Cornel matkasi tammikuussa takaisin Romaniasta Helsinkiin, koska haluaa rakentaa talon lapsilleen.
Tulin alkuvuodesta Romaniasta Suomeen takaisin, oltuani joulun perheen luona. En omista autoa, joten maksoimme eräälle firmalle, jonka mies toi meidät autolla Romaniasta tänne. Matka oli todella kallis. Kuski käytti tilaisuutta hyväkseen, koska hän tiesi, että meillä ei ole muuta keinoa matkustaa. Ennen tänne lensi halpalentoyhtiö suoraan halvalla, mutta nyt se on mennyt konkurssiin.
En voi lentää lennoilla, joissa pitää vaihtaa konetta. Noin kahdeksan vuotta sitten yritin kerran, enkä meinannut löytää vaihtolentoa kentällä. Lentokenttä oli todella iso ja portteja oli paljon. Onneksi löysin erään romanialaisen, joka auttoi minut oikealle portille. Siitä lähtien en ole halunnut edes kuulla vaihdollisista lennoista.
Suomi on ainoa ulkomaa, jossa olen koskaan ollut. Sekä ainoa maa, josta olen saanut töitä – ellei kuuden kuukauden pätkää Romaniassa lasketa. En osaa englantia, joten se vaikeuttaa myös täällä töiden saamista. Minua harmittaa, että olen jo näin vanha, enkä koskaan ole oppinut kieltä. En ole koskaan kerjännyt täällä, mutta Isoa Numeroa olen myynyt jo pitkään.
Nyt täällä ja Romaniassa kaikki on kalliimpaa, leipä, vesi… Välillä joudumme ottamaan lainaa, että saamme perheelle ruokaa. Viime vuonna kun olin täällä, leipä oli halvempaa ja nyt sekin on kallistunut hurjasti. Nyt ostan leivän ehkä joka toinen päivä. Toin Romaniasta mukanani vähän sianrasvaa, joka jäi yli kun teurastimme sian jouluksi. Otin sen mukaan, että on jotain leivän päälle laitettavaa. Toin muutenkin Romaniasta ruokaa, koska se on halvempaa. Lihan jätin lapsille.
Haluaisin, että lapsillani olisi parempi tulevaisuus, parempi elämä kuin minulla.
Sian ostimme jouluksi kylästä. Meillä ei ole omia kotieläimiä, paitsi hevonen, jonka nimi on Costica. Se on todella kaunis, hyvärakenteinen hevonen. Se käyttäytyy myös hyvin, ei pure tai potki. Se pitää pihamme siistinä ja auttaa kuljettamaan tavaroita sekä viemään meidät kärryillä kaupungille ruokaostoksille.
Suurin toiveeni on rakentaa taloomme toinen huone lapsillemme. Tällä hetkellä kaikki nukkuvat yhdessä huoneessa. Meitä on yhteensä kuusi. En ole täällä, koska olen rikas ja haluan rahaa, vaan koska haluan todella rakentaa talon lapsilleni.
Haluaisin, että lapsillani olisi parempi tulevaisuus, parempi elämä kuin minulla. Että he oppisivat englantia ja kävisivät koulua. He pitävät koulunkäynnistä.
Kiitän kaikkia lehden ostavia, olen tavannut täällä paljon ihania ihmisiä. Suomessa ihmiset ovat usein kivoja ja kunnoittavia. He ymmärtävät, että kaikilla ei ole rahaa. Moni ihminen on auttanut minua paljon. Rukoilen heille ja heidän perheelleen terveyttä.
Teksti ja kuva Veera Vehkasalo
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
