käytännössä lainkaan.
Hänellä oli tavallinen elämä, perhe ja töitä. Hän oli tottunut nukkumaan omassa sängyssään.
Jos muuta paikkaa ei löydy, myös paperittomille on omia hätämajoituksiaan.
Michael yöpyy Vantaan hätämajoituksessa, joka koostuu asunnoista keskellä metsäistä aluetta. Hänellä ei ole paikasta mitään valitettavaa, se on siisti ja rauhallinen. Jokaisella on tiloissa oma huone, jaettu keittiö ja vessa. Ei mitään ylimääräistä, mutta perusasiat löytyvät.
Mutta olihan kaikkeen tottuminen vaikeaa, hän myöntää. Hän ei ole ikinä aiemmin elämässään ollut tällaisessa tilanteessa. Hänellä oli tavallinen elämä, perhe ja töitä. Hän oli tottunut nukkumaan omassa sängyssään.
”Se on kamalin kokemus, mitä kukaan voi kuvitella”, hän kuvailee paperittomaksi jäämistä.
Nyt hän viettää päivänsä opiskellen suomea, käyden kirjastossa ja ostoskeskuksessa sekä tehden vapaaehtoistyöitä kirkossa.
Lapsiaan hänen pitää nyt tavata jossain muualla kuin hätämajoituksessa. Hän sanoo, että lapset ovat hyvin herkkiä ja stressaantuisivat jos tietäisivät tilanteesta. He siis luulevat, että isä on paljon työmatkoilla.
Useimmille ystävilleenkään Michael ei ole sanonut mitään. Hän pelkää heidän reaktioitaan. Jotkut saattaisivat tukea, mutta toiset saattaisivat sanoa jotain masentavaa, hän toteaa.
Asunnottomaksi jääminen on saanut hänet ymmärtämään toisia vaikeassa tilanteessa olevia paremmin.
”Nykyään kun näen ihmisiä kadulla, yritän olla ystävällisempi. Koska moni ei voi ymmärtää, miltä tuntuu kun sinulla on ollut mahdollisuus ja menetit sen. Elämä voi muuttua niin helposti.”
Kielteisen työlupapäätöksen jälkeen Michael haki turvapaikkaa. Michaelin mukaan hänen koko perhettään vainotaan Nigeriassa sen takia, että hän on kristitty ja sekä äiti että veli on tapettu. Turvapaikkapäätös oli kuitenkin kielteinen.
Syyskuun lopulla hän sai kielteisen päätöksen myös hallinto-oikeudesta ja aikoo valittaa siitä korkeimpaan oikeuteen. Iso Numero on nähnyt tapaukseen liittyviä dokumentteja.
Periaatteessa hän voisi hakea oleskelulupaa perhesiteen perusteella, mutta tilannetta mutkistaa se, että Michaelia ei ole koskaan virallisesti merkitty lastensa isäksi. Michael sanoo, että aikanaan se jäi tekemättä parisuhteen solmujen takia, mutta hän yrittää korjata asiaa.
Hän luottaa, että asiat vielä järjestyvät ja hän voi palata arkeensa.
”Täytyy vain puskea eteenpäin, olla vahva ja pysyä positiivisena.”
Toisinaan nurkasta huoneessa saa maksaa suuriakin summia, kun vaihtoehtoja ei ole.
Vain murto-osa tuhansista paperittomista käyttää virallisia hätämajoituksia.
Eniten kävijöitä on Helsingissä. Viime vuonna kaupungin paperittomien hätämajoituksessa yöpyi noin 350 ihmistä. Sen sijaan Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella yöpyjiä on keskimäärin 25 kuukaudessa, ja Espoon ja Kauniaisten alueella saman verran vuoden aikana.
Samira El Faouki paperittomien tukipiste Mosaiikista sanoo, että hyvin monet välttelevät paperittomien hätämajoituksiin menemistä. Niissä ei koskaan tiedä, kenen kanssa yöpyy, ei ole minkäänlaista yksityisyyttä ja jotkut pitävät niitä epäsiisteinä ja meluisina.
Monet löytävät muita ratkaisuja. Sekä El Faouki että Toivon talon Anne Hammad arvioivat, että valtaosa paperittomista asuu perheen, kavereiden tai tuttavien luona.
Tarkkaan tilanteesta ei tiedä kukaan. Tällä hetkellä Sininauhasäätiö, Iso Numero ja Vailla vakinaista asuntoa ry tekevät ihmisten asumistilanteista alustavaa selvitystä, jossa myös El Faouki on mukana.
El Faoukin mukaan Mosaiikin asiakkailla on pääosin kahdenlaisia asumisratkaisuja
Ensimmäinen ryhmä asuu joko kavereiden tai tuttavien luona, joskus maksaen siitä. Näissä asunnoissa on yleensä paljon ihmisiä jopa samassa huoneessa, eikä yksityisyyttä tai aina turvaakaan välttämättä ole.
Toiseen ryhmään kuuluvilla on parisuhde, ja he asuvat virallisesti Suomessa oleskelevan puolison luona.
Heillä asiat ovat usein paremmin, ja he kuvailevat kotiaan kodiksi.
