Gabriela Ciuraru huolehtii sisarustensa toimeentulosta.
Aloitin Ison Numeron myyjänä vähän aikaa sitten, elokuun lopulla. Aluksi se oli vaikeaa. Ensimmäisinä päivinä en saanut yhtään lehteä myytyä. Sitten se alkoi sujua.
En tullut tänne jäädäkseni vaan tehdäkseni töitä ja auttaakseni perhettäni Romaniassa. Olen 20 vuotta, vanhin kuudesta sisaruksesta, ja äitimme kuoli puolitoista vuotta sitten rintasyöpään. Hän oli viimeisen elinvuotensa lähes kokonaan sairaalassa.
Veljeni ovat 15-, 14- ja 13-vuotiaita ja he ovat koulussa. Lisäksi meillä on 3- ja 4-vuotiaat pikkusiskot. He kaikki asuvat nyt tätimme kanssa. Isämme on töissä Italiassa ja minä täällä. Yritämme säästää rahaa, jotta voisimme ostaa talon. Nyt asumme vuokralla ja se on kallista. Pienimmällä siskollani on myös ongelmia jaloissa. Hän tarvitsee fysioterapiaa oppiakseen kävelemään ja se maksaa 200 euroa kuussa.
Olin kolme vuotta naimisissa väkivaltaisen miehen kanssa ja kasvatin hänen tytärtään. Odotin häntä puolitoista vuotta, kun hän oli vankilassa maksamattomien elatusmaksujen vuoksi. Silloin asuin miehen perheen kanssa ja hekin hakkasivat minua.
Uskon, että äitini kuolema johtui heistä. Hän oli hyvin stressaantunut tilanteestani ja lääkäri oli sanonut äidilleni, että hänen täytyisi välttää stressiä. Jätin mieheni vasta äitini kuoleman jälkeen, kun mieheni äiti oli hakannut minut pahemman kerran.
Kun olin lähtenyt, mies ja hänen perheensä alkoivat kiusata perhettäni, puhua ikävästi meille kaikille. Minulle oli tosi tärkeää, että perheeni piti puoliani sillä hetkellä.
Nyt minulla on uusi mies, joka on kiltti ja huolehtivainen. Hän ymmärtää perheeni vaikeaa tilannetta ja antaa osansa talosäästöihin. Tulemme kaikki asumaan siinä yhdessä.
Myös mieheni on täällä myymässä Isoa Numeroa. Hän ei ensin halunnut, että tulen mukaan, koska ajatteli, että tämä olisi minulle liian vaikeaa. Mutta minäkin halusin tehdä jotain perheen elättämiseksi.
Mielestäni tämä työ on oikeastaan helpompaa kuin aiemmat työni. Olen ollut myös Saksassa siivoamassa ja Italiassa hoitamassa tätini lapsia. Lehteä myydessä olen jalkeilla kymmenen tuntia niin kuin siivotessakin, mutta silloin sain palkan vain kerran kuussa. Nyt saan rahaa päivittäin ja lähetän sitä kotiin joka viikko. Joka toisen päivän tienestit lähetän yleensä veljilleni ja joka toisen säästän taloa varten. Joskus ostan ruokaa, joskus hyväsydämiset ihmiset ostavat sitä minulle.
Nyt asiat ovat siis paremmin, kun olen täällä, mutta vieläkin on vaikeaa. Kun tuntuu pahalta, auttaa se, että voin lähettää rahaa veljilleni ja he voivat jatkaa koulussa. En itse käynyt paljoa koulua, veljeni opetti minut lukemaan ja kirjoittamaan. Joskus koetan lukea Isoa Numeroa, mutta kaikista kielistä suomi ja englanti ovat vaikeimpia.
Teksti ja kuva Hanna Kauppinen
Tämä on näytejuttu lokakuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
