Vaikka terveyskeskuksia moititaan tehottomuudesta tai heikosta tasosta, niihinkään ei kaikilla Suomessa asuvilla ole pääsyä. Paperittomien terveydenhuolto on pitkälti vapaaehtoisten lääkärien pyörittämän Global Clinicin varassa.
Masennukseensa apua hakenut perheenäiti. Romaninainen, jolla on pahoja selkäkipuja, sillä hän kerjää joka päivä monta tuntia samassa asennossa. Kadulla asuva mies, jonka tulehtuneet haavat eivät parane. Paleltumia, ykköstyypin diabetesta, pitkään hoitamattomana olleita sukupuolitauteja.
Muun muassa tällaisiin vaivoihin paperittomat hakevat apua Helsingin Global Clinicilta, vapaaehtoisten lääkärien ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten kerran viikossa pyörittämältä paperittomien klinikalta.
On kalsea heinäkuinen ilta, ja Helsingin Global Clinic on ensimmäistä kertaa auki uusissa tiloissaan, jotka on saatu ilmaiseksi käyttöön. Klinikan sijaintia ei kerrota julkisuudessa tarkemmin turvallisuussyistä.
Vastaanottohuoneen ikkuna on peitetty huovalla ja tutkimuspöydän päällä on suojana sininen pressu. ”Jos ihmisellä on jotain helposti hoidettavaa, se voidaan hoitaa täällä”, lääkäri Emilia Holmström kertoo vastaanottoillan jälkeen.
Tällä hetkellä paperittomille annetaan suurimmassa osassa Suomea vain kiireellistä hoitoa, ja siitä voidaan periä tosiasialliset kustannukset tai vaihtelevasti täysi hinta lääkkeistä. Kiireelliseksi hoidoksi ei yleensä ole katsottu vakavienkaan kroonisten sairauksien hoitoa tai neuvolapalveluita.
Muutamat edelläkävijäkunnat kuten Helsinki ja Espoo tarjoavat välttämättömät terveyspalvelut kaikille paperittomille, myös aikuisille. Näissä kunnissa paperittomat saavat hoitoa myös kroonisiin sairauksiinsa, ja lapsille ja raskaana oleville tarjotaan samat palvelut kuin kuntalaisillekin.
Silti Helsingin Global Clinicilla on vuosittain satoja käyntejä. Iso osa potilaista on Itä-Euroopan romaneja, loput kymmenistä eri maista. Potilaissa on muun muassa irakilaisia, syyrialaisia ja somalialaisia. He ovat tulleet Suomeen esimerkiksi turvapaikanhakijoina, mutta saaneet negatiivisen päätöksen ja jääneet paperittomiksi.
Global Clinicin asiakkailla on samankaltaisia epämääräisiä oireita kuin tavallisilla suomalaisilla terveyskeskuspotilaillakin. Sitten on sairauksia, joita suomalaisilla potilailla ei terveysasemilla juuri näe.
Helsingin Global Clinicin perustajiin kuuluva infektiolääkäri Ville Holmberg muistuttaa, ettei ole olemassa tyypillistä paperitonta. ”Paperiton voi olla kotimaassaan hyvässä asemassa ollut yliopiston professori, joka on joutunut pakenemaan sotaa, tai Itä-Euroopan romani, jonka terveydentilasta näkee, että hän on elänyt koko elämänsä köyhänä eikä ole käyttänyt terveyspalveluita. Jotkut paperittomat ovat kiertäneet useita vuosia Länsi-Afrikassa ja tulleet Libyasta Välimeren yli Eurooppaan. Hygienia ja asuinolosuhteet ovat olleet huonoja, ja he ovat altistuneet erilaisille tartunnoille.”
