Taiteilija Anna Estarriola tutkii ihmisenä olemista ja kommunikaation vaikeutta.
Ihon alta kuuluu muminaa – joku yrittää sanoa jotakin, mutta sanoista ei saa selvää. Akrobaatti tasapainoilee hiustensa kannattelemana, ja joku harjoittelee kovasti ihmisenä olemista. Toisaalla erilaiset mielikuvitukselliset hahmot, kuten keltaiseen asuun pukeutunut norsu, kimalteleva violetti laatikko ja pieni tulivuori, ovat kokoontuneet tekemään tärkeitä päätöksiä yhteisistä asioista.
Anna Estarriolan Amos Rexissä esillä oleva Staged Circumstances and Piles of Things -näyttely (Lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita) on värikäs, leikkisä ja ihmeellinen. Taidokkaasti toteutetuissa installaatioissa kohtaavat muun muassa kuvanveisto, liikkuva kuva, ääni ja esitystaide.
Kataloniasta kotoisin oleva Estarriola on opiskellut kuvanveistoa Barcelonan kuvataideakatemiassa, josta hän valmistui vuonna 2004. Samana vuonna hän muutti Suomeen ja valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2009.
Suomesta löysin jotakin, joka pitää minut yhä täällä.
Suomesta löysin jotakin, joka pitää minut yhä täällä. Ympäristö inspiroi minua monella tavalla ja minun on hyvä työskennellä Helsingissä. Olen jossain määrin pysyvässä ei-ymmärtämisen tilassa, mutta se on myös hedelmällistä. Uteliaisuus johtaa yhä uusiin kysymyksiin,” Estarriola kertoo.
Hänen taiteestaan välittyykin ennen kaikkea uteliaisuus maailmaa ja ihmisenä olemista kohtaan.
Keskiöön nousevat myös kysymykset kommunikaatiosta ja sen haasteista, kohtaamisista ja kohtaamattomuudesta.
Amos Rexin maanalaisissa näyttelytiloissa nähdään Estarriolan teoksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Kyseessä on hänen laajin yksityisnäyttelynsä tähän mennessä.
AVEK-palkitun taiteilijan näyttely on otettu vastaan hyvin, mutta Estarriola suhtautuu siihen nöyrästi. Hän harkitsee sanojaan tarkkaan, vaikka päällimmäinen tunne onkin kiitollisuus.
”Tämän näyttelyn tekeminen tuntuu suurelta etuoikeudelta ja olen siitä kiitollinen. Myös se, että voi työskennellä taiteilijana, tuntuu etuoikeudelta erityisesti tässä ajassa. Koen, että minun täytyy tehdä tätä työtä, minulla on siihen suorastaan pakottava tarve.”
Näyttelyn tekeminen on ollut sekä hieno mahdollisuus että valtava ponnistus. Estarriolan mukaan hänen kokemansa paineet liittyvät kuitenkin jopa näyttelyä enemmän taiteilijan työhön ja sitoutumiseen, jota kunnioitus ja herkkyys taiteellista prosessia kohtaan vaativat. Tuo sitoutuminen näkyy myös siinä, että hän tuntee olonsa paljaaksi ja haavoittuvaiseksi, kun teokset ovat esillä.
”Suhteeni teoksiin on hyvin läheinen. Teen ne kuitenkin jaettaviksi ja olen otettu, kun joku ottaa aikaa katsoakseen teoksia ja puhuu niistä – pitää teoksen elossa”, Estarriola sanoo.
Jakaminen on olennaisessa osassa myös Estarriolan tavassa työskennellä, sillä hän toteuttaa monet teokset yhteistyössä eri alojen ammattilaisten kanssa. Esimerkki tästä on uusin, näyttelyyn valmistunut installaatio Piles of Things (2025).
Kattoa kohti kohoavat korkeat kasat koostuvat erilaisista värikkäistä hahmoista ja elementeistä. Ihmishahmot istuskelevat, kannattelevat tai kiipeilevät pitkin esineitä, kuten pyykkitelinettä, patjaa tai jättimäistä titanussauruksen luuta.
10-kanavainen, eri elementeistä koostuva teos on vaatinut eri ammattilaisten panosta ääni-, vaate- ja rakennesuunnittelusta kuorolauluun. Sen ympärillä liikkuessa ääni tuntuu paikantuvan tai vaeltavan eri kohtiin. Kasoissa huomio kiinnittyy erilaisiin yksityiskohtiin riippuen siitä, mistä suunnasta niitä katsoo.
”Minua kiinnostaa se, että yritetään tehdä yhdessä jotakin monimutkaista ja monumentaalista. Jos asiat järjestettäisiin toisin, se voisi olla helpompaa tai järkevämpää, mutta halusin korostaa tässä teoksessa yritystä ja sen absurdiutta. Ja tehdä yrittämisestä monumentaalista”, Estarriola kertoo.
Estarriola on yksi Suomen kiinnostavimpia nykytaiteilijoita. Teosten taustalla on paljon syvällistä pohdintaa ja vankka taiteellinen visio. Ne ovat yksityiskohtaisia ja niiden äärellä avautuu monenlaisia kerroksia ja suuntia tulkinnalle.
