Kymmenen vuotta sitten, talouskriisin iskettyä italialainen Tiziana menetti työpaikkansa eikä enää löytänyt vakinaista työtä. Kolme vuotta sitten hänestä tuli asunnoton.
“Naiselle asunnottomuus ja kadulla eläminen on turvattomampaa”, sanoo Tiziana. ”Koko ajan täytyy olla varuillaan, sillä joku voi käydä kimppuusi. Yksin elävä asunnoton ei koskaan voi nukkua rauhallisesti. En ole koskaan joutunut vaaratilanteeseen, mutta riski on aina olemassa.”
Tiziana on lähes 60-vuotias nainen, joka on asunut Torinon kaduilla viimeiset kolme vuotta. Hän on aina tehnyt ylpeänä töitä, esimerkiksi tarjoilijana. Muutaman vuoden ajan hän piti italialaista ravintolaa Rodoksella Kreikassa. Kun Kreikan talous romahti, työt loppuivat ja ravintola suljettiin.
Tiziana palasi Italiaan, mutta hän ei onnistunut jatkamaan yritystoimintaansa. Hän löysi vain epävarmoja ja alipalkattuja töitä. Tiziana pystyi pitämään asuntonsa siihen asti, että rahat loppuivat. Sitten hän päätyi kadulle.
Yksin elävä asunnoton ei koskaan voi nukkua rauhallisesti.
Aluksi Tiziana nukkui puistossa ja yritti olla huomaamaton.
“Etsin turvallisia paikkoja, joissa ei ollut muita ihmisiä”, hän kertoo. Puistosta Tiziana muutti hylättyyn tehdasrakennukseen Torinon laitakaupungille.
“Kun asuin kadulla, en tiennyt, kenelle puhua. Olin täysin ymmälläni. En voinut ymmärtää, että se tapahtui minulle”, hän myöntää.
Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka selviytyisin – missä söisin, missä voisin peseytyä. Löysin kuitenkin paljon apua ja tukea. Asunnottomana kohtaa maailman, jota ei ole osannut kuvitellakaan. Tilanteesta ei pidä järkyttyä, vaan sen sijaan kannattaa ajatella, että se on vain hetki elämästäsi.”
Asunnottoman suurin ongelma ei ole kodin etsiminen vaan työnhaku.
Tizianan mukaan asunnottoman suurin ongelma ei ole kodin etsiminen vaan työnhaku. Tilanne on kuluttava: ponnisteluista, tuhansista työhaastatteluista ja lukuisista lupauksista huolimatta työnhaku harvoin tuottaa tulosta.
“Tulee hetkiä, jolloin haluaa vain luovuttaa”, Tiziana sanoo.
“Ei minulle enää kukaan sano: ’Tule, minä palkkaan sinut!’ Tällä hetkellä minulla on sen verran siivoojan töitä, että taskussani on vähän rahaa. Toivottavasti asiat muuttuvat tulevaisuudessa, mutta tällä menolla työttömyys vain kasvaa.”
Muutama kuukausi sitten Tiziana päätti hakeutua julkisten palveluiden piiriin ja viettää nyt yönsä yömajan asuntolassa. “Nuorena vietin 14 vuotta sisäoppilaitoksessa”, sanoo Tiziana. “Oli hyvin vaikeaa palata samanlaiseen tilanteeseen, mutta aloin todella väsyä kadulla nukkumiseen.”
Tiziana saa nyt Italian hallituksen myöntämää pientä rahallista tukea ja toivoo, että hänelle avautuisi työtilaisuuksia. Hän myös yrittää saada tukea halvan asunnon vuokraamiseen.
Tiziana uneksii yhä ajasta, jolloin hän työskenteli Kreikassa rantaravintolassa.
“Rakastan merta”, hän sanoo.
“Haluaisin mennä takaisin ja ehkä jonain päivänä taas avata ravintolan.”
Teksti Enrico Panero
Käännös Federica Frisiero
Suomennos Anne Soininen
Julkaistu Scarp de’ tenis / INSP.ngo:n luvalla
Lisää naisten asunnottomuudesta:
Yhä useampi asunnoton on nainen
Linda: “Asuin talvella hautausmaalla”
NEA-hanke: Piiloasunnotonta on vaikea auttaa
Tämä on Ison Numeron näytejuttu, joka on julkaistu alunperin tammikuussa 2019. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
