Elokuun Isossa Numerossa uppoudutaan kirjallisuuteen ja Isoon Kesälukemistoon. Kuukauden kansihenkilön, kirjailija Risto Isomäen tuotannolla täyttää helposti ison urheilukassin.
Isomäki oli 80-luvulla yhteiskunnallisten liikkeiden aktivisti ja kirjoitti tietokirjoja, mutta 90-luvulla hän alkoi kirjoittaa myös tieteisromaaneja.
”Minulla oli ideoita, joiden vangiksi jäin ja pääsin niistä eroon kirjoittamalla ne. Myöhemmin aloin ajatella kaunokirjallisten teosten kirjoittamista myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotona”, Isomäki muistelee.
Hänen viimeisin julkaistu teoksensa Mitä koronapandemian jälkeen ilmestyi viime vuonna. Siinä itsekin koronan sairastanut Isomäki pohtii millä tavoin ihmiskunta voi kääntää pandemian voitokseen.
Mutta mitä jos kieltä ei ole kirjoitetussa muodossa, eikä sitä enää paljoa puhuta? Suomen romanikielen tilanne on sellainen, ja tuoreessa lehdessä kielen tilanteeseen perehdytään kieltä vielä puhuvien, opettavien ja elvyttävien ihmisten näkökulmasta.
Mukana myös: Iso kesälukemisto!
Iso Numero tarjoaa ajattelun eväitä myös elokuisen Ison Kesälukemiston muodossa. Lehden lukemisto muodostuu Antti Nylénin, Laura Gustafssonin ja Silvia Hosseinin esseistä sekä moldovalaisen Nicoleta Esinencun runosta, jonka käänsi Isoa Numeroa varten toimittaja-kääntäjä Tuukka Tuomasjukka.
- Mikä on kirja? Kirjallisuus on aina sidottu tekniikkaan, muistuttaa Antti Nylén.
- Onnea ja menestystä. Menestyksen eteen tehty työ ei ole työtä onnellisuuden eteen, kirjoittaa Silvia Hosseini.
- Intuboitu Eurooppa. Nicoleta Esinencun runo tylyttää Saksaa itäeurooppalaisesta näkökulmasta.
- Eläin ei ole totta. ”Ihminen on eläin” on samanaikaisesti sekä kiistämätön biologinen fakta että äärimmäisen arvolatautunut lause, toteaa Laura Gustafsson.
