Nadia on myynyt Isoa Numeroa kohta kymmenen vuotta samalla paikalla, Helsingin rautatieasemalla.
”Nimeni on Nadia Tinuța ja olen yksi Ison Numeron vanhimmista myyjistä. Olen myynyt lehteä melkein alusta saakka samalla paikalla, Helsingin rautatieasemalla.
Tulen Romaniasta. Ennen Isoa Numeroa tein töitä Panciun seudun viinitarhoilla. Panciun viinit ovat kuuluisia, mutta töitä on vain osan vuotta. Menin äitini kanssa aina sinne, missä tarvittiin lisäkäsiä. Sidoin köynnöksiä kesällä ja syksyllä keräsin rypäleitä. Se oli kovaa työtä, mutta 13-vuotiaana en ehtinyt asiaa kauheasti miettimään.
Viinitarhoilla tapasin myös mieheni Costicăn. Päädyimme juttelemaan köynnösten lomassa. Pidin hänestä heti, sillä hän on hyvä mies. Vuoden kuluttua olimme jo naimisissa. Olemme aina kuunnelleet toisiamme tarkkaan. On tärkeää, että teemme isot päätökset yhdessä.
Elämä Romaniassa ei ole muuttunut paljon nuoruudestani. Nykyisin asun lähellä mieheni perhettä Tecucin alueella. Töitä on vähän ja puutetta paljon. Viinitarhoillakaan ei elätä perhettä. Siksi tulimme Suomeen.
Kälyni Ionica kertoi meille Isosta Numerosta. Tulimme tänne ensimmäisen kerran autolla. Minulla oli kauhea ikävä lapsia ja kotia. Olin ensimmäistä kertaa ulkomailla. Nukuimme metsässä teltassa. Talvisin lämmittelimme rautatieasemalla niin pitkään kuin mahdollista ja menimme sitten telttaan yöksi. Se oli rankkaa. Onneksi nykyisin on hätämajoitus, jossa nukkua. Olen myös tottunut ikävän tunteeseen paremmin.
Isolla Numerolla on ollut valtavan suuri merkitys elämälleni. Lehteä myymällä ei tule rikkaaksi, mutta voi pärjätä.
En ole koskaan kerjännyt Suomessa tai tehnyt muita töitä. Kun myin ensimmäiset lehteni, en tiennyt mitä sanoa. Tuijotin vain asiakasta silmiin ja hymyilin mykkänä. Se oli varmasti vähän outoa meille molemmille. Onneksi nyt osaan jo muutaman sanan suomea. Minusta tuntuu, että lehti kävi kaupaksi paremmin ennen. Etenkin pandemian jälkeen ihmiset välttävät meitä myyjiä ja lehden ostamista.
Myös Suomi on vuosien aikana muuttunut. Luulen, että suomalaiset ovat tottuneet meihin ulkomaalaisiin romaneihin kaduilla. Riippuu varmasti myös tulijasta, miten hänet otetaan vastaan. En ole itse koskaan aiheuttanut ongelmia.
Pidän Suomesta, maa on niin kaunis. Mutta kaipaan aina takaisin kotiin lasten luokse.
Kotona tykkään siivota ja laittaa ruokaa lapsillle. Meillä on seitsemän lasta, mutta vain viisi on naimattomia ja asuu kotona. Suomessa ansaitulla rahalla ostan heille koulutarpeita ja puita talvea varten. Haluan, että saavat kaiken irti koulusta ja oppivat hyödyllisiä taitoja. Minulla ei ole varaa maksaa heidän koulunkäynnistään enää paljon pidempään.
Lehdellä on ollut valtavan suuri merkitys elämälleni. Tulen Suomeen kaksi-kolme kertaa vuodessa ja palaan sitten takaisin Romaniaan. Lehteä myymällä ei tule rikkaaksi, mutta voi pärjätä. Minulla ei ole muuta ammattia tässä maailmassa.”
Teksti ja kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu lokakuun 2021 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
Lisää Isojen Myyjien tarinoita löytyy täältä.
