Parempi sosiaalinen media olisi mahdollinen. Mutta haluammeko sitä?
Maailmassa kuohuu, myös somemaailmassa.
Somekansalaiset eivät ehtineet edes toipua siitä, että Trumpin bestis Elon Musk on tehnyt X:stä bottientäyteisen lokakaivon, kun loputkin Yhdysvaltain digijätit istahtivat presidentin viereen.
Trumpin myötäily on nyt bisneksen henki, mutta se sai joidenkin sosiaalisen median käyttäjien pinnan katkeamaan. Monet ovat uhanneet jättää X:n lisäksi myös Metan Facebookin, Instagramin ja WhatsAppin.
Silti, ainakin yhtä usein kuin jäähyväispostauksia, on feedeissä näkynyt ilmoituksia niiltä, jotka eivät aio lähteä.
Ystäväni ovat täällä. Työverkostoni on täällä. Tuloni riippuvat tästä. Katoan tai tärkeä aiheeni katoaa, jos en ole täällä. Ei tällaista yhteisöä voi syntyä muualle. Täällä on kissavideot tai poliitikkojen töräytykset. Muualla on tylsää.
Jotkut ovat täysin legitiimejä huolia, toiset tekosyitä. Mutta kaikkiaan ne kertovat näiden alustojen valtavasta vallasta. Emme vain voi lähteä, vaikka haluaisimme.
Tai ainakin kuvittelemme niin.
Some ei ole mikään roomalainen julkinen forum, vaan valtava yksityinen kauppakeskus.
Missä siis olemme jumissa?
Tällä hetkellä sosiaalinen media, kuten muukin viestintäinfrastruktuurimme, on käytännössä yksityisten yhdysvaltalaisyritysten käsissä.
Some ei siis ole mikään roomalainen julkinen forum, vaan valtava yksityinen kauppakeskus. Ja sen omistajilla on panttivankina postauksemme, kuvamme ja kontaktiverkostomme vuosien ajalta.
Ja todella paljon muuta dataa meistä.
Aloitetaan siitä. Me kaikki tiedämme, että digijätit seuraavat meitä. Eniten meitä on peloteltu sillä, että kiinalaistaustainen TikTok ohjailee meitä ja jakaa tietomme kommunistiselle puolueelle. Samalla lähes kaikki presidenttejä myöten ovat aktiivisia X:ssä ja Metalla.
Mutta onko Tiktok lopulta kovin erilainen kuin ne?
”Ei todellakaan”, sanoo Laura Halenius, joka johtaa Sitrassa Kasvua kriittisistä teknologioista -projektia.
Oleellinen ero ei ole kotipaikka, vaan se mihin liiketoiminta perustuu, hän toteaa. Kaikki somejätit tekevät rahaa sillä, että ne keräävät ja myyvät käyttäjistä tietoja.
Haleniuksen mukaan ihmiset eivät ”missään nimessä” tajua, kuinka kaikenkattavaa seuranta on.
Käyttäjän toiminta sekä palvelussa että sen ulkopuolella tallentuu yrityksille tarkkaan ja linkittyy käyttäjäprofiiliin, ellei evästeitä ja seurantaa blokkaa ja välttele aina ja kaikkialla. Usein jopa silloin.
Tietoja yhdistellään toisiinsa lukemattomilta eri tahoilta – jopa fyysisestä toiminnastamme ja tapaamisistamme.
Pari vuotta sitten Sitra keräsi Digivalta-selvitystä varten yhteen 15 poliitikkoa ja yhteiskuntavaikuttajaa ja seurasi, minkälaisia tietoja heistä digimaailmassa kerätään. Tiivistetysti lopputulos oli, että datan keräämisen laajuus ”ylittää arkijärjen”. Yhdeltä henkilöltä parissa viikossa dataa siirtyi jopa 135 kolmannelle – hänelle tuntemattomalle – osapuolelle.
”Meillä ei ole digimaailmassa yksityisyyttä”, Halenius tiivistää.
