Ikävä kyllä sekä ruoka-avun tarpeen että asunnottomuuden kasvu oli odotettavissa, kirjoittaa päätoimittaja Veera Vehkasalo.
Ruoka-avun hakijoissa näkyy yhä enemmän perheitä ja ihmisiä jopa parikuukautisten vauvojen kanssa, kertoo Hurstinapu ry:n toiminnanjohtaja Sini Hursti. Hänen mukaansa moni jonossa haukkuu pääministeri Orpoa ja tukien leikkauksia.
Myös määrät ovat kasvaneet. Hakijoita on jo noin 2000 joka jakokerralla, kun viime vuonna heitä oli yleensä satoja vähemmän. Samalla ruokaa on tulee niukemmin jaettavaksi, joten yhä enemmän pitää ostaa, Hursti kertoo. Myös Pelastusarmeijalta kerrotaan, että Helsingissä ruoka-avun tarve kasvoi viime vuonna selvästi ja lahjoitusmäärät laskivat. Sama kehitys on näkynyt aiempinakin vuosina koko kentällä: ruokaa on vähemmän, tarvitsijoita enemmän.
Tätä taustaa vasten on tavallaan hyvä uutinen, että viime vuonna ruoka-avun valtionavustus päätettiin vakinaistaa. Kolmen miljoonan euron vuosittainen potti jaetaan yleishyödyllisille yhteisöille, jotka ruokaa jakavat. Sitä ei kuitenkaan saa käyttää ruoan ostamiseen, vaan vain jakelun järjestämiseen. Valtaosa jaetusta ruoasta on hävikkiä ja ylijäämää, eli määrät riippuvat lahjoittajista.
Sinänsä ruoka-apu on tietenkin hieno asia. Monille apu on todella tärkeää, kuten ovat myös sosiaalisestikin merkittävät yhteisöruokailut, joista tässä lehdessä kerrotaan. Avustuksen vakinaistaminen kertoo kuitenkin siitä, että tarve on tullut jäädäkseen. Ruoka-apua saa arviolta pari sataa tuhatta ihmistä vuodessa.
Jätetäänkö hyvinvointivaltiossa oikeasti lapset lahjoitusruoan varaan?
Se herättää kysymyksiä. Onko ruoka-avusta tullut jo elimellinen osa toimeentuloa monille Suomessa? Jätetäänkö hyvinvointivaltiossa oikeasti lapset lahjoitusruoan varaan?
Kuten Hurstikin toteaa, ei ole ”ollenkaan oikein”, että ihmisten ruoan saanti on yhdistysten ja yksityisten tahojen varassa.
Koska eihän sen niin pitäisi olla. Perustuslaki takaa Suomessa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Ihmisen perustarpeita ovat ruoka, vesi ja suoja. Kenenkään ei siis pitäisi joutua ohjatuksi sosiaalitoimistosta ruokajonoon.
Myöskään asunnottomaksi ei pitäisi joutua sen takia, että tulot ovat liian pienet. Sekään ei ole enää selvää. Helmikuussa tilastot kertoivat, että asunnottomuus on lähtenyt nousuun pitkästä aikaa.
Asunnottomuustoimijoiden mukaan Suomessa on myös uusi asunnottomien ryhmä: ne, joilla ei ole muita syitä asunnottomuuteen kuin pienet tulot. Ei esimerkiksi monimutkaisempia sosiaalisia-, mielenterveys- tai päihdeongelmia.
Ikävä kyllä sekä ruoka-avun tarpeen että asunnottomuuden kasvu oli odotettavissa. Heikkenevä talous ja tukien kovat leikkaukset yhdistettynä nouseviin elinkustannuksiin ovat aika selvä yhtälö. Ja tämä saattaa olla vasta alkua, jos hyvinvointivaltion perusteista ei pidetä kiinni.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden hinta on nyt 15 euroa, josta puolet on edelleen myyjän tuloa. Ison Numeron voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
