Jonottaminen on rasittavaa. Me kaikki olemme sitä tehneet ja teemme jatkossakin. Se käy hermoille, nöyryyttää ja kuluttaa sekä arvokkainta että rajallisinta resurssiamme: aikaa.
Asunnottomana saa jonottaa päivittäin masentavan määrän tunteja saadakseen perustarpeet tyydytettyä. Yhdysvaltalaisen Street Roots -katulehden toimitus Portlandissa haastatteli myyjiään aiheesta.
Erik Sweger:
”Emme me muuta teekään. Kun on asunnoton, joutuu jonottamaan jatkuvasti. Kun halutaan majoitukseen, jonotetaan. Jotta saisi patjan, pitää jonottaa. Jotta saisi ruokaa, pitää jonottaa – ja ruoka ei ole edes kovin hyvää. Meitä käsketään aina jonottamaan ja käytämme siihen hitosti aikaa. Asunnottomalla on mukana aina muutama kassi, mikä tekee jonottamisesta vaikeampaa.
Se on turhauttavaa. Sitä miettii, että voisin olla tekemässä jotain tuottavampaa ja miksi tämä kestää niin kauan. Kun minä olin nuori, televisiossa näki uutisjuttuja ihmisistä, jotka odottivat Venäjällä ruokaa elintarvikepulan takia. Nyt tuntuu siltä, että me teemme täällä sitä samaa. Kuulemani mukaan olemme jo ohittaneet Venäjän, he eivät enää jonota niin paljon. Yhdysvalloissa alkaa olla samanlaista kuin suuren laman aikaan. Luulen että nyt täällä jonotetaan lähes yhtä paljon kuin silloin.”
Jennifer Bradford:
”Minulle jonottaminen on todella vaikeaa, koska ennen kävelin kaikkialle ja tein kaiken itse. Nyt kun olen pyörätuolissa, ihmiset vaan tunkevat ohitseni ja etuilevat. Ja koska olen asunnoton, he kuvittelevat, että se on ok. Odotan lähijunaa ja kun se tulee, yritän painaa nappia, mutta ovi ei aukea ja juna lähtee. Joka paikassa on jono jotain varten, ja minun on vaikea puhevaikeuksien takia sanoa, mitä tarvitsen.”
Gabriel Bradford
”Hävitin henkilöllisyystodistukseni, menetin työni, menetin kaiken. Se vain jotenkin johti minut tähän tilanteeseen. Minulla oli ennen paljon ennakkoluuloja asunnottomista. Miksi he eivät ole etsimässä töitä? Heillähän on koko päivä aikaa. Mutta ihmiset eivät ymmärrä, kuinka kiireisiä asunnottomat oikeasti ovat. Jos ihmisellä on päihderiippuvuus ja halu pysyä kuivilla, pitää käydä tapaamisissa. Pitää olla hätämajoituksessa tiettyyn aikaan, jotta pääsee suihkuun. Pitää olla tietyissä paikoissa tiettyyn aikaan, että saa kolme ateriaa päivässä. Koko ajan on kiire ja on juostava ympäriinsä. Se on vaikeaa.
Meidän on hyvä oppia olemaan kärsivällisiä, jonottamaan. Se on kuin henkinen matka. Kun menettää kaiken, voi keskittyä jumalaan sen sijaan että keskittyy Netflixiin sohvalla maaten. Minulla on nyt paljon siunatumpi olo kuin ikinä oli silloin, kun minulla oli kaikki tavarani. Oli haastavaa nähdä asia näin päin, etenkin kun ulkona oli kylmä. Mutta jos selviää siitä, selviää mistä vaan.”
Raven Thicket
”Yöpaikka, ruoka, suihku – niistä pitää valita yksi, koska pitkien jonotusaikojen takia ei ehdi saada kaikkea. Jonottaessa päässä pyörii vain se, että ei pääse eteenpäin. Jotta pääsisi asunnottomuudesta, pitää olla kaikki asiat kunnossa. Mutta sitä pystyy käytännössä hoitamaan vain yhden asian kerrallaan. Olen juuttunut tähän ahdinkoon sen takia. Tämä on kuin karuselli, jossa ei ole mitään hauskaa.”
Leah Filar
”Tunnetko kappaleen ’Signs, signs, everywhere a sign’? Olen aina halunnut kirjoittaa runon, jonka nimi olisi ´Jonoja, jonoja, kaikkialla jonoja´. Asunnottoman elämässä on tuplamäärä jonoja. Heräät aamulla ja jonotat päästäksesi vessaan. Aikaa on viisi minuuttia ja yleensä kahden minuutin päästä joku hakkaa jo ovea. Jos olet onnekas, ehdit pissata ja pestä hampaat. Sitten pitää jonottaa, jotta saa nimensä suihkuun haluavien listaan. Sitten pitää tulla tiettyyn aikaan takaisin ja odottaa suihkujonossa. Sitten on 15 minuuttia aikaa paskoa, käydä suihkussa ja sheivata. Sitten seuraavaan jonoon, jos haluaa puhtaat vaatteet. Ruoka-aikaan jonot voivat olla monta korttelia pitkiä. Kun uusia valtion vuokra-asuntoja avataan, ihmiset leiriytyvät jonottamaan niitä yön yli.”
Magpie Blue
”En voi terveydellisistä syistä seistä kovin kauan. Jonossa odottaminen on myös aikaa vievää. Vessaan jonottaminen on ykkösprioriteetti, ruoka on kakkonen. Odotan paljon myös julkisia kulkuneuvoja. Noin 20–30 prosenttia päivästä menee jonottamiseen.”
Lori Lematta
”Tyypillisessä ruokapankissa joutuu odottamaan tunnin tai kaksi saadakseen perusruokaa. Odotetaan busseja, etsitään koteja, odotetaan lääkäriä. Minulla on koko viikon ajan tapaamisia, jotta parantuisin, mutta sitä vaan väsyy selviytymisen jahtaamisesta. Siltä se tuntuu.”
Kerry Anderson
”Kaikkea varten pitää jonottaa. Ja jonon päätteeksi ei saa mitään. Jos haluaa oikeasti saada jotain, se vie koko päivän.”
Billy Turner
”Ilmaisia vaatteita ja ruokaa on saatavilla, mutta jonottamaan joutuu pitkään. Voin sen sijaan seistä kadunkulmassani myymässä lehtiä.”
Teksti Helen Hill
Kuvitus Mirkka Hietanen
Käännös ja editointi Iso Numero
Julkaistu Street Roots / INSP.ngo:n luvalla
Tämä on Ison Numeron näytejuttu lehdestä #42 (joulukuu 2019). Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