Global Clinicin potilailla on usein samankaltaisia epämääräisiä oireita kuin tavallisilla suomalaisilla terveyskeskuspotilaillakin: närästystä, pitkäaikaisempia vatsavaivoja, selkä- ja nivelkipuja, ihottumia. Hivin ja tuberkuloosin kaltaisia infektioita, joita paperittomien on pelätty sairastavan, on ollut ”todella vähän”. ”Niistä on epäily 2–3 kertaa vuodessa, ja potilaat on ohjattu sairaalatutkimuksiin”, Holmberg sanoo.
Sitten on sairauksia, joita suomalaisilla potilailla ei terveysasemilla juuri näe: ykköstyypin diabetesta, joka kertoo sairauden hoitamattomuudesta sekä paleltumia. Useat Global Clinicin käynneistä liittyvät hammasongelmiin. ”Asiakkaat ovat nuoria aikuisia, joiden hampaat ovat surkeassa kunnossa. Se heijastaa sitä, mitä on asua köyhyydessä huonolla ruokavaliolla ja hygienialla”, Holmberg sanoo.
Työhön Global Clinicilla kuuluu myös valistamista ja hoitoon ohjausta – neuvontaa siitä, mitä palveluita paperittomille kaupungin puolesta kuuluu ja mistä niitä saa. Sosiaali- ja terveysministeriön joulukuussa 2016 antaman ohjeistuksen mukaan kuntien tulee tarjota paperittomille hätämajoitus, ruokailu ja kiireellinen terveydenhuolto. Paperittomien saamissa palveluissa ja hoitoon pääsyssä on kuitenkin suuria alueellisia ja kuntakohtaisia eroja.
Kolmannen sektorin toimijat ovat tarjonneet paperittomille välttämättömiä palveluita sekä haastaneet valtiota ja kuntia huolehtimaan perus- ja ihmisoikeuksista, jotka lain mukaan kuuluvat myös paperittomille.
Emilia Holmström on ollut Global Clinicilla vapaaehtoisena yhdeksän kuukautta, ja hoitaa klinikalla potilaita yhtenä iltana kuussa. Holmström on gynekologiaan erikoistuva lääkäri, jolla on päivätyö Naistenklinikalla. Perusterveydenhuollon lisäksi hän asentaa Global Clinicilla asiakkailleen ehkäisykapseleita, joita on saatu lahjoitusvaroina, ja tekee ultraäänitutkimuksia lahjoitetulla ultraäänilaitteella.
Global Clinicillä ei ole omaa lääkevarastoa, mutta klinikka on saanut lahjoitusvaroja, joita käytetään lääkekustannuksiin. Se tulee tarpeeseen monille vähävaraisille paperittomille, joilla ei ole varaa hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä. Vaikka Global Clinicin palvelut ovat suppeat, asiakkaita riittää.
”Monet romanit kokevat, ettei heitä kohdella terveysasemilla hyvin, eivätkä he halua palata sinne. Tänäänkin yksi potilas sanoi, ettei halua mennä terveyskeskukseen”, Holmström kertoo.
Epäluuloisuuden taustalla on todennäköisesti kulttuurillisia väärinymmärryksiä ja iso kielimuuri, jos tulkkia ei ole saatu mukaan. Tulkin välitykselläkin potilaalle voi jäädä turhautunut olo, jos hän kokee, ettei häntä auteta. Global Clinicin vapaaehtoiset koetaan myötämielisemmiksi. Vapaaehtoiset haluavat ymmärtää heidän tilannettaan, ja tietävät, millaista heidän arkensa on.
”Jos potilasta ei saada ohjattua julkisiin terveyspalveluihin, yritämme sitten tehdä hoidon niin hyvin täällä kuin mahdollista”, Emilia Holmström sanoo. Klinikalla tavoitteena on rakentaa potilaiden luottamusta julkisiin terveyspalveluihin.
Paperittomat eivät ole helppo potilasryhmä lääkäreille. Lääkärin on vaikeaa auttaa vaivoissa, jotka johtuvat paperittomien huonoista elinolosuhteista. Holmström ei voinut antaa päivystysvuorollaan parantavaa hoitoa esimerkiksi hankalista hiertymistä kärsivälle romaninaiselle, jonka kivut johtuivat huonossa asennossa kerjäämisestä.
