Saddam Husseinin vainoa paennut kirjailija Hassan Blasim kirjoittaa elämäkertaansa Helsingin Kontulassa ja tekee vallankumousta Irakissa.
Hassan Blasim tuli Irakista Suomeen vuonna 2004. Hänen ystävänsä Bagdadissa olivat huolissaan siitä, että kirjailija joutuisi elämään uudessa kotimaassaan vaitonaisina ryyppäävien ihmisten keskellä. Blasim itse ei ollut asiasta lainkaan huolissaan.
”Sanoin heille, että ongelmaa tuskin tulisi, koska olin itse elänyt samoin jo Bagdadissa.”
Blasim on elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja sekä kirjailija. Hän tuli Suomessa tunnetuksi esikoisteoksestaan Vapaudenaukion mielipuoli (2012). Seuraavana vuonna julkaistu Irakin Purkkajeesus voitti brittiläisen Independent-lehden kirjallisuuspalkinnon.
Kaikki Blasimin kirjat on suomentanut suoraan arabian kielestä Sampsa Peltonen, joka on paikalla myös, kun tapaamme Blasimin kanssa Helsingissä. Peltosen ja Blasimin yhteistyö on hämmästyttävää. Kun Peltonen tulkkaa Blasimia arabiasta suomeksi, tuntuu kuin he eivät olisi kaksi ihmistä vaan yksi, Peltonen ikään kuin astuu tulkattavansa nahkoihin. Pian ei enää puhu Blasimille tai Peltoselle, vaan tavallaan molemmille.
Blasimin viimeisin teos Allah99 valottaa suomentajan mukaan juuriltaan tempautuneen ihmisen näkökulmaa. Romaanissa liikutaan eri maissa ja aikakausissa helsinkiläisestä lähiöstä Berliiniin ja Irakiin.
”Romaanin kieli on välillä vähän ronskia”, hymyilee Blasim, ja kohta hymyilee Peltonen suomennettuaan Blasimin juuri sanomat sanat. Sitten hymyilemme kaikki, sillä onhan se juuri näin. Kirjassa muun muassa harrastetaan krapulaista seksiä, ollaan vankilassa ja koetaan hetkiä, kuten:
”Avaan silmät. Kello on viittä yli yhdeksän aamulla. Ensimmäiseksi selaan Facebookia. Huomaan, että eilen selatessani kuvia Bagdadissa kuolleista ihmisistä olen painanut vahingossa sydäntä, vaikka tarkoitukseni oli painaa vihaista naamaa.”
Blasim on juuri palannut ”hyvin salaiselta matkalta” Irakista, jossa hänellä on omien sanojensa mukaan työn alla vallankumous. ”Projekti on niin vaarallinen, etten ole kauheasti siitä puhunut. Minulla on naisystävä ja poika Suomessa, joten matka oli nopea. Olen aktiivisesti mukana vallankumoustyössä Irakissa”, Blasim sanoo.
Blasim kertoo aktivistien muodostavan erilaisia ryhmiä, joista hän itse on mukana intellektuellien ja taiteilijoiden muodostamassa joukossa.
”Muut ovat vähän nuorempia kuin minä, mutta halusin päästä mukaan toimintaan”, Blasim sanoo arabiaksi. Symbolihahmoja ei ole, toiminta on aktivistivetoista.
Internetistä löytyy paljon uusia jumalia palvottavaksi.
”Uskonjohtajat yrittävät väittää Irakin nuorille, että on vain yksi Jumala, mutta heidän vaikutusvaltansa ei ulotu nettiin asti. Internetistä löytyy paljon uusia jumalia palvottavaksi.”
Internet on ollut Irakissa kuolonisku sensuurille. Netissä tekstit ovat virallisen valvonnan ulkopuolella ja myös kielletyt kirjoitukset ilmestyvät siellä. Blasimin omatkin kirjat ovat Irakissa kiellettyjen listalla.
Uskonnolliset ja poliittiset ryhmittymät ovat jopa murhanneet kirjailijoita, joiden tekstit ovat heidän mielestään olleet epäpyhiä. Siksi Blasim alunperin lähti maasta, ja hänen tapaansa moni muukin irakilainen kirjailija asuu ja työskentelee nykyään Euroopassa.
Blasim puhuu siitä, kuinka pitkälle ulottuvat juuret uskonnolla ja pyhillä symboleilla on Irakin alueella. Filosofia ja vapaa ajattelu eivät ole päässeet kehittymään samoin kuin Euroopassa.
”Kirjallisuus on tiiviissä yhteydessä vapauteen ja sensuuri on heikentänyt kirjallisuuden elinmahdollisuuksia Irakissa, mutta tilanne on parantunut.”
Blasim kertoo hahmottavansa itse elämän uskonnollisten rakenteiden sijaan pelinä, jossa jumalat ja muut ovat pelinappuloita. Hän sanoo irakilaisten nuortenkin saaneen enemmän vaikutteita nettipeleistä kuin uskonnollisilta esikuvilta.
”Virtuaalimaailma on avannut nuorten ajattelua. Nuoret ovat alkaneet nähdä uskonnonkin virtuaalisena rakennelmana ja he suhtautuvat siihen ironisesti. Irakin tämän hetkiset mullistukset tekevät pyhyyteen murtumia”, Blasim sanoo.
