Käypä hoito -suosituksen sabluuna ei aina istu, jos kuuluu ihmisryhmään, jota lääketiede ei ole tutkinut.
Suvussani kulkee epätavallinen verensokeriprofiili, jota suomalaiset lääkärit ihmettelevät. Se nousee syömisen jälkeen salamana taivaisiin, mutta tippuu sieltä sitten yhtä nopeasti aivan pohjalukemiin. Silloin pimenee, se tuntuu jonkinlaiselta oikosululta. Käypä hoito -suosituksen sabluuna ei aina istu, jos kuuluu ihmisryhmään, jota lääketiede ei ole tutkinut.
Siitä, kuinka paljon vahinkoa tämä aiheuttaa ihmisryhmätasolla yhdistettynä terveydenhuoltojärjestelmän rakenteelliseen rasismiin, ei ole olemassa tilastoja, koska etnisen datan kerääminen ei ole Suomessa laillista. Jonkinlaisia arvailuja voi tehdä kurkistamalla terveydenhuoltojärjestelmien rasismia koskeviin tilastoihin maista, joissa etnisen datan kerääminen on sallittua, ja vertaamalla näiden maiden yleistä rasismin tutkimusta Suomessa tehtyyn vastaavaan.
Selvää on, että ihmisryhmien epätasa-arvoinen kohtelu maksaa henkiä. Ilman numeroita siitä on hankala repiä otsikoita. Ilman numeroita on hankala todistaa mitään. Vähemmistöt tuskin ovat kuitenkaan auliisti asettumassa laskulle aikoina, joina fasismin nousu tuo edellisen 30-luvun jatkuvasti useammin mieleen.
Paikkailen tieteen puuttuvia selityksiä maalaisjärjellä ja tarinoilla. Tottakai ruoka aiheuttaa oikosulun, kehomme eivät ole tottuneet yltäkylläisyyteen. Eivät ne tiedä mitä tehdä kaikilla näillä täysillä aterioilla. Mietin vuosisatoja kestänyttä nälkää. Historia on läsnä kehossa ja mielessä.
Ehtiikö maailma loppua ennen kuin romani nukkuu kodissaan rauhassa?
Sellaisilla kansoilla, joiden historiaa on tuskin lainkaan kirjoitettu, tai se on muuten vaiettu, historian elossa pitäminen ja kunnioittaminen on osa selviytymistä. Muuten asioissa ei oikein tunnu olevan järkeä. Ympäröivä yhteiskunta, sen kertomat tarinat, ja sen odotukset, ovat liian vahvassa ristiriidassa oman kokemuksen kanssa.
Mietin vuosisatoja jatkuneen pakenemisen ja kodittomuuden vaikutuksia usein. Jatkuvaa, aamusta iltaan kestävää turvattomuutta. Jatkuvaa väkivallan uhkaa ja puolustusvalmiutta. Selviytymistilaa, jonka tämä kaikki vaatii keholta, mieleltä ja hengeltä.
Suurella osaa Euroopan romaneista kaikki tämä on edelleen osa päivittäistä todellisuutta. Minun maalaisjärkeni sanoo, että toipuminen kestää vähintään yhtä kauan, kuin jatkuva hätätilanne on kestänyt, siis vuosisatoja. Niin kauan kestää, ennen kuin keho uskoo, ettei kukaan tule ajamaan omasta kodista pois, tai polttamaan sitä nukkuessa. Ettei kukaan juokse kirveen, puukon tai aseen kanssa perään, kun omasta kodista lähtee ulos. Kun ajattelen sitä, ettei kodittomuudesta ja jatkuvasta väkivallan uhasta paraneminen ole vielä edes alkanut, mietin seuraavaa: ehtiikö maailma loppua, ennen kuin romani nukkuu kodissaan rauhassa? Sellainen on minun todellisuuteni.
Carmen Baltzar
Kirjoittaja ja elokuvantekijä
Tämä on näytejuttu joulukuun 2023 – tammikuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.