Piccolo-koira kulkee Isoa Numeroa myyvän Ramonan kanssa joka paikkaan.
”Pidän koirista. Kun olimme lapsia, pelastimme veljeni kanssa koiria kadulta. Nyt minulla on neljä koiraa: äiti, isä ja kaksi niiden pentua. Toinen pennuista on viimeinen pentueesta ja lähdössä pian omaan kotiinsa. Toinen on tämä, Piccolo, nyt jo melkein kolmevuotias. Se on suosikkini kaikista ja olemme aina yhdessä.
Uusimmat pennut saivat alkunsa kesällä, kun koirat olivat äitini luona Romaniassa. Hän ei pahemmin katsonut niiden perään, ja veljeni lähetti minulle kuvan parittelevista koirista. Minä olin ihan että voi ei, olin käskenyt pitää ne erossa.
Hain koirat Suomeen. Romaniassa ei välitetä koirista samalla tavalla kuin täällä, mutta minä rokotan koirani ja pidän niistä hyvää huolta.
Koirista Rocco rakastaa nukkua sylissäni yöllä ja Piccolo kulkee mukanani joka paikkaan. Se on mukana myös lehteä myydessäni, koska niille tulee herkästi riitaa isänsä Roccon kanssa, jos ne jäävät kotiin keskenään. Asiakkaat aina kyselevät, miten se voi ja onko minulla sille nameja. Jos sää on huono, Piccolo odottaa autossa.
Romaniassa ei välitetä koirista samalla tavalla kuin täällä.
Muutimme mieheni kanssa Romaniasta pois jo kauan sitten. Asuimme Ruotsissa kauan. Tein töitä enimmäkseen pimeästi tai pätkissä, en saanut vakituisia töitä kymmenen vuoden aikana. Sitten kuulimme ystäviltä, että Ahvenanmaalta saa töitä, siellä pärjää englannilla ja ruotsilla ja tehdään ihan oikeat työsopimukset.
Lähdimme Maarianhaminaan ja laitoimme ympäriinsä lappuja, että etsimme töitä, olemme sivistyneitä ihmisiä ja meillä oli ruotsalaisten suosituksia. Sain pian kokopäivätyötä pesulafirmasta. Se oli hyvä työ, tein sitä melkein neljä vuotta.
Mutta Maarianhamina on pieni paikka, siellä on vain yksi ostoskeskus ja vähän ihmisiä. Kuulimme tutuilta, että Suomesta [mantereelta] saisi jopa 4000 euron palkkaa. Päätimme lähteä Helsinkiin. Pyysin siirron siivousfirman toimipisteeseen täällä, mutta töitä olikin vain satunnaisesti. Eikä palkka todellakaan ollut 4000 euroa.
Lopulta sain töitä Helsinki-Vantaan lentokentältä siivoojana. He auttoivat minut siivoojakouluun ja eteenpäin uralla. Sekin oli hyvä työ. Se ei ole vain palkasta kiinni, vaan tiimistä ja pomosta. Kaikki olivat tosi kivoja, puhuin heille kuin siskolleni.
”Romaniassa ei välitetä koirista samalla tavalla kuin täällä.”
Kuulin Isosta Numerosta muutama vuosi sitten, kun törmäsimme mieheni kanssa Vantaalla romanialaiseen myyjään. Tunsimme katulehtien idean, koska myimme myös Ruotsissa katulehteä. Myyjä kertoi, mistä lehtiä saa, ja tulimme toimistolle. Olen myynyt lehteä vaihtelevasti.
Viime kesänä mieheni petti minua. Minun oli todella vaikea hyväksyä sitä ja syytin itseäni. Olimme olleet 15 vuotta yhdessä. Masennuin ja ahdistuin niin, että painoin lopulta vain 37 kiloa. Menetin myös työni.
Nyt tilanne on parempi. Olen saanut lisää painoa ja näyttää siltä, että saan vanhan työni takaisin. Päätin, että on parempi olla yksin kuin miehen kanssa, jolla on ongelmia. Hän ei halunnut tehdä töitä eikä auttanut kotona. Tapahtunut avasi silmäni.
Nyt kukaan ei soittele minulle ja kysele, missä olen ja mitä on illalliseksi. Näin on hyvä.”
Teksti ja kuva Veera Vehkasalo
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden hinta on nyt 15 euroa, josta puolet on edelleen myyjän tuloa. Ison Numeron voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