Jotkut ovat sanoneet pyhyyden idean olevan kaatumassa Irakissa, toiset ovat verranneet tilannetta Berliinin muurin kaatumiseen. Käytti mitä vertausta hyvänsä, on Irakissa käynnissä valtava yhteiskunnallinen murros.
Nuoret ovat alkaneet nähdä uskonnonkin virtuaalisena rakennelmana.
Blasim sanoo, että Irakin maaseudulla, jossa koulutustaso on heikko, moni tarttuu muutoksen pelossa uskonnollisuuteen. Osa vallanpitäjistä käyttää näitä pelkoja ja uskonnollisuutta hyväksi politiikassaan.
”Saddam Hussein esimerkiksi sai juuri nämä maaseudun ihmiset mukaansa. Euroopassa vastaavat ryhmät takertuvat äärioikeistolaisiin ajatuksiin.”
Blasim ei ole naiivin optimistinen tilanteen suhteen. Hän on huolestunut mahdollisista väkivaltaisuuksista, kun nuoret ovat lähteneet protestoimaan vanhan vallan pitäjiä vastaan. ”Näin iso rakenne ei murru yhdessä yössä.”
Suomalaisessa arjessaan Blasim viihtyy Kontulassa, joka on hänen mukaansa ei vain nyky-Suomi, vaan koko maailma pienoiskoossa. ”Kontula on kuin tosielämän laboratorio! Ihmisiä ajatteluttavat asiat kiteytyvät yhdessä elämisen problematiikkaan. Miten osaamme elää yhdessä? Kontulassa näen käytännössä, että alamme jo osata.”
Televisiossa Blasim näkee teoriatason keskustelua elämästä ja erilaisista ongelmista, mutta Kontulassa sen kaiken näkee käytännössä. ”On kantasuomalaisia, maahanmuuttajia, alkoholisoituneita, lapsiperheitä ja lapsia, käydään töissä, koulussa ja baarissa, siellä näkee paljon kaikkea!”
Teoriapuhetta toki tarvitaan myös Blasimin mielestä, koska asioita pitää ratkoa yhdessä keskustelemalla. Viime aikoina hänen huomionsa on kiinnittänyt vilkas yhteiskunnallinen keskustelu maahanmuutosta, turvapaikanhakijoista ja Isis-äitien lapsista.
Ihmiset voisivat puhua toisilleen suoraan. Arjen juttelu edistää kotoutumista.
”On fakta, että ihmisiä tulee jatkossakin muualta Suomeen. Osa on kivoja ja osa on paskiaisia, koska sellaisia ihmiset ovat. Emme voi sanoa, että ’refugees welcome, but just good people’. Jokaisessa meistä on kivaa ja kusipäistä ihmistä, se olisi hyvä kaikkien osapuolten ymmärtää”, Blasim sanoo.
Hän toivoo, että teoriatason keskustelu ei menisi niin usein pelotteluksi ja kilpistyisi uhkakuvien ja painajaisten maalailuun, kun samaan aikaan ihmiset osaavat elää yhdessä.
”Kun puhutaan yhteiskunnan monimuotoisuudesta, saisi ihmettely jäädä vähemmälle ja ihmiset voisivat puhua toisilleen suoraan. Arjen juttelu edistää kotoutumista. En haluaisi kuulostaa romantikolta, mutta kuuntelemalla ja puhumalla asiat selviävät”, Blasim sanoo.
Kirjailija kertoo oman lapsensa olevan hyvä irakilainen, hyvä kurdi ja hyvä suomalainen. Kauhistelun sijaan hän toivoisi ihmisten katsovan kuinka mahtavia tyyppejä monikulttuuristen ja maahanmuuttajataustaisten perheiden lapset ovat. Heidän vanhemmillaan on saattanut olla totuttelemista toistensa erilaisiin elämäntapoihin, mutta lapset ovat kasvaneet yhdessä, he eivät ihmettele samoja asioita kuin aikuiset.
”Aikuisilla menee liian usein kauhisteluksi ja pelätään painajaismaisia skenaarioita. Asioiden käsittelyyn tarvitaan kärsivällisyyttä ja älyä. Irakissa sanon ihan samaa, siellä ollaan myös usein negatiivisten tunteiden vietävissä. Vähän voisi himmailla sellaista tunteen paloa asioissa sen sijaan rakkauden kautta.”
Blasim hymyilee. Kyseessä on ikivanha, kirjallisuudesta ja muista hengentuotteista jo vuosisatojen takaa tuttu viesti! Rauhallista yhdessäoloa ja rakkautta!
Hän ei ole koskaan tuntenut halua antaa ihmisille elämänohjeita tai tarvetta jakaa viisautensa helmiä. ”Jokaisella on omat taistelunsa. Meillä on kaikilla omat maailmamme”, Blasim sanoo. On hänellä silti yksi evästys, jonka hän suostuu sanomaan arabiaksi. Peltonen sanoo sen meille Suomeksi: ”Pitäkää hauskaa!”
Teksti Laura Rantanen
Kuva Laura Oja
Tämä on Ison Numeron näytejuttu lehdestä #44 (helmikuu 2019). Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
