”Uutta Moriaa ei tule!” lupasi EU:n sisäasioista vastaava ruotsalaiskomissaari Ylva Johansson syyskuussa. Muutama päivä aiemmin tulipalot olivat tuhonneet Morian leirin jättäen 12000 turvapaikanhakijaa taivasalle.
Johansson ei pitänyt sanaansa. Sen sijaan, että katastrofin keskelle joutuneet ihmiset olisi evakuoitu ja sijoitettu kiireesti EU:n jäsenmaihin, Lesboksen saarelle on pystytetty uusi leiri.
Tähän telttaleiriin on sijoitettu lähes 8000 ihmistä, suurin osa lapsiperheitä.
Ruoasta on pulaa. Juoksevaa vettä ei ole, joten ihmiset peseytyvät meressä. Teltat eivät tarjoa riittävää suojaa tuulelta, sateelta tai tulevilta talvimyrskyiltä.
Mahdollisuudet suojautua koronavirukselta ovat riittämättömät. Pääsy terveydenhuoltoon tai lakipalveluihin olematonta.
Näissä oloissa elää nyt tuhansia lapsia.
Näistä oloista huolimatta suurin osa EU:n jäsenmaista kieltäytyy ottamasta Kreikan leireiltä yhtään turvapaikanhakijaa.
Komission ehdotus EU:n uudeksi turvapaikkasopimukseksi on kädenojennus maahanmuuttovastaisille jäsenmaille.
Lokakuussa saksalainen Der Spiegel -lehti paljasti, että Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex osallistuu operaatioihin, joissa Kreikan rajavartijat pakottavat pakolaisia takaisin mereen.
Tällainen politiikka on lopetettava. YK:n arvion mukaan Kreikassa on tällä hetkellä 4400 ilman huoltajaa olevaa pakolaislasta.
Monet ovat eläneet vuosia järkyttävissä olosuhteissa, samalla kun EU ja sen jäsenmaat ovat katsoneet vierestä.
Millaiset lähtökohdat pakolaisleirillä vietetty lapsuus antaa elämään? Koulunkäyntiin ei ole mahdollisuuksia. Leirioloissa lapset altistuvat vakaville riskeille, kuten hyväksikäytölle ja väkivallalle. Moni heistä on jo valmiiksi paennut köyhyyttä ja konflikteja.
Ja Suomessa keskustellaan siitä, onko 175:n turvapaikkaa hakevan lapsen ottaminen liikaa.
Uutta Moriaa ei tule? Sellainen on jo syntynyt, tosin edellistäkin pahempi.
Näissä epäinhimillisissä oloissa olevat ihmiset on evakuoitava välittömästi.
EU:n turvapaikkapolitiikan on perustuttava ihmisoikeuksien, lasten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen, eikä tyhjiin lupauksiin.
Teksti: Silvia Modig (Euroopan Yhtynyt Vasemmisto – Pohjoismaiden Vihreä Vasemmisto – Euroopan parlamentin ryhmä GUE/NGL)
Kaupallinen yhteistyö. Kolumni on ilmestynyt joulukuun Iso Numero -lehdessä #52.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Lehden hinnasta puolet on myyjän tuloa. Lehden voi ostaa myös verkosta.