Jotkut asuvat myös vuokra-asunnoissa, jotka ovat saaneet ennen paperittomiksi jäämistään. Satunnaisesti ihmiset yöpyvät hätämajoituksissa, kaduilla tai esimerkiksi kauppakeskuksissa.
El Faoukin mukaan harva suostuu suoraan puhumaan siitä, maksavatko he vuokra-asuntojen tai kaverien nurkkien käyttämisestä tai miten he maksut järjestävät.
”Joillakin on kova stressi, jos ei ole rahaa tai ei pysty maksamaan. He pelkäävät, että heidät heitetään ulos.”
Oli majoittaja kuka tahansa, paperiton on yleensä vaikeassa asemassa, jos asunnon haltijan kanssa tulee haasteita. Monet pelkäävät tekevänsä jotain väärin ja joutuvansa lähtemään – milloin tahansa voi tulla uutinen, että täällä ei voi enää olla. Paikkaan saattaa ilmestyä uusia ihmisiä ilman, että sitä voi lainkaan hallita.
”Pitää olla varovainen ettei tee mitään, mistä joku hermostuu ja heittää pihalle. Onhan se rikkinäisten lasien päällä kävelemistä”, kuvailee myös Anne Hammad.
Myös hyväksikäyttöä tapahtuu. Hammadin mukaan naisilta vaaditaan joskus majoitusta vastaan seksuaalisia palveluksia, mutta nyt tapauksia on tullut ilmi vähemmän.
Toisinaan nurkasta huoneessa saa maksaa suuriakin summia, kun vaihtoehtoja ei ole. Harmaat vuokramarkkinat, joissa ihmisiltä pyydetään kiskurimaisen korkeita hintoja uudelleenvuokratuista asunnoista, ovat myös yleinen ilmiö. Tällaisiakaan tapauksia ei kuitenkaan ole viime aikoina tullut paljon esiin, Hammad sanoo.
Toisaalta tuttujen majoittamisessa näkyy myös kulttuurien yhteisöllisyys, mikä lämmittää usein sydäntä, hän muistuttaa.
”Ihmisistä pidetään huolta. Jos jollakulla on katto pään päällä, se jaetaan.”
”Meidän kulttuurimme on tällainen”, sanoo marokkolainen Mohammed lainkaan ihmettelemättä sitä, että ihmiset auttavat ja majoittavat jopa lähes tuntemattomia.
Mohammed sanoo, että auttaisi itsekin, jos voisi ja joku pyytäisi. Hän tietää, miltä tuntuu olla tyhjän päällä ja on saanut monta kertaa apua toisilta, kun hänellä ei ole ollut paikkaa minne mennä. Mohammedin nimi on muutettu.
Hän kertoo tulleensa Suomeen toissavuonna.
Luvassa piti olla kausitöitä Pohjois-Pohjanmaalla. Mutta kun hän saapui Helsinki-Vantaan lentoasemalle, työnantaja ei vastannut enää puhelimeen.
Hän päätyi nukkumaan asemalla kaksi yötä, kunnes päätti lähteä Helsinkiin etsimään moskeijaa. Siellä hän tutustui ihmisiin, jotka kertoivat, että muillakin oli ollut samanlaisia kokemuksia ja auttoivat häntä.
Mohammedilla oli tuolloin työhön perustuva oleskelulupa mutta ei töitä.
Omaa asuntoa hän ei siis ole saanut, mutta on aina päässyt jonkun tutun luokse yöksi. Joskus viikoksi tai pariksi, joskus kuukaudeksi. Vaikka helppoa se ei ole ollut.
Yhteensä Mohammed arvioi vaihtaneensa yöpaikkaa 10–15 kertaa. Joka kerta kuitenkin on löytynyt sijaa jonkun luota. Kadulle tai hätämajoitukseen hän ei koskaan joutunut.
Tilanne muuttui, kun hän tutustui naiseen, jonka kanssa he menivät naimisiin ja muuttivat yhteen. Mohammedin mukaan vaimon perhe ei kuitenkaan hyväksynyt Mohammedia. Kun vaimo tuli raskaaksi, tämän äiti painosti hänet jättämään miehensä.
Avioliiton perusteella tehty oleskelulupahakemus raukesi eron myötä, eikä vanha, työn perusteella saatu oleskelulupa ollut enää voimassa. Mohammed on siis nyt paperiton ja odottaa päätöstä siitä, saako perheen perusteella oleskelulupaa.
Hänen mukaansa nyt käynnissä on oikeusjuttu huoltajuudesta, sillä lapsen äiti perheineen haluaisi pitää täyden huoltajuuden.
”Papereiden mukaan isoäiti sanoo, että on tärkeämpi lapselle kuin lapsen oma isä. Että olen työtön, asunnoton ja paperiton, minulla ei ole mitään täällä”, Mohammed sanoo hiljaa.
Mohammed ei ole koskaan nähnyt poikaansa, joka on nyt kolme kuukautta vanha. Hän ei ole edes harkinnut paluuta Marokkoon, koska lapsi on täällä.