Hän vertaa nykytilannetta siihen, että joku lupaa järjestää postipalvelut ilmaiseksi. Kuulostaa hyvältä! Hintana on, että yritys saa asentaa kotiisi kattavan kuuntelu- ja videojärjestelmän. Ja lukea kirjeenvaihtosi. Yrityksellä on myös lupa lukea tyttäresi kirjeet. Jos hänellä on vaikka ongelmia syömisen kanssa, yritys lähettää hänelle ongelmaa pahentavaa postia.
Eihän kukaan suostuisi tällaiseen, Halenius toteaa. Mutta koska tilanne on kehittynyt pikkuhiljaa, se on hyväksytty.
Pahimmillaan sosiaalisen median kanavat ovat alustoja niin vakoilulle kuin manipuloinnillekin.
Selvää on, että kaikki tuo tieto on valtaa. Siinä missä ennen oligarkit saivat valtansa öljyllä, nyt he saavat sen datan avulla, Halenius sanoo. Pahimmillaan sosiaalisen median kanavat ovat alustoja niin vakoilulle kuin manipuloinnillekin, hän tiivistää.
Jo Cambridge Analytica -kohu aikanaan näytti, mihin kaikkeen kerätty data taipuu: silloin Facebookin datan avulla tehtiin käyttäjistä tarkkoja psykologisia profiileja. Yritys etsi niillä haavoittuvuuksia, joilla vaikuttaa äänestäjiin.
Sitä, mitä nykyisillä somealustoilla näemme, säätelevät kaupallisten toimijoiden tarkkaan suojellut algoritmit. Yhä pienempi osa näkemästämme sisällöstä on ihmisiltä, joita seuraamme, ja isompi alustan ”ehdottamaa”. Eli meille toimintamme perusteella kohdistettua sisältöä tai mainontaa. Se voi olla kaikkea strutsivideoista poliittisiin viesteihin. Ja yksilölle kustomoitu mainonta voi olla todella vaikuttavaa.
Viime kuukausina somen voimasta ovat muistuttaneet TikTokin vaikutus Romanian vaaleihin ja X:n panostus Saksan keskusteluun. Molemmissa on väitetty, että algoritmit suosivat tiettyjä puolueita.
Somessa ei siis myydä meille vain googlaamiamme halpispaitoja, vaan siellä myös ohjaillaan yhteiskuntia – joko tietoisesti tai sivutuotteena.
Eikö joku voisi koodata meille paremman somen, parkaisi eräs instagrammaava kirjailija.
Oliko tässä jotain uutta? Some tuhoaa hyvinvointimme ja demokratiamme. Tiedetään. Mutta mitään ei ole tehtävissä!
Eikö joku voisi koodata meille paremman somen, parkaisi eräs instagrammaava kirjailija helmikuisessa keskustelutilaisuudessa. Voin vain kuvitella montako koodarikeijua sen kuullessaan kuoli, sillä vaihtoehtoja kyllä on.
Jos ei mennä ihan internetin alkuhämäriin, viime vuosina yksi avoimuuden edelläkävijä on ollut Mastodon. Sen loi vuonna 2016 saksalainen hakkeri-koodari Eugene Rochko. Hän oli innokas twiittailija, joka alkoi ahdistua Twitterin vallasta ja halusi sille vaihtoehdon.
Mastodon on hajautettu sosiaalisen median palvelu, joka perustuu ActivityPub-protokollaan. Hajautettujen, tai federoitujen, palveluiden idean kertoo jo nimi: ne eivät ole keskitettyjä.
Yksinkertaistaen niitä voi verrata sähköpostiin tai tekstiviesteihin: ei ole väliä, mitä palveluntarjoajaa käytät, voit viestitellä kenen tahansa kanssa. Federoidussa sosiaalisessa mediassa käyttäjä valitsee ensin palvelimen, jolle datansa haluaa sijoittaa. Palvelimia pyörittävät eri tahot yhdistyksistä ja yrityksistä harrastelijoihin, joten tahoon kannattaa luottaa. Myös säännöt ja moderointi vaihtelevat palvelimelta toiselle.
