Doina on etsinyt elantoa ulkomailta jo nuoresta saakka. Nyt hän myy Isoa Numeroa Helsingin Kampissa.
Tulen Romanian Focșanista. Se on kaupunki siinä missä muutkin. On hieno keskusta ja kauppoja ja kahviloita niin kuin Helsingissä. Mutta köyhyyttä siellä myös riittää. Perheelläni ei ole siellä mitään, ei töitä tai omaa kotia tai varaa käydä kouluja.
Lähdin siksi ulkomaille jo nuorena, ensiksi Italiaan ja myöhemmin Tukholmaan. Kerjäsin kadulla tai myin paikallisia katulehtiä. Yöt vietin sukulaisten kanssa teltassa. Poliisi oli jatkuva kiusa.
Helsinkiin tulin muutama vuosi sitten appivanhempieni perässä, kun he kertoivat Isosta Numerosta. Yövyimme alussa Hermannin kirkossa afrikkalaisten parissa, mutta paikkoja ei riittänyt aina kaikille. Usein piti mennä rautatieasemalle torkkumaan aamuun asti. Olot paranivat kun romaneille avattiin lisää vuodepaikkoja.
Olen Suomessa kahden lapseni vuoksi. Koska rahaa ei ole, he eivät käy koulua, vaan asuvat isovanhempiensa luona. Puute kaikesta, ruoasta ja vaatteista, on kova.
Siksi olen onnellinen, että suomalaisilla on hyvä sydän. He kohtelevat minua hyvin ja ostavat lehtiä. Tulot antavat meille mahdollisuuden elämään. Minulla ei ole muita vaihtoehtoja ja nykyään en pärjäisikään ilman asiakkaideni tukea.
Myyn paljon lehtiä, mutta parisenkymmentä ihmistä tuntee minut nimeltä ja ostaa numeron joka kuukausi. He haluaisivat jutella enemmänkin, mutta se on hankalaa kun en puhu suomea. Kiitän silti jokaista asiakasta koko sielustani. Työ ei ole helppoa, mutta se on työtä. Pitää seisoa aamusta iltaan. Varsinaista vapaa-aikaa ei oikein jää ja ylimääräisen rahan lähetän lapsille.
Kotiin olen päässyt kerran tai kaksi vuodessa. Yleensä lennämme, koska liput ovat usein halpoja. Lukutaidottomana kentällä on kuitenkin omat ongelmansa. Pitää etsiä joku toinen romanialainen, joka auttaa kylttien kanssa tai sitten näyttää virkailijoille lippuja. Sillä tavoin selviämme kentältä toiselle.
Korona-aika oli meille erityisen vaikea. Kun kaupunki meni kiinni, paikat viettää aikaa hävisivät ja ruokaan oli vain vähän varaa, kun lehteä ei voinut myydä. Ja jos jonkun paikan löysikin, niin vartijat tulivat usein ajamaan pois. En voinut hyvin ja olin onnellinen kun pääsin myymään taas lehteä. Suomessa on hyvä olla, vaikka lapsista onkin kova huoli ja heillä ikävä minua.
Teksti ja kuva: Janne Hukka
Tämä on näytejuttu lehdestä #47. Tue paikallista myyjääsi ostamalla lehti kadulta.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Lehden hinnasta puolet on myyjän tuloa. Vuonna 2019 lehteä myi yli 270 henkeä, jotka ansaitsivat työllään yli 242 000 euroa tuloja.
