Suomen metsiin ja vesiin on päässyt satoja alkuperäisluontoon kuulumattomia kasvi-, sieni- ja eläinlajeja. Taloudellisten kustannusten lisäksi ne ovat pahimmillaan uhka kokonaisille ekosysteemeille.
teksti ja kuvat Panu Kunttu
Vieraslajit ovat kasvi-, eläin- tai sienilajeja, jotka ovat siirtyneet luontaisilta levinneisyysalueiltaan uusille alueille ihmisen mukana. Osa lajeista menestyy uusilla alueilla ja ne leviävät tehokkaasti edelleen. Alueiden alkuperäisluonto ei välttämättä pysty sopeutumaan haitalliseksi muodostuviin vieraslajeihin. Vieraslajeja ei pidä sekoittaa tulokaslajeihin, jotka ovat äskettäin itse levittäytyneet uusille alueille.
Vieraslajit voivat uhata alkuperäisiä lajeja kilpailemalla niiden kanssa samoista resursseista, saalistamalla, levittämällä tauteja ja loisia tai risteytymällä luonnossa näiden lajien kanssa. Näin ne voivat aiheuttaa sukupuuttoja ja muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Vieraslajit ovatkin maailmanlaajuisesti toiseksi merkittävin uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle elinympäristöjen häviämisen jälkeen.
Maa- ja metsätalousministeriön valmisteleman kansallinen vieraslajistrategian mukaan Suomessa on 157 haittaa aiheuttavaa vieraslajia sekä 123 tarkkailua vaativaa tai paikallisesti haitallista vieraslajia. Uusia vieraslajeja todetaan Suomessa vuosittain. Vieraslajistrategiassa määritellään valtakunnan tasolla tehtäviä torjunta- ja seurantatoimenpiteitä. Vastuuministeriöiden budjeteissa ei kuitenkaan ole osoitettu varoja strategian toteuttamiseen.
Vieraslajit ovatkin maailmanlaajuisesti toiseksi merkittävin uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle elinympäristöjen häviämisen jälkeen.
Vieraslajeihin liittyvä lainsäädäntö on kehittynyt aivan hiljattain. Lainsäädännön kehittäminen oli välttämätöntä, sillä vuodesta 1997 lähtien voimassa ollut luonnonsuojelulaki on ollut tehoton, eikä vieraslajeja koskevaa pykälää ole kertaakaan sovellettu. Vaikuttaa siltä, ettei vieraslajien aiheuttamia ongelmia ole otettu riittävän vakavasti tähän asti. Ympäristöviranomaisille tarvitaan nyt vahvat resurssit uuden lain valvontaan, sekä vieraslajien torjunnan koordinointiin ja neuvontaan.
Vuoden 2016 alusta Suomessa voimaan tulleessa vieraslajilaissa kielletään vieraslajin kasvatus tai pitäminen, jos se voi päästä ympäristöön. Maanomistajan pitää hävittää kiinteistöllä esiintyvä haitallinen vieraslaji tai rajoittaa sen leviämistä, jos esiintymästä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai ihmisten terveydelle. Hävittämisen edellytyksenä on, että käytettävissä on tavanomaisia ja kustannuksiltaan kohtuullisia keinoja. Kohtuullisin keinoin hävittäminen koskee lajin leviämistä tahattomasti, kun taas tarkoituksellisen kasvattamisen seurauksena ne on aina hävitettävä. EU:n vieraslajiasetuksessa vuorostaan kielletään eräiden lajien maahantuonti, kasvattaminen, käyttö ja myynti sekä ympäristöön päästäminen.
Nämä määräykset koskevat tässä vaiheessa vain EU:n ja Suomen vieraslajiasetusten listaamia lajeja. Listat poikkeavat selvästi kansallisen vieraslajistrategian lajeista. Esimerkiksi Suomessa esiintyvistä kasvilajeista lain velvoitteet koskevat tässä vaiheessa vain kolmea jättiputkilajia ja keltamajavankaalia. Luetteloita onkin erittäin tarpeellista täydentää mahdollisimman pian, jotta luonnon monimuotoisuudelle haitalliset vieraslajit ja niiden torjuntavelvoite saadaan kattavasti lainsäädännön piiriin.
Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen lisäksi vieraslajit aiheuttavat myös mittavaa taloudellista ja sosiaalista haittaa. On arvioitu, että Euroopassa vieraslajien aiheuttamat kustannukset ovat vuosittain 12,5 miljardia euroa. Tämä koostuu muun muassa maa-, metsä- ja kalatalouden menetyksistä. Maa- ja metsätalouden vieraslajeja Suomesta tunnetaan yli 100. Vieraslajien aiheuttamien kustannusten suuruudesta Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, mutta niiden arvellaan olevan jopa satoja miljoonia euroa vuodessa.