Tahot ovat kuin yksittäisiä saaria, jotka voivat siltojen kautta keskustella keskenään. Keskeistä on, että käyttäjä omistaa oman datansa, kuten seuraajansa ja postauksensa. Ja kuten sähköpostin kanssa, voi halutessaan siirtää ne toiselle taholle. Jos oma palveluntarjoaja alkaa käyttäytyä kuin hullu miljardööri, voi poistua muualle menettämättä kaikkea.
Näissä alustoissa ei myöskään ole pakotettua algoritmia, joka syöttää sinulle tahtomaansa sisältöä, vaan voit itse valita mitä haluat nähdä. Valta ei keskity, eikä koko elämääsi seurata.
Monelle nykysomettajalle tämä kaikki on kaukaista unelmaa.
Uusia sovelluksia onkin syntynyt vauhdilla.
Hajautetut sosiaaliset mediat saivat tuulta purjeisiinsa Muskin ostettua Twitterin. Ja toisen kerran Trumpin voitettua taas vaalit.
Uusia sovelluksia onkin syntynyt vauhdilla. ActivityPubin pohjalta ”fediversumissa” toimivat esimerkiksi Instagramin kaltainen Pixelfed ja Facebookin kaltainen Friendica.
Vaikka palveluja riittää, tässä universumissa käyttäjän ei tarvitse luoda tiliä jokaiseen erikseen, jotta voi nähdä toisten juttuja. Sen sijaan yhdeltä alustalta voi tietyissä rajoissa seurata muitakin, vaikkapa Mastodonista Pixelfedin käyttäjiä.
Hauska detalji on, että jopa Trumpin Truth Social näyttää olevan suljettu kopio Mastodonista. Jälkimmäisen perustajan mukaan Truth Socialin tekijät loivat sen sovelluksen avoimen koodin pohjalta, ja rikkovat lisenssiä pitäessään koodinsa salassa.
Vaihtoehtoja on toki muitakin kuin ActivityPub. Laajemmin puhutaan avoimesta sosiaalisesta mediasta.
Tunnetuin lienee X:n vaihtoehdoksi brändäytynyt BlueSky. Sitä pyörittää yhdysvaltalainen yhteiskunnallinen yritys, joka on kehittänyt oman avoimen lähdekoodin protokollansa.
BlueSky on vastustanut kovaäänisesti sosiaalisen median keskittymistä ja painottanut yksityisyyttä. Yritys on puhunut siitä, että palvelu olisi federoitavissa, jotta jos pahantahtoinen uusi omistaja kaappaisi yrityksen, käyttäjät voisivat ottaa tietonsa kainaloon ja siirtyä muualle. Ei enää somediktatuureja!
Fediversumin puolelta on tosin epäilty, ettei BlueSkyn rakenne salli täyttä hajautusta.
Alkuvuonna keskittymistä ennaltaehkäisemään käynnistyi varainkeruukampanja Free Our Feeds. Tavoite on luoda säätiö, jossa kehitettäisiin BlueSkyn protokollan pohjalta ”miljardöörinkestävä” avoimen somen palveluiden verkosto. Taustalla on monia epäkaupallisen internetin sanansaattajia, kuten Wikipedian perustaja Jimmy Wales ja Mozilla-säätiön keskushahmoja sekä digimaailman palveluiden kroonisesta paskoontumisesta kirjoittanut Cory Doctorow.
BlueSky ei ole hankkeessa mukana, mutta on kannustanut sitä. Samantapaisella idealla miljardööri Frank McCourt on pystyttänyt Project Liberty -nimisen hankkeen uuden hajautetun sosiaalisen median luomiseksi. Sen The People’s Bid -kampanja on pyrkinyt ostamaan TikTokin. Ajatus olisi tehdä myös TikTokista ”kansan palvelu”, jossa ihmiset omistaisivat dataansa, voisivat poistua sen kanssa toisiin palveluihin ja elää ilman koukuttavaa algoritmia.