Esimerkiksi tasapainoilu on läsnä Piles of Things -installaatiossa monella tavalla. Se liittyy erilaisten esineiden painoon ja niiden kannatteluun mutta myös koko teoksen dynamiikkaan ja siihen, miten pinot ja jokainen niiden osa asettuu suhteessa toisiinsa. Samalla ajatus tasapainosta laajenee myös monenlaisiin historiallisiin, kulttuurisiin ja ympäristöön liittyviin näkökulmiin.
”Teoksen taustalla on myös ajatus siitä, miten joudumme tasapainoilemaan kaikkien tekemiemme objektien kanssa. On aika iso sotku sen suhteen, mitä kaikkea ihmiset ovat tuottaneet tähän maailmaan”, Estarriola pohtii.
Tasapainoilu liittyy myös performatiivisuuteen, joka näkyy Estarriolan synnyinseudulla, Katalonian kaduilla. Yksi esimerkki siitä on pitkä ihmistornien rakentamisen perinne. Ihmistornit muodostuvat, kun ihmiset nousevat toistensa harteille, ja korkeimmissa rakennelmissa voi olla jopa 10 kerrosta.
”Ihmistorneissa jokainen osa yhtä tärkeä. Se on minusta nöyrällä tavalla vallankumouksellista. Samoin se, miten tornin rakentaminen ja purkaminen ovat yhtä tärkeitä vaiheita. Halusin teoksessa käsitellä ja tulkita tätä traditiota uudelleen”, Estarriola kuvailee.
Estarriola tutkii monissa teoksissaan kommunikaatiota. Osassa teoksia se on hyvin ilmeistä, toisista se välittyy hienovaraisemmin. Hän haluaa antaa katsojalle tilaa tehdä omat tulkintansa:
”En ole kiinnostunut selittämään ja alleviivaamaan vain yhtä näkökulmaa tai mielipidettä. Olen kiinnostunut eri näkökulmista ja moninaisuudesta – minusta myös empatiassa on kyse niistä. Pyrin etsimään yhteyksiä eri näkökulmien kautta.”
Teoksessa The System (2017) joukko erikoisia hahmoja pehmustetusta kirjekuoresta kelta-asuiseen norsuun on kokoontunut päättämään yhteisistä asioista. Paneelikeskustelussa pöydän ääreen sijoitetut hahmot puhuvat vuorotellen ja käyttävät suuria sanoja. Niistä puuttuvat kuitenkin täysin faktat ja konkretia. Teos sai alkunsa Estarriolan ollessa Yhdysvalloissa, kun Trump pyrki ensimmäistä kertaa presidentiksi.
”Uskon politiikkaan ja muutokseen, mutta tässä teoksessa tarkastelen tietynlaista tyhjän puheen estetiikkaa ja politiikan arkkitehtuuria. Järjestelmä yrittää kovasti parantaa itseään, mutta taustalla häilyy ajatus romahtavan järjestelmän osana olemisesta, yrittämisestä ja epäonnistumisesta”, Estarriola kuvaa.
Kuten monet Estarriolan teokset, The System vaikuttaa leikkisältä ja värikkäältä, mutta sisältää monenlaisia kerroksia ja viittauksia. Hahmojen määrä ja sijoittelu viittaavat viimeiseen ehtoolliseen. Uskonnolliset vaikutteet ovat, tieteiden ohella, hänelle väyliä tutkia ihmisten ja asioiden toimintaa.
Taiteessa on paljon intentiota ja voimaa. Sen avulla voi ikään kuin laajentaa sekä sydäntä että aivoja.
Transition – Assisted Breathing -teoksessa (2019) realistisesti kuvattu ihmishahmo hengittää hiljaa sairaaloissa käytettävän hengityskoneen avulla. An Instrument to see things that are too small for the naked eye (2015) paljastaa mikroskooppiin kurkistamalla linssin alla kuljeskelevat pienet, alastomat ihmiset. Molemmissa teoksissa vaikutelma on hätkähdyttävä.
Teknologia on tapa peilata ihmisyyttä ja tuoda siitä erilaisia asioita näkyviin. Teosten hienovaraisuus ja se, miten ne tarjoavat katsojalle mahdollisuuden oivalluksiin niiden äärellä, vaatii paljon työstämistä.
”Salainen toiveeni on, että jokin teoksissani puhuttelisi katsojaa ja että osa niiden eteen tehdystä työstä välittyisi. On iso ilo, jos näin käy”, Estarriola sanoo.
Estarriolan näyttely on rikas ja ajatuksia herättävä kokonaisuus. Teokset käsittelevät kommunikaatiota mutta ovat myös itsessään osa sitä, kuten Estarriola huomauttaa.
”Taide on keino kommunikoida. Ajatus voi olla vähän naiivikin, mutta taiteessa on paljon intentiota ja voimaa. Sen avulla voi ikään kuin laajentaa sekä sydäntä että aivoja.”
Teksti Sanna Lipponen
Kuvat Evelin Kask
Tämä on näytejuttu kesäkuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
