Päätoimittaja Veera Vehkasaloa hävettää se, mitä ihminen tekee eläimille.
Hävettääkö sinua, kun kissasi näkee sinut alasti? Ranskalainen filosofi Jacques Derrida jäi aikanaan kissansa terävän katseen alla miettimään, mitä sen aiheuttama häpeä kertoo hänestä, ihmisestä.
Itse – ehkä himpun epäfilosofisesti – Derridan pohdintoja lukiessani ajattelin, että ehkä tätä lähtökohtaa on suomalaisena vaikea ymmärtää. Ainakaan minua perheen lemmikkien(kään) edessä suihkusta loikkiminen ei häiritse, tämä on varmaan joku ranskalaisten ongelma.
Mutta nakuilu sikseen, todellinen kysymys tietenkin on, kuka ihminen on ja miten hän eroaa muista eläimistä – vai eroaako mitenkään. Jos toteamme, että emme perustavanlaatuisesti eroa muista elävistä olennoista, kysymys niiden kohtelusta saa erilaisia sävyjä.
Tässä Isossa Numerossa kirjoitetaan paljon juuri eläimistä ja niiden hyvinvoinnista. Eläin- ja ympäristökysymyksiin keskittynyt filosofi Elisa Aaltola puhuu haastattelussaan häpeästä. Aaltola pitää tuota tympeää tunnetta muutosvoimana, jonka avulla ihmisten toimintaa ja esimerkiksi suhdetta eläimiin ja luontoon voi ohjata eettisemmille urille. Uusi ystävämme lentohäpeä lienee tästä hyvä esimerkki.
Alastomuutta enemmän viime aikoina onkin hävettänyt todella se, mitä ihmislaji maailmalle ja sen muille asukkaille on tekemässä. Tästä ovat muistuttaneet muun muassa ilmastonmuutoksen ruokkimat tulipalot Amazonilla ja Australiassa. Ne ovat paitsi tuhonneet koteja, myös tappaneet lukemattomia eläimiä ja mahdollisesti kokonaisia lajeja.
Tassunsa polttaneet koalat ja kadonneet hyönteislajit ovat kuitenkin vain jäävuoren, tai ehkä ennemminkin tulivuoren, huippu. Eliölajeja kuolee sukupuuttoon kiihtyvää vauhtia. YK:n mukaan tahti on tällä hetkellä kymmeniä , jopa satoja kertoja nopeampi kuin viimeisen 10 miljoonan vuoden aikana.
Eläinten hyvinvointi ei kuitenkaan ole koskaan ollut ihmislajin to do -listan kärjessä. Pienessä mittakaavassa vastakkainasettelu mietitytti tämän lehden rescuekoiria käsittelevää reportaasia tehtäessä. Miksi joidenkin tuontikoirien kantamat antibioottiresistentit bakteerit aiheuttavat hysteriaa, mutta kun puhutaan siitä, kuinka paljon samoja bakteereja tulee turistien mukana Aasiasta, onkin vapaus juoda drinkkejä Thaimaassa kansanterveyttä tärkeämpää?
Vieläkään monissa maailman maissa ei ole mitään lainsäädäntöä, joka myöntäisi, että eläin voi kärsiä.
Toisten lajien kärsimystä on pitkään pidetty huomattavasti omaamme vähempiarvoisena, eikä eläimen tunteman kivun mahdollisuuteen ole aina edes uskottu. Vieläkään monissa maailman maissa ei ole mitään lainsäädäntöä, joka myöntäisi, että eläin voi kärsiä. Siksi tuntuu entistä pahemmalta, että ihmiskunnan kyltymättömyyden tuntevat nahoissaan ensimmäisenä juuri muut lajit.
Kuten Derridakin muistuttaa, eläimet on länsimaisessa kulttuurissa nähty jo Raamatun ajoista asti ihmiselle alisteisina kohteina, jotka ihminen Jumalan pyynnöstä nimesi ja joita se nyt hallitsee. Mutta jos me muka olemme tämän maapallon eläimistön valtiaita, ehkä jonkun pitäisi nyt uskaltaa sanoa, että tällä keisarilla ei kyllä ole vaatteita.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on Ison Numeron näytejuttu, joka on julkaistu lehdessä #44 (helmikuu 2020). Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