Ilmassa on myös suuntaa kohti eri protokollien parempaa keskinäistä yhteensopivuutta, mikä ehkäisisi siiloutumista. Helmikuun lopulla Free our Feeds ja Project Liberty ilmoittivat tekevänsä yhtestyötä avoimemman ja yhteensopivamman somen eteen. Jo nyt BlueSkysta ja jopa Metan Threadsista voi erilaisten siltojen avulla seurailla fediversumia ja toisin päin.
Listaa voisi jatkaa: selvää on, että teknisiä ratkaisuja riittää. Yksityisyys voi olla parempaa, hallintavalta hajautettu, eikä kaikkien ole pakko olla teknoveljesten ohjailtavissa.
Monet ovat valmiita lahjoittamaan aikaansa ja rahojaan paremman internetin eteen.
Avoimemman sosiaalisen median aikakausi voisi siis olla jo täällä. Isoja haasteita on kaksi: raha ja käyttäjät.
Pienemmät toimijoista pyörivät aika kohtuullisilla budjeteilla. Esimerkiksi Pixelfedin kehittäjä pisti alkuvuonna pystyyn joukkorahoituskampanjan federoitujen sovellusten kehittämiseksi, ja keräsi nopeasti tukea tuplasti yli tavoitteen. Tavoite oli vain 50 000 dollaria.
Federoitujen alustojen pyörittäminen ei ole itsessään kovin kallista. Moderointi- ja ylläpitotyö on toki erikseen. Muista toimijoista BlueSky on saanut jo miljoonia sijoittajilta, ja Free Our Feedsin varainkeruutavoite on neljä miljoonaa.
Rahakysymys tuskin siis on ylitsepääsemätön. Monet ovat valmiita lahjoittamaan aikaansa ja rahojaan paremman internetin eteen. Se näkyy jo fediversumissa ja isommassa mittakaavassa säätiöpohjaisen Wikipedian menestyksessä.
Laura Halenius uskoo, että myös EU voisi tehdä paljon tukeakseen tätä kehitystä, sekä lainsäädännöllä että rahallisesti.
Pikaviestipalveluiden puolella näkyy jo, että EU voi vaatia muutoksia. Unioni velvoitti viime vuonna jätit olemaan yhteensopivia muiden kanssa, ja kohta WhatsAppista pitäisi pystyä lähettämään viestejä vaikka Signalin puolelle. Ainakin teoriassa, jos toiset sovellukset ovat sille avoimia.
Samantyyppisen muutoksen ulottaminen sosiaaliseen mediaan tulisi toki vaatimaan todellista sitkeyttä, etenkin nyt kun somejätit painostavat unionia ja sen digilainsäädäntöä rajusti. Sekä Meta että X ovat olleet EU-komission kuultavina lainsäädännön rikkomuksista, ja apua EU:n rajoituksiin on pyydetty presidentiltä asti. Näissä palveluissa liikkuvat isot rahat.
Olisi kuitenkin tärkeää, että päättäjät Euroopassa pitäisivät pintansa. Uudenlainen hajautettu ja yhteensopiva some kun on tuhannen taalan paikka, Halenius muotoilee.
Nykymuotoinen sosiaalinen media on kollektiivinen ansa.
No, se rahasta. Entä käyttäjät? Somen muutos ei ehkä ole ihan helppo, jos sitä ei tehdä yhdessä.
Erään tutkimuksen mukaan nykymuotoinen sosiaalinen media on kollektiivinen ansa. Moni on palveluissa roikkuessaan onneton, mutta pelkää lähteä niin kauan kuin kaikki muut ovat siellä. Tulee fomo, eli pelko ulkopuolelle jäämisestä.
Kyseisen Chicagon yliopiston kyselyn mukaan yli puolet TikTokin ja Instagramin aktiivikäyttäjistä haluaisi maailman ilman näitä alustoja ja olisi valmis maksamaan lähtemisestä. Kunhan muutkin lähtevät.
Koukuttuminen on tietenkin sisäänrakennettu kaupallisiin sosiaalisiin medioihin. Niiden tulot riippuvat siellä viettämästämme ajasta. Haluttomuus poistua nykyisiltä alustoilta kertoo, miten hyvin myös sosiaalisen riippuvuuden luomisessa on onnistuttu.
