Benonen arki muuttui perustavanlaatuisesti, kun hän pääsi omaan asuntoon vuokralle.
Tämä ei ole minun ensimmäinen haastatteluni lehteen. Edellisestä on viisi vuotta. Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua noiden vuosien aikana.
Olen nyt 43-vuotias. Olen huomannut, että lehden myynnistä on tullut viime aikoina aiempaa vaikeampaa. Kaikilla tuntuu olevan raha tiukalla.
Minulla on pari vakituista myyntipaikkaa Itä-Helsingissä ja ihmisiä, joiden kanssa olen jo hyvä tuttu. Monet asiakkaistani eivät kuitenkaan enää osta lehteä samalla tavalla. He saattavat tulla luokseni ja sanoa, että nyt ei ole varaa ostaa koko lehteä. Sitten he tulevat takaisin parin päivän päästä ja maksavat loput. Se käy kyllä. Olen oppinut, että suomalaisiin voi luottaa.
Olen ollut tässä maassa nyt kymmenen vuoden ajan. Tulin tänne pakon ajamana. Romaniasta en löytänyt töitä vaikka kuinka etsin.
Ensimmäiset kerrat olivat hukkareissuja, kun rahaa ei tullut mistään enkä tuntenut maata ollenkaan. Jaksoin kuitenkin yrittää ja uskoa, rupesin myymään Isoa Numeroa ja sitten tulemaan tänne vaimoni Lucican kanssa.
Asuimme vuosia metsissä, ja sitten Helsingin kaupungin järjestämässä hätämajoituksessa. Koronavuodet olivat vaikeita, sillä olimme erossa toisistamme pitkiä aikoja. Lapsemme oli vielä sen verran pieni, että Lucica hoiti häntä Romaniassa samalla kun minä tienasin rahaa Suomessa.
Pari vuotta sitten pääsimme vuokralle ja nyt meillä on asunto Keravalla. Se on muuttanut elämämme aivan kokonaan.
Nyt meillä on päivän päätteeksi paikka, jonne palata. Tykkään laittaa ruokaa. Lucica on hyvä kokki, ja on opettanut myös minua tekemään ruokaa. Teen erilaisia keittoja, gulassia tai lihaa. Illan päätteeksi saatamme katsoa televisiota tai vain jutella. Kulman takana on kirkko, jossa käymme viikonloppuisin.
Tämä on iso ero aiempaan. Ennen jouduimme tappamaan aikaa rautatieasemalla ja odottamaan hätämajoituksen avautumista. Tai että oli tarpeeksi pimeää, jotta metsään pääsi nukkumaan rauhassa. Aseman vartijat eivät aina tykänneet meidän istuskelusta ja tulivat ajamaan pois. Oli tylyä lähteä aseman lämmöstä ulos kylmään.
Aina parin kuukauden välein saan tarpeeksi rahaa säästöön ja käyn kotona katsomassa siellä olevaa perhettä. Tarvetta käydä kotona on nykyisin vähemmän kuin ennen. Lapseni on nyt kasvanut isoksi ja viimeistelee koulua. Hän valmistuu rakennusmieheksi parin kuukauden päästä.
Meillä on Lucican kanssa Romaniassa talo, jonka vanhempani rakensivat. Olemme asuneet sitä kohta 25 vuotta.
Vaikka tykkään ajatella, että mies on perheen pää, niin luulen että Lucica on oikeasti meidän perheen pomo.
En muuten seuraa maailman menoa ja olen tyytyväinen vähään. Perheeni on ollut koko ikäni terve, ja olen saanut viettää aikaa heidän kanssaan.
Minulle on tärkeää olla hyvä ihminen. Olen suorapuheinen, en puhu ihmisistä pahaa heidän selän takana, ja olen rehellinen. Sellaista arvostan myös muissa ihmisissä. Tällaiset pienet asiat ovat minulle tärkeintä elämässä.
Teksti ja kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2026 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