Kokonaisiin ekosysteemeihin kohdistuvat vieraslajien aiheuttamat muutokset ovat korvaamattomia, eikä niiden taloudellista arvoa ole mahdollista aina edes laskea. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi metsien kasvintuhoojat, vesirutto ja monet painolastivesien mukana Itämerelle leviävät vieraslajit. Tuorein riski metsillemme on Vantaalta löytynyt aasianrunkojäärä, joka uhkaa useimpia lehtipuulajejamme. Vieraslajien aiheuttamia sosiaalisia haittoja ovat esimerkiksi uimarantojen ja uimavesien umpeenkasvu.
Vieraslajien hävittäminen on yhä pitkälti vapaaehtoisten varassa. Talkoilla on hävitetty muun muassa jättipalsamia, kurtturuusua, lupiinia ja espanjansiruetanoita. Vain jättiputken torjunnassa monet kunnat ovat ottaneet aktiivisen roolin sen aiheuttamien terveyshaittojen ja kiinteistöjen arvon alenemisen seurauksena. Metsähallituksen tekemä vieraslajien torjuntatyö on melko säännöllistä, mutta vähäistä. ELY-keskusten vieraslajityö on satunnaista ja hankerahoituksista riippuvaa. Vapaaehtoistyön panos on siis tällä hetkellä korvaamaton. Valtion ja kuntien tulisi kuitenkin kantaa päävastuu vieraslajien torjunnassa varaten siihen riittävät resurssit.
Tietoa vieraslajien haitoista ja torjunnasta on riittävästi, nyt on aktiivisten toimien aika. Yhteistyötä tarvitaan niin julkishallinnossa, yrityksissä kuin kansalaisyhteiskunnassa. Tärkeintä on lopettaa välittömästi kaikkien haitalliseksi luokiteltujen kasvilajien käyttö istutuksissa pihoilla, puistoissa ja teiden varsilla. Tässä tarvitaan myös puutarha- ja viherrakentamisalan osallistumista. Olemassa olevat esiintymät tulisi pikaisesti korvata haitattomilla kasvilajeilla. Suomen luontainen kasvilajisto on rikas, ja turvallisia vaihtoehtoja löytyy lukuisa joukko.
Vieraslajit kurittavat erityisesti etelärannikkoa
Haitalliset vieraslajit vaivaavat etenkin Etelä-Suomea, jota selittää muun muassa monelle vieraslajille suotuisa ilmasto, leviämisreitit ulkomailta sekä vieraslaji-istutusten suuri määrä. Etelärannikolla luonnon monimuotoisuus on Suomen oloissa kaikkein suurinta, ja monia lajeja ja luontotyyppejä ei esiinnyt muualla maassa.
Monet haitalliset vieraskasvilajit esiintyvät rannoilla, niityillä, pientareilla ja lehdoissa, jotka ovat luonnoltaan erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Monet näistä luontotyypeistä on luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi. Vieraskasvit kasvavat usein nopeasti ja tukahduttavat alleen luontaisia elinympäristöjä ja niistä riippuvaisia lajeja. Monet uhanalaiset lajit esiintyvät vain muutamilla paikoilla, joten haitalliset vieraslajit voivat muodostaa merkittävän uhan näiden esiintymiselle Suomessa. Jo nyt vieraslajit uhkaavat kymmeniä uhanalaisia eliölajejamme, ja ilmastonmuutoksen myötä vieraslajien leviäminen ja lisääntyminen kiihtyy. Torjunnalla on kiire, sillä vieraslajien hävittäminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja kalliimmaksi.
Kasvilajeista haitallisimpia alkuperäisen lajiston kannalta ovat kurtturuusu, jättipalsami, lupiini, jätti- ja japanintatar, jättiputki, viitapihlaja-angervo ja kanadanpiisku. Nämä kaikki ovat paljon käytettyjä istutuskasveja. Vierasperäisten kasvilajien käyttö on lisääntynyt puutarhaharrastuksen ja koristeistutusten suosion kasvun myötä. Niiden leviäminen istutuspaikalta luontoon käy joko kasvullisesti tai siementen välityksellä. Toinen keskeinen leviämisreitti luontoon on huolimaton ja piittaamaton puutarhajätteen käsittely. Sitä ei koskaan saisi viedä metsään tai joutomaille, vaan se tulisi käsitellä paikanpäällä tai viedä jäteasemalle. Paitsi valistusta, niin tässä tarvitaan kuntien ja jätehuoltoyritysten satsausta toimivien ja edullisten puutarhajätteen kuljetus- ja käsittelyratkaisujen löytämiseksi.
Metsästäjät ovat eräillä saaristoalueilla poistaneet minkkejä ja supikoiria systemaattisesti, joka on vaikuttanut myönteisesti niiden heikentämiin lintukantoihin. Uusi uhka vuorostaan on Lounais-Suomessa luontoon levinneet vieraat lisko- ja sammakkolajit, joista alppivesilisko tunnetaan sammakkoeläimille vaarallisen sienitaudin levittäjänä.
Kirjoittaja on biologi ja metsäekologian tutkija Itä-Suomen yliopistossa.
Julkaistu Elonkehä-lehdessä 4/2015.