Se näkyy siinä, että samaan aikaan kun vaadimme toisia nousemaan diktaattoreja vastaan, emme itse pysty edes jättämään Instagramia.
Ihmisten kutistaminen verkostonsa digijäteille myyneiksi sisällöntuottajiksi on tietenkin itsevaltiaiden märkä uni. Tässä dystopiassa jaamme hamaan loppuun asti oikeamielisiä tekstejä oligarkkien ohjailemissa palveluissa toiveenamme voittaa heidät. Kuten teknologiatoimittaja Janus Rose sen muotoili: et voi postata tietäsi ulos fasismista.
Sen sijaan ihmisten omaan aktiivisuuteen pohjaavilla alustoilla, joita ei voi rahalla ostaa tai ohjailla, voi olla valtava vaikutus demokratioille. Siitä on muistuttanut myös Muskin viimeaikainen hyökkäys Wikipediaa vastaan.
Emme hyväksyisi sitäkään, että koko maailman journalistinen media keskittyisi kolmelle omistajalle.
Somen muutos ei pelastaisi koko maailmaa, eikä mikään ratkaisu ole täydellinen. Federoiduissa tai avoimissa palveluissa on samat ongelmat rasismista autoritäärisyyteen kuin muualla maailmassa – koska ihmiset ovat siellä.
Esimerkiksi Mastodonissa on ollut uusnatsitahoja ja kerran eräs palvelin alkoi syöttää toisille väkivaltakuvastoa. Muut joutuivat joukolla blokkaamaan niiden alkulähteet. Myös BlueSkylla on ollut moderointihaasteensa.
Päätökset keskustelun ja eettisen toiminnan rajoista ovat varmasti aina kiisteltyjä joka alustalla. Niiden määrittely on kuitenkin niin tärkeää, ettei sen keskittäminen tunnu ihan viisaalta. Samasta syystä emme hyväksyisi sitäkään, että koko maailman journalistinen media keskittyisi kolmelle omistajalle.
Ja keskittymisen vaarat on viimeistään nyt todella huomattu. Onnistuakseen uudet sosiaaliset mediat tarvitsevat kuitenkin paljon sosiaalisuutta – eli edelläkävijöitä, jotka tuovat niihin yhteisönsä.
Toki muutos vaatii aina vaivaa, ja nykyisellään meidät on opetettu laiskoiksi. Esimerkiksi hajautetut palvelut eivät ole yhtä heti valmiita käyttäjille kuin ne, jotka myyvät tietomme tuntemattomille ja toisissa eivät ole vielä kaikki.
Mutta ihmiskunnalla on ollut suurempiakin haasteita kuin somepalvelujen vaihtaminen. Muutos kohti parempaa somea on jo täysin mahdollinen.
Meistä riippuu, tapahtuuko se.
Teksti Veera Vehkasalo
Artikkeliin on haastateltu myös Helsingin yliopiston viestinnän ja teknologian tutkijaa Salla-Maaria Laaksosta ja uuden teknologian asiantuntijaa Marja Konttista.
Kirjoittajan X-tili on deletoitu, ja hän kokeilee siipiään sekä BlueSkyssa, Pixelfedissä että Mastodonissa. Hän lakkasi katsomasta koiravideoita Facebookissa ja Instagramissa ja keräilee kontaktiensa sähköposteja. Myös Iso Numero on nyt BlueSkyssa, Pixelfedissä ja Mastodonissa.
Tämä Ison Numeron näytejuttu, josta löytyy tiiviimpi versio maaliskuun 2025 lehdestä. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä! Lehden voi myös tilata.
Oikaisuja: Painetun lehden artikkelissa Laura Haleniuksen projektin nimi oli virheellinen. Samoin viittaus siihen, että jutussa mainittu tutkimus sosiaalisesta mediasta olisi Yalen yliopiston tekemä: todellisuudessa sitä koordinoi Chicagon yliopiston professori.
