Päätoimittaja toivoi ennen voivansa tilata lehtensä ilman urheiluosastoa, mutta nyt jokin on muuttunut.
Kun Taliban vyöryi elokuussa Kabuliin, Ylen uutistoimittaja pyysi kollegaansa selittämään, miksi aiheesta pitäisi kertoa suomalaisille. Tarkoitus oli luultavasti hyvä, mutta kun 40 miljoonan asukkaan maa oli kaatumassa väkivaltaisen ja naisvihamielisen terroristijärjestön käsiin, jäi moni suu auki. Miettiikö tuota oikeasti joku?
Koomikko Jukka Lindström totesi Twitterissä, että seuraavaksi Urheiluruudussa pitäisi kysyä, miksi uutisoida kaukaisesta NHL:stä. No tätä, hieman laajennettuna, olinkin miettinyt jo koko kesän! Miksi suomalainen media kertoo niin paljon urheilukisoista kaukaisessa Tokiossa? Tai edes pelistä Roomassa.
Myönnän. Kuulun niihin, jotka toivovat voivansa tilata lehtensä ilman urheiluosastoa. Liikunta on hieno juttu, mutta valtavan mediatilan antaminen sekunnin murto-osan nopeuseroille tuntuu usein, no, perustelemattomalta. Tai paikoin jopa haitalliselta, jos se saa meidät unohtamaan kontekstin. Eli sen, mikä huipputason kisoja liikuttaa ja mitä niistä voi seurata.
Viime aikoina urheilu-uutisissa on puhuttu enemmän rasismista, sateenkaarilipuista, transnaisten oikeuksista, pelaajien mielenterveydestä.
Suomessa kesän ehkä suorin kannanotto tuli Suomen urheiluliiton puheenjohtajalta Sami Itanilta, joka kirjoitti Helsingin Sanomissa, että koko olympialaiset pitäisi perua paitsi kesältä Tokiosta, myös talvelta Pekingistä. Ei koronan takia vaan siksi, että koko ”nykymuotoiset olympialaiset ruumiillistavat kansainvälisen urheiluliikkeen ahneutta, näköalattomuutta ja yhteiskunnallista välinpitämättömyyttä”.
Ajava voima on liiketoiminta, mukaan lukien massiiviset diilit tv-yhtiöiltä, ja siinä unohtuvat urheilun päämäärät sekä kisojen ihmisoikeusseuraukset. (Mitä väliä on uiguureilla? Tai kuka välittää siitä, että pienten fanien rakastamat tähdet ryvettyvät korruptio- tai raiskausskandaaleissa?) Myös ne Lionel Messin liikuttavat kyyneleet ovat tarinoita rahasta, toteaa toimittaja Matias Manner, joka perkaa urheilun ja mammonan suhdetta tässä lehdessä.
Jokseenkin itseään toteuttava perustelu mediahuomiolle on tietenkin ihmisten massiivinen kiinnostus. Mikä tietenkin myös tarkoittaa, että urheilun seuraajilla – ja urheilijoilla – on valtaa vaikuttaa siihen, minkälaisilla säännöillä järjestettyihin kisoihin he suostuvat osallistumaan ja ketä he tukevat. Tai jopa siihen, kuka homman omistaa.
Ehkä muutoksesta on jo toivoa, sillä ainakin minusta tuntuu, että viime aikoina sekä kentillä että urheilu-uutisissa (joita olen vähän alkanut lukea!) on puhuttu yhä enemmän jostain muusta kuin senteistä. Rasismista, sateenkaarilipuista, transnaisten oikeuksista, pelaajien mielenterveydestä ja paineista sekä tietenkin massakisojen vastuullisuudesta koronapandemian keskellä. Hienoa fanit ja urheilijat, ottakaa urheilu takaisin itsellenne ja tehkää siitä merkityksellistä!
P.S. Tässä lehdessä puhutaan tietenkin urheilusta. Niistä tärkeistä ja hyvistä jutuista.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu syyskuun 2021 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
