Ison Numeron kaltaisen lehden ristiriitainen tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Niin kävi esimerkiksi Apu-lehdelle 1930-luvulla.
Nykyisin yleisaikakauslehtenä tunnettu Apu oli alun perin yksi kolmesta suomalaisesta katulehdestä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lehden idea oli sama kuin Ison Numeron: se ostettiin kadulta 2 markan hintaan ja myyjä sai lehden hinnasta 1,25 markkaa. Ensimmäinen lehti ilmestyi 19. helmikuuta 1933 ja työttömät myivät 4000 kappaleen painoksen. Lehti oli 16-sivuinen lukemisto.
Vuonna 1933 työttömiä oli Helsingissä yli 30 000 henkeä. Avun kanssa samaan aikaan toimi kaksi muutakin katulehteä: Urpu ja Lukki. Ne lopettivat työttömien lehtinä jo vuonna 1934. Ensin lehdet kävivät kilpailua siitä, paljonko myyjä sai voittoa: ensin markka, sitten 1,25. Mutta pikku hiljaa lehdet muuttuivat tarpeettomiksi, sillä teollisuus elpyi ja ihmisille oli jälleen työpaikkoja, joista sai kuukausipalkkaa.
2000-luvulla Avun tuotosta ei mene työttömille senttiäkään.
Iso Numero syntyi, kun Suomenkin kaduilla alkoi jälleen näkyä kerjäläisiä. Lehden ensimmäisiin myyjiin kuuluu suomalaisia, mutta valtaosa myyjistä on ollut parempaa huomista etsiviä itäeurooppalaisia. Useat myyjistä ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, joten kovin montaa mahdollisuutta työhön ei ole. Kotimaassa Romaniassa ja Bulgariassa työttömyysturvaa ei ole tai se on niin vähäistä, että perhettä sillä ei elätetä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Iso Numero ei lähiaikoina muutu tarpeettomaksi. Valitettavasti.
Helsingissä ollaan työttömyyslukujen valossa 1930-luvun mitoissa. Työttömiä työnhakijoita oli toukokuussa kaikkiaan 31 944. Vastaavasti Euroopan vapaan liikkuvuuden kautta Suomeen saapuvasta liikkuvasta väestöstä ei ole tarkkoja tilastoja.
Isosta Numerosta on tulonlähteeksi hyvin erilaisille ihmisille. Tarkoituksemme on olla kynnyksetön työnteon mahdollisuus kenelle tahansa – koulutustasosta, kansalaisuudesta ja oman elämän haasteista välittämättä.
Toki työttömyysturva on erilainen nyt kuin vuonna 1933. Siksi Ison Numeron myyjinä onkin tällä hetkellä erityisesti ihmisiä, joilla ei ole varsinaisia yhteiskunnan turvaverkkoja. (Lue esimerkiksi Iulian Borcoin elämästä myyjänä sivulta 11.) Mutta lehteä saa myydä kuka tahansa lisätuloja tarvitseva. Mutta lehteä saa myydä kuka tahansa tuloja tarvitseva. Myyjiksi haluavien taustoja ei kysellä emmekä arvioi sitä, kuka tarvitsee tuloja eniten. Mielestämme mahdollisuus työhön, toivoon ja parempaan huomiseen kuuluu ihan jokaiselle.
Hannele Huhtala on Ison Numeron päätoimittaja.
Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjät pitää itsellään puolet kansihinnasta.
