Meidän liittolaisten tehtävä on olla solidaarisia heille, joilla on vähiten valtaa ja joiden oikeuksia uhataan eniten – olivat he sitten lestadiolaisia homoja tai muslimityttöjä, kirjoittaa kolumnisti Mirka Seppälä.
Lestadiolaisten suurimmassa kesätapahtumassa suviseuroissa tehdään sateenkaariaktivismia. Vapaaehtoiset jakavat tarroja, joissa muistutetaan lestadiolaisessa yhteisössä elävien lgbtqi+-ihmisten olemassaolosta ja oikeuksista.
Yhdessä muiden entisten ja nykyisten lestadiolaisten kanssa aktivismia organisoiva Essi Mutanen kertoi Instagramin tarinoissa, että häntä lähestyy säännöllisesti ihmisiä, joiden mielestä lestadiolaisten tulisi antaa uskoa ja elää tavallaan. Mutanen huomauttaa, että tässä ajattelussa on virhe. Siinä oletetaan, että yhteisön sisällä ei olisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia uskovia ihmisiä, joille kuuluvat samat perus- ja ihmisoikeudet kuin kaikille muillekin.
Yhtäläisistä oikeuksista ovat puhuneet myös monet muslimitaustaiset aktivistit. Ihmisoikeusasiantuntija Ujuni Ahmed on pyytänyt yhä uudelleen, ettei patriarkaalisissa ja konservatiivisissa maahanmuuttajayhteisöissä eläviä tyttöjä ja naisia jätettäisi yksin. Hän on vaatinut valkoisia feministejä puolustamaan myös rodullistettujen ihmisten oikeuksia.
Moni tasa-arvon puolustajista arkailee ottaa kantaa. Pelätään, ettei tiedetä riittävästi. Pelätään rasistien saavan keskustelusta polttoainetta vihaansa. Ja ajatellaan ehkä, että sortavat käytännöt kuuluvat uskonnonvapauden piiriin.
Syrjintä juuri sukupuolen ja seksuaalisuuden perusteella on sisäänkirjoitettu useiden uskontojen oppiin ja traditioon. Kuinka sitten puolustaa samaan aikaan uskonnonvapautta ja muita ihmisoikeuksia?
Uskova ei voi pyytää ketään kunnioittamaan omaa uskonnonvapauttaan, jos ei samaan aikaan kunnioita toisten perusoikeuksia.
En ole oikeusoppinut, mutta voin vilkaista. Sanoisin, että uskonnonvapauslaki takaa yksilölle oikeuden harjoittaa uskontoaan, mutta se ei oikeuta henkistä, fyysistä tai hengellistä väkivaltaa. Laissa velvoitetaan uskonnollista yhdyskuntaa järjestämään ja tukemaan uskonnon harjoittamista perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Eri oikeuksien puolustamisessa olennaista onkin niiden tarkastelu yksilönvapauden näkökulmasta. Yksilöllä on oikeus harjoittaa uskontoaan, mutta uskonnon harjoittaminen ei saa viedä perusoikeuksia joltain toiselta.
Yhteisöllisestä kulttuurista katsottuna tällainen ajatus voi tuntua oudolta ja jopa uhkaavalta. Sama vapaus, joka turvaa oikeuden harjoittaa uskontoa, takaa myös yhdenvertaiset oikeudet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille uskontojen sisällä. Uskova ei voi pyytää ketään kunnioittamaan omaa uskonnonvapauttaan, jos ei samaan aikaan kunnioita toisten perusoikeuksia.
Meidän liittolaisten tehtävä on olla solidaarisia heille, joilla on vähiten valtaa ja joiden oikeuksia uhataan eniten – olivat he sitten lestadiolaisia homoja tai muslimityttöjä.
Mirka Seppälä
Entinen lestadiolainen
Tämä on näytejuttu kesäkuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