”Yritin antaa vinkkiä, mihin kohtaan tyyny kannattaa laittaa kadulla istuessa, mutta se ei ole lääketiedettä.”
Paperittomia on vaikea hoitaa senkin takia, että he ovat usein asunnottomia. ”Jos asiakkaalla on vaikka haava, onko realistista neuvoa, että se pitää pestä viisi kertaa päivässä, jos ihmisellä ei ole asuntoa eikä vettä pestä sitä”, Holmström sanoo.
Hänen mukaansa myös paperittomien tietämystaso omasta terveydestä sekä siitä, mihin lääketiede pystyy, on monesti heikko. Monilla on myös psyykkistä oireilua, joka näkyy fyysisinä vaivoina.
”On tärkeää pystyä sanoittamaan, miksi en anna lääkettä. Jos sen saa kerran selitettyä hyvin tulkin välityksellä, se helpottaa jatkokontakteja. Myös empatia on tärkeää”, Holmström sanoo.
”Tänään täällä oli masentunut potilas, jonka taustalla on hyväksikäyttöä. Psykologit juttelivat hänen kanssaan”, Holmström kertoo.
Paperittomat eivät ole helppo ryhmä lääkäreille.
Jos paperittoman oireiden taustalla on sukupuolitauti, hoidon saaminen Global Clinicin kautta ei ole helppoa. Puutteellisesti varustetulla klinikalla kun voidaan ottaa vain pikatestejä kuten virtsanäyte, hemoglobiini, glukoosimittaus ja tulehdusarvo.
”Ihmisten pitää löytää yhteistyölaboratorioomme itse, ilmoittautua, käydä testeissä ja tuoda tulokset tänne takaisin mukanaan. Siinä on jo monta vaihetta, jossa hoito voi katketa.”
Sukupuolitauteihin liittyvä hoito olisikin Holmströmin mukaan järkevämpää hoitaa kaupungin puolella, mutta koska kyse on herkistä asioista, moni potilas ei halua mennä terveyskeskukseen.
Paperittomat on Suomessa pieni, joskin kasvava ryhmä, joka on kooltaan vain muutamia tuhansia ihmisiä. Heidän perusterveydenhuoltonsa maksaisi Ville Holmbergin mukaan korkeintaan muutaman miljoonan euron vuodessa.
”Todennäköisesti se säästäisi pitkällä tähtäimellä rahaa. Kun sairaudet todettaisiin aikaisemmin, se vähentäisi päivystyskäyntejä. Nyt hoidetaan komplikaatioita sen sijaan, että olisi hoidettu itse sairauden syy, kun se olisi ollut vielä helposti hoidettavissa”, myös Emilia Holmström sanoo. Kiireellistä hoitoa on jo nyt lain mukaan annettava kaikille.
Paperittomien terveydenhuolto olisi siksikin tärkeää, että kyse on hyvin haavoittuvaisesta ihmisryhmästä. ”Eivät he ole tulleet Suomeen hoidon perässä. Paperittomat ovat ihmisiä, joiden on pikemminkin vaikeaa hakeutua hoidon piiriin. Ei ole mitään järkeä, että se tehdään heille mahdollisimman vaikeaksi. Heitä pompotellaan luukulta toiselle ja sanotaan, että et kuulu tänne. Osa asiakkaistamme ei osaa lukea ja kirjoittaa välttämättä edes omaa nimeään. He eivät kykene pitämään puoliaan”, Holmström sanoo.
Monet klinikalle tulevat paperittomat eivät edes ole tietoisia siitä, että Helsingissä heille kuuluu välttämätön hoito terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Suomalainen systeemi on monille liian vaikeaselkoinen.
