Iso Numero

Muutosta kadun sydämestä

Artikkelit, Poiminnat , , , ,

Unelmia taidenäyttelyssä

Gabriela Blancuta Hans Op de Beeckin Hiljainen paraati -näyttelyssä.

”Voi miten kaunista!” huudahtaa Gabriela Blancuta monta kertaa, kun hän astuu Amos Rexin aulaan ja sieltä Hiljainen paraati -näyttelyyn.

Gabriela Blancuta kävi ensimmäistä kertaa elämässään museossa tai taidenäyttelyssä ja kertoo, minkälaisia ajatuksia Hans Op de Beeckin teokset herättivät.

”Tämä oli hieno kokemus. On todella hyväksi ihmisille, kun tulee tällaiseen kauniiseen paikkaan ja näkee kaikki nämä kauniit asiat, sitä muistaa mitä haluaa tehdä elämässä ja mistä unelmoi”, hän toteaa näyttelyn jälkeen.

Hans Op de Beeck: Hiljainen paraati, Amos Rex (Mannerheimintie 22–24, Helsinki), 26.2. saakka.

”Tämä on köyhä lapsi perhosen kanssa. Hän on köyhä, koska hänellä ei ole vaatteita tai kenkiä. Tämä perhonen on Jumalan lähettämä. Tyttö vaikuttaa surulliselta tai lannistuneelta. Jotain on tapahtunut hänelle. Tai ehkä hänen vanhempansa kuolivat ja vanhemmat ovat tämä perhonen? En ihan ymmärrä, mutta ehkä hän asuu kadulla kodittomana. Hänet pitäisi saada pois täältä ja jonkun pitäisi pitää hänestä huolta, antaa hänelle vaatteet.”
”Tämä on suosikkini. Tämä on monen ihmisen toive, talo. Totta kai jokainen asunnoton ihminen tahtoo kodin, ruokaa ja katon päänsä päälle. Jotkut ihmiset ovat rikkaita ja jotkut köyhiä, mutta meidän pitäisi auttaa niitä, joilla ei ole kotia, saamaan sellainen. Se on minunkin suurin unelmani: saada oma koti, jossa voisin asua lasteni kanssa yhdessä. Kun tulin Suomeen ansaitsemaan rahaa perheelleni, lapseni olivat pieniä ja he jäivät Romaniaan. He ovat kasvaneet paljolti ilman minua. Tahtoisin vain yhteisen tulevaisuuden heidän kanssaan.”
”Tuntuu siltä, että tämä lapsi on köyhä ja koditon, koska ympärillä on puita ja kiviä. Sohva on siis varmaan ulkona, ehkä hän sai sen lahjaksi ja nukkuu kadulla. Uskon että lapsi haluaisi kodin ja hän uneksii siitä, että saisi nukkua siellä rauhassa. Kodittomien lasten pitäisi saada apua ja koti. Ehkä tämä lapsi on orpo, mutta tulkintoja voi olla monia.”
”Kiinnostavaa! Kuka himoitsee kakkua [näin paljon]? Kaikilla ei ole varaa syödä makeaa. Minäkin haluaisin syödä palasen. Eilen oli minun syntymäpäiväni, eikä minulla ollut varaa ostaa kakkua. Samassa tilanteessa ovat monet muutkin, heillä ei ole rahaa syödä kakkua.”
”Tässä on jonkinlaista raivoa. Tuntuu, että ihmisillä on raivoa tätä henkilöä kohtaan ja hän reagoi siihen ikään kuin ampumalla takaisin. Kun ihminen on yksin ja toisilla ihmisillä on pahoja ajatuksia tai tunteita häntä kohtaan, totta kai tuo ihminen itse tuntee samaa heitä kohtaan. Hän on ihan kuin minä, tunnen samankaltaisuutta häntä kohtaan. Jos joku sanoo jotain minulle, mistä en pidä, tunnen samoin.”
”Minusta näyttää, että lapsi rukoilee tai miettii jotain. Ehkä hän miettii vanhempiaan, koska on lapsia, jotka ajattelevat vanhempiaan, ja sitä, mitä nämä tekevät elämässään. Uskon, että hän on erossa vanhemmistaan, jotka ovat kaukana poissa tekemässä töitä ansaitakseen rahaa ja lähettääkseen ne lapselle.”

Teksti ja kuvat Veera Vehkasalo

Tämä on näytejuttu tammi-helmikuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.

Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.

Yhteystiedot

Iso Numero
Käenkuja 4, liiketila A3
00500 Helsinki
toimitus (at) isonumero.fi

Y-tunnus 2934513-3

Rekisteriseloste

Toimitus / Editorial Contacts

Päätoimittaja / Editor-in-Chief
Veera Vehkasalo
044 491 8115
veera.vehkasalo (at) isonumero.fi

Palautetta myyjistä / Haluatko myyjäksi?

044 970 4665