”Toivon vain, että saisin olla pojan elämässä ja elää ihan tavallista elämää. Että saisin
oman asunnon, jonne poika voisi tulla vuoroviikoin.”
Elämä ei ole missään muotoa normaalia, kaikki on epävarmaa ja epätyypillistä.
”Henkinen vointini on aika huono, olen odotustilassa. Tilanne on raskas”, Mohammed sanoo.
Kaiken keskellä asumisasiat eivät ole hänellä päällimmäisinä mielessä. Tällä hetkellä ne ovat hänestä ihan riittävän hyvässä järjestyksessä, vaikka omaa asuntoa ei vieläkään ole.
Hän on asunut jo useamman kuukauden maahanmuuttajakaverinsa olohuoneessa. Tämä tahtoi auttaa häntä, kun kuuli vaikeasta tilanteesta. Mohammed sanoo, että paikka on hänelle ilmainen, ja hän on siitä kiitollinen.
”Olen sanonut hänelle, että vuokraan oman asunnon heti kun saan oleskeluluvan.”
Tällä hetkellä hän saa Kelalta pientä avustusta lahjakortteina ruokakauppoihin. Suomessa voi saada harkinnavaraista minimitukea ruokaan ja lääkkeisiin, vaikka muihin sosiaaliavustuksiin ei olisikaan oikeutta.
Summalla saa juuri ruoan hankittua, mutta se on vaikeaa, Mohammed toteaa.
Hän viettää päivät kauppakeskuksessa, paperittomien päiväkeskuksessa Al Amaalissa sekä moskeijassa. Hän ei halua istua kotona koko päivää.
”Silloin joutuisin ajattelemaan kaikenlaista, ja minua stressaa liikaa.”
Päivittäinen stressi ja elämän epävarmuus on monelle muullekin paperittomana elävälle niin suurta, että asunnottomuus ei ole elämän suurin huoli.
Tilanteessa monelle kaikki elämän perustarpeet ovat hataralla pohjalla: oleskelu Suomessa, ruoka, yhteys perheeseen ja asuminen. Sen aiheuttama kuormitus ja pahoinvointi näkyy yleensä silloin, kun ihmisten kanssa pääsee istumaan alas, kertoo myös Anne Hammad.
”Elämä ei ole missään muotoa normaalia, kaikki on epävarmaa ja epätyypillistä. Pitää pelätä kaikkea”, kuvailee Hammad.
Nyt näkyy myös se, että maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettu monin tavoin. Sen myötä niiden, jotka ovat tulleet maahan EU:n ulkopuolelta ja jääneet paperittomiksi, on jo lähes mahdotonta saada oleskelulupaa.
Pelkkä paperittomana Suomessa oleskelu voi estää oleskeluluvan saamisen, vaikka muut perusteet olisivat kunnossa. Myös se, että on aiemmin hakenut turvapaikkaa ja saanut kielteisen päätöksen, torppaa oleskeluluvan saamisen työn tai opiskelun perusteella. Passittomillekin luvan saaminen on yhä vaikeampaa.
”Se masentaa kyllä. Me työntekijät mietimme, mitä tehdä kun asiakas sanoo että auta”, El Faouki sanoo.
Vielä päiväkeskuksissa ei ole Anne Hammadin mukaan näkynyt se, että paperittomien määrä olisi lisääntynyt. Mutta ihmisten epätoivo sen sijaan on. Vähin mitä tilanteessa voi tehdä on taata, ettei kukaan päädy kadulle.
”Jokaisella pitää olla mahdollisuus turvalliseen majoitukseen”, Hammad toteaa.
Kuka on paperiton?
Paperittomaksi kutsutaan ihmisiä, joilla ei ole virallista oleskelulupaa maassa, jossa he asuvat. He ovat joko menettäneet sen syystä tai toisesta, eivät ole koskaan sitä saaneet tai ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen ja jääneet siitä huolimatta maahan epävirallisesti.
Paperittomina Suomessa on ihmisiä monista taustoista. Paperittomien tukipisteessä Mosaiikissa ja Toivon talossa asiakkaat ovat usein Pohjois-Afrikasta tai Lähi-idästä, jonkin verran myös eri EU-maista. Yksittäisiä ihmisiä tulee kuitenkin ympäri maailman.
Toivon talossa on paitsi EU:n ulkopuolelta tuleville suunnattu päiväkeskus Al Amaal, myös Itä-Euroopan romanien päiväkeskus Hirundo. Monet sen kävijöistä oleskelevat Suomessa suhteellisen vakituisesti, mutta eivät ole rekisteröityneet tänne – eli hekin ovat käytännössä paperittomia. EU-kansalaisilla on kuitenkin osin laajemmat oikeudet kuin unionin ulkopuolelta tulevilla, ja heidän on helpompi liikkua eri maiden välillä.
Teksti Veera Vehkasalo
Kuvat Aimal Hakimi
Artikkeli on osa Koneen Säätiön rahoittamaa Ulossuljetut-hanketta, jossa selvitetään paperittomien asumistilannetta Suomessa. Hankeessa ovat mukana Iso Numero, Sininauhasäätiö ja Vailla vakinaista asuntoa ry.
Lue juttu marraskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