Helsingin Global Clinic on toiminut vuodesta 2011. Moni klinikan perustajista ja sen vapaaehtoisista kuuluu Ville Holmbergin tavoin Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestöön. Holmberg kertoo, että monissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa oli vastaavia klinikoita, ja Helsingissä alettiin pohtia, olisiko klinikalle tarvetta Suomessa.
”Ensimmäisenä iltana emme tienneet mitä on odotettavissa: tuleeko yhtään potilasta, tulevatko uusnatsit ja äärioikeistolaiset häiriköimään tai tuleeko poliisi pysäyttämään toiminnan. Alussa oli paljon epävarmuutta.”
Vuonna 2011 paperittomat saivat Helsingissä ainoastaan kiireellistä hoitoa terveyskeskuksissa ja sairaaloiden päivystyksissä. ”Sieltä he saivat laskun mukaansa ja joutuivat maksamaan hoidosta täyden hinnan ilman subventiota. Synnytyksestä tuli usean tuhannen euron lasku.”
Vaikka tilanne on nyt Helsingissä ja muutamissa muissa kunnissa parantunut, suurimmassa osassa Suomea kaikki muu paitsi paperittomien kiireellinen terveydenhuolto on edelleen vapaaehtoisten harteilla. Samalla paperittomuus on vakiintunut osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
”Välillä turhauttaa, että paperittomien hoidosta on tehty periaatteellinen ongelma sen sijaan, että yritettäisiin löytää käytännöllisiä ratkaisuja. Lääkäriliiton kanta on, että paperittomat kuuluu hoitaa. Kaikilla pitäisi olla oikeus terveydenhuoltoon rikkaissa ja sivistyneissä maissa”, Ville Holmberg sanoo.
Kolme mahdollista tulevaisuutta
Nykyisessä hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan paperittomille turvataan tällä hallituskaudella ”välttämätön hoito” koko Suomessa. Se on iso parannus paperittomien terveydenhoidon nykytilanteeseen. Nyt tilanne on ristiriidassa usean ihmisoikeussopimuksen ja terveydenhuoltoalan henkilöstön eettisten ohjeistusten kanssa, sanoo Meri Korniloff. Hän työskentelee Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestön paperittomien terveyden edistämistyön suunnittelijana. Hän näkee tulevaisuudessa muutamia välttämättömiä muutoksia.
- Vähintään välttämättömät terveyspalvelut kaikille paperittomille ja laajat palvelut raskaana oleville ja lapsille
Tällä hetkellä paperittomille annetaan suuressa osassa suomea vain kiireellistä hoitoa, ja siitä voidaan periä subventoimattomat kustannukset ja lääkkeistä täysi hinta. Kiireelliseen hoitoon ei yleensä kuulu esimerkiksi kroonisten sairauksien hoito saati neuvolapalvelut. - Edelläkävijäkaupunkien malli muualle Suomeen
Muutamat edelläkävijäkunnat kuten Helsinki ja Espoo tarjoavat jo välttämättömät terveyspalvelut kaikille paperittomille, myös aikuisille. Lapset ja raskaana olevat saavat saman terveydenhoidon kuin kuntalaiset. Muut kunnat voisivat seurata perässä ennen hallituksen lakimuutoksia, Korniloff sanoo. Selkeät ohjeistukset terveydenhuollon ammattilaisille ovat myös oleellinen osa hoidon toteutumista. - Inhimillistä ja ennaltaehkäisevää terveyspolitiikkaa
Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.Oikeus terveyteen on ihmisoikeus, joka kuuluu jokaiselle – riippumatta siitä, onko hänellä oleskelulupaa, Korniloff sanoo. ”Paperittomien välttämätön hoito on ihmisoikeuksien mukaista ja inhimillistä, mutta myös kustannustehokasta yhteiskunnalle. On kaikkien etu hoitaa ihmiset ajoissa”, Korniloff sanoo.
Teksti Venla Pystynen, Hanna Kauppinen & Hannele Huhtala
Kuvat Saara Mansikkamäki
Tämä on Ison Numeron näytejuttu. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
