Paluu Keniaan -näyttely kuratoitiin yhdessä kenialaisten kanssa.
Yhteisökuraattori David Okelo seisoo Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1909 Keniassa maalaaman Näkymä Kilimanjarolle -teoksen edessä. Hän valitsi sen itselleen mieluisimmaksi teokseksi Gallen-Kallelan museon uudessa näyttelyssä.
”Tuo luonto, tasanko ja vuori. Se on Kenian kansallismaisema.”
Okelo kertoo, että vaikka hän ei ole kotoisin Kilimanjaron juurelta, maisema on hänelle tärkeä. Hänen lapsuudessaan Länsi-Keniassa usein tuijotettiin tasankoa ja läheistä vuorta ja odotettiin sateita. Ne tulivat aina vuorilta.
Gallen-Kallelan Keniassa vuosina 1909–1910 maalaamat taulut kuvaavat kenialaista luontoa sellaisena kuin me emme sitä enää koskaan näe. Ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja turismi muuttavat myös afrikkalaista luontoa peruuttamattomasti. Luonnonpuistoissa pääsee yhä näkemään edes jotain siitä, mitä Gallen-Kallela perheineen näki ja koki yli sata vuotta sitten.
Taiteilija maalasi Keniassa 170 maalausta. Suurin osa teoksista on pieniä, koska hän maalasi luonnossa ja ehkä suunnitteli tekevänsä niistä suurempia versioita kotona.
Gallen-Kallelan kyky taiteilijana näkyy siinä, miten hän on saanut vangittua teoksiinsa tasangon uskomattoman sinisen ja loppumattoman taivaan, silmät sokaisevan, suoraan ylhäältä alas paistavan päiväntasaajan auringon ja pilvet, jotka vaeltavat todellisina, kuin niistä olisi koht’sillään alkamassa sade. Keitaiden vihreä on syvää, sellaista, jota näkee vain yhä harvenevilla sadekausilla.
Monet Paluu Keniaan -näyttelyn teoksista kuuluvat taiteilijan tuotannon parhaimmistoon, mutta ne eivät ole koskaan olleet erityisen arvostettuja. Ehkä niiden aika on vihdoin tullut.
Luonnon lisäksi Gallen-Kallela kuvaa Kenian ihmisiä, omaa palvelusväkeään ja kyläläisiä, usein nimeltä mainiten. Sanoisin, että hänen katseensa ei ole antropologinen eikä eksotisoiva, vaan hän katsoo ihmisiä silmiin, samalta tasolta, jopa ihailevasti, kuten kikujupalvelija Nekaman kasvotutkielmassa. Samaa mieltä ovat olleet useat näyttelyn kuratointiin osallistuneet kenialaiset.
Yksi Gallen-Kallelan museon tärkeimpiä oivalluksia tässä näyttelyssä on dekoloniaalinen, kolonialismin aikaa purkava ja tulkitseva ote. Tällaista aineistoa ei ole mahdollista enää esittää ilman heitä, joita teokset ja näyttelyn etnografinen aineisto koskevat. Niiden kontekstiin asettamisessa on auttanut David Okelon johdolla ryhmä Suomessa asuvia kenialaisia. Heidän arvioitaan ja muistelmiaan on myös näyttelyn yhteydessä julkaistavassa kirjassa, jossa niin ikään kenialaiset taideasiantuntijat arvioivat Gallen-Kallelan työtä – hyväksyen sen ajattomuuden ja laadun.
Teksti Kristiina Markkanen
Kuvassa Akseli Gallen-Kallelan maalaus Ilta-aurinko Ukamban arolla. Kuva: GKM / Jukka Paavola
Paluu Keniaan, Gallen-Kallelan museo. Avoinna 28.1.2014 asti. www.gallen-kallela.fi
Kirjoitettu Suomen arvostelijain liiton Kritiikki näkyy -hankkeen tuella.
Tämä on näytejuttu toukokuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